Aivot ja flow -sarjan ensimmäisessä osassa käsittelimme neuroanatomiaa eli aivojen rakennetta, nyt puidaan aivoja sähkön eli aivoaaltojen näkökulmasta.
Aivojen neuronit eli hermosolut viestivät toisilleen sähköisillä hermoimpulsseilla, jotka muodostavat eritaajuisia sähköisiä aivoaaltoja. Aivoaallot on jaoteltu taajuuden mukaan delta-, theta-, alfa-, beta- ja gamma-aaltoihin. Delta-aallot (0,5‒4 hertsiä) ilmenevät syvän unen aikaan, ja theta-aallot (4‒8 hertsiä) liittyvät kevyeen uneen tai syvään meditaatioon. Alfa-aallot (8‒12 hertsiä) liittyvät rentoon ja mahdollisesti passiivisempaan tilaan, kuten television katseluun. Suurimman osan valveillaolostamme vietämme beta-aalloilla (12‒30 hertsiä), jotka ilmenevät tietoisen ja aktiivisen tekemisen, kuten keskustelun tai työnteon aikana. Viimeisenä ovat harvinaiset gamma-aallot (25‒100 hertsiä), jotka liittyvät luoviin oivalluksiin. [1]
On hyvä muistaa, että aivot eivät ole yhtenä hetkenä esimerkiksi vain theta-aalloilla ja toisena hetkenä pelkästään alfa-aalloilla. Aivoissamme tapahtuu jatkuvasti niin paljon, että erilaiset aivoaallot limittyvät keskenään. Sillä on kuitenkin merkitystä, mitä aivoaaltoja aivoissamme kullakin hetkellä pääosin esiintyy. Pääosin theta-aalloilla oleva kokee mielensä levolliseksi, kun taas korkeilla beta-aalloilla oleva stressaantuneeksi. [2]
Aivoaallot määrittyvät vahvasti ympäristön ja ulkoisten ärsykkeiden kautta, mutta niihin voi kuitenkin vaikuttaa suhtautumisellaan ja toiminnallaan. Esimerkiksi jatkuva kiireen korostaminen ja hötkyily suuntaa aivoja kohti korkeampia beta-aaltoja. Toisin sanoen, jos stressaa tällä hetkellä, stressaa todennäköisemmin kaikesta seuraavassakin hetkessä, koska on ajanut aivonsa ylikierroksille. Optimistinen ja sopivan rento elämänasenne taas suuntaavat aivoaaltoja matalammille taajuuksille. Lisäksi etenkin keskittymismeditaation on tutkimuksissa havaittu olevan yhteydessä ihmisten kykyyn päästä theta- ja alfa-aalloille myös arjessa. [3]
Flow mahdollistaa Heureka- ja Ahaa-hetkiä.
Yleisesti ottaen aivoista voidaan sanoa, että mitä enemmän niissä muodostuu yhteyksiä toisistaan kaukaisten hermosolujen välille, sitä luovempia ovat myös ajattelun lopputuotokset. Gamma-aallot ovat aivoaaltoja, jotka ilmenevät vain kaukaisten, uusien aivoyhteyksien aikaan. Legendaariset heureka- ja ahaa-hetket tapahtuvatkin juuri gamma-aaltojen yhteydessä.[4] Aivotutkimuksen kentällä on teoretisoitu, että gamma-aallot tapahtuisivat vain theta-aaltojen yhteydessä, ja koska flow-tila vie aivoja theta-aaltojen suuntaan, niin on spekuloitu, että flow'ssa oltaisiin herkempiä kokemaan gamma-aaltoja ja sitä kautta myös läpimurtoajatuksia. Tämä on yksi mahdollinen selitys sille, miksi flow on niin luovuutta edistävä tila. [1]
Aivoaaltojen aktiivisuus myötäilee flow’n eri vaiheita (blogi vaiheista). Ponnisteluvaiheessa ilmenee eniten beta-aaltoja, sillä ponnistelu on stressaavaa ja vaatii runsaasti tietoista itsensä haastamista. Rentoutusvaiheessa aivot siirtyvät enemmän alfa-aaltojen suuntaan. Flow’ssa aivot siirtyvät alfa- ja theta-aalloille, joista jälkimmäisten yhteydessä ilmenee myös gamma-aaltoja. Palautumisvaiheessa eli käytännössä syvässä unessa ollaan delta-aalloilla. Flow’sta voi toki palautua myös päivän aikana, mutta syvempi taitojen kehittyminen ja kokonaisvaltaisempi palautuminen tapahtuu unen aikana.
Huippusuorituskyky syntyy rauhallisuudesta.
Flow on siinä mielessä poikkeava aktiivisen tekemisen tila, että silloin aivoaallot ovat beta-aaltojen sijaan pääosin alfa- ja theta-aaltojen rajalla. Pääsyynä tähän on aivojen etulohkon toiminnan väheneminen, jonka myötä aivot siirtyvät rauhallisemmille taajuuksille.[5] Pelkästään aivoaaltoja tarkastelemalla ei siis välttämättä voisi sanoa, onko kyseinen yksilö päiväunilla vai syvässä flow-tilassa laskemassa lumilaudalla jyrkkää rinnettä perässään massiivinen lumivyöry.
Samoin kuin aivoanatomiassa, aivoaaltojenkaan tapauksessa korkea aktiivisuus ei ole yhteydessä huippusuorituskykyyn. Vanha uskomus siitä, että käyttäisimme normaalisti vain kymmenen prosenttia aivojemme kapasiteetista ja huippusuorituksen aikana enemmän, kääntyy itse asiassa päinvastoin. Useimmissa tapauksissa huippusuorituksen edellytyksenä on etuaivolohkon vähäinen aktivaatio ja rauhallinen mieli.
Eli lähtökohtana lähes mihin tahansa aktiviteettiin kannattaa hakea ensin rentoa kehoa ja tyyntä mieltä.
Tämä teksti oli ote kirjasta Flow-tila -Tietotyön viisain vaihde.
Lähteet
[1] Kotler, Steven 2014. The Rise of Superman: Decoding the Science of Ultimate Human Performance. New Harvest.
[2] Lagopoulos, Jim ym. 2009. “Increased Theta and Alpha EEG Activity During Nondirective Meditation”. The Journal of Alternative and Complementary Medicine 15 (11), 1187-1192.
[3] Rang, Humphrey ym. 2014. Rang & Dale's Pharmacology Eighth Edition. Churchill Livingstone.
[4] Jackson, Susan & Eklund Robert 2002. ”Assessing flow in physical activity: The flow state scale-2 and dispositional flow scale-2”. Journal of Sport & Exercise Psychology 24(2), 133-150.
[5] Kotler, Steven 2019. Mapping Cloud Nine: Neuroscience, Flow, and the Upper Possibility Space of Human Experience. Sounds True.
Haluamme auttaa sinua pääsemään flow'hun. Saat kirjeessä viikottain vinkkejä, työkaluja ja näkökulmia miten työskentelet viisaasti, virtaavasti ja valmentavasti.
Maistiaisena ja introna sisältöihimme saat samalla 16-sivuisen Viisaan työn oppaan.