Pitkästä historiasta huolimatta tietoisuudentilojen ja flow’n tutkimus on vielä lapsenkengissään. Flow on tunnistettu ilmiö, mutta vielä ollaan kaukana siitä, että tiedettäisiin tieteellisen tarkasti, mitä siinä tapahtuu. Tiede ei ole vielä kyennyt perkaamaan aivojen ja tietoisuuden toimintaa täysin, joten myös flow’n mekanismit ovat osittain hämärän peitossa. Flow’ta itsessään tutkitaan varsin vähän, koska se on niin monimutkainen ilmiö ja vahvasti sidoksissa ihmisen subjektiiviseen kokemukseen, jota on vaikea mitata kokonaisuudessaan. Haastetta tuottaa myös se, että mitä enemmän flow’ta tutkitaan, sitä monipuolisemmaksi ja mutkikkaammaksi ilmiöksi se vaikuttaa paljastuvan.
On olennaista, että flow’ta tarkastellaan psykologiaa syvemmältä, neurobiologian tasolla.
Tieteellisen epämääräisyyden vastapainona flow’n vahvuus on yleistajuisuudessa, sillä sen ymmärtämiseen ei tarvita erityistä pohjatietämystä. Tutkimusta ajatellen flow tarvitsee kuitenkin tarkennusta, ja erilaiset flow-tilat tulisikin määritellä tarkemmin, jotta keskustelu ja tutkimus aiheesta voisivat edetä seuraavalle tasolle. Onneksi neurotieteet ovat alkaneet 2000-luvulla tutkia flow’ta, jonka myötä tietoa on alettu vaihtamaan neurobiologian ja psykologian välillä. Luonnontieteellisten ja humanististen tieteenalojen yhteistyö toivottavasti edistää aiheen määrittelyä jatkossa. Flow’n parissa vuosia työskennelleen Steven Kotlerin mukaan on olennaista, että flow’ta tarkastellaan psykologiaa syvemmältä, neurobiologian tasolla. Usein mentaalista huippusuoriutumista tarkastellaan pelkästään psykologisella tasolla, jolloin raapaistaan vain pintaa. Kun psykologian tasolta siirrytään tarkastelemaan ihmisen hermostoa ja biologiaa, ollaan asioiden ytimessä, koska siellä havaittavat asiat ovat perustavanlaatuisia ja vaikuttavat kaikkeen mitä me teemme. Biologiaan pohjautuvat havainnot koskevat käytännössä maailman jokaista ihmistä, kun taas psykologisesti toimivat asiat ovat yksilöllisempiä. Vaikuttamalla neurobiologiaamme vaikutamme lähes aina psyykkeeseemme, mutta toisinpäin vaikutus on pienempi. Parhaassa tapauksessa flow’ta tavoitellessa sekä mieli että keho pelaavat molemmat samassa tiimissä.
Flow on visainen tutkittava.
Flow-tilaa on perinteisesti tutkittu experience sampling -menetelmällä. Siinä tutkittavat henkilöt vastaavat monta kertaa päivässä kyselyyn, jossa kysytään tämän hetkistä aktiviteettia, aikaansaamista ja tunnetiloja. Flow’n subjektiivisen luonteen takia sitä on erittäin vaikea tutkia vasta tilan kokemisen jälkeen, varsinkin jos kokemuksesta on pitkä aika. Flow’ta kokemusten yhteydessä tutkitaan myös tarkemmilla selvityksillä, esimerkiksi urheilun parissa käytettävillä Flow State Scale ja Dispositional Flow Scale -kyselyillä. [1]
Tutkimista ei helpota se, että alan tutkijoiden parissa on ollut erilaisia käsityksiä flow’n määritelmästä ja mittaamisesta. Flow’ta urheilussa tutkineen William Russellin mielestä flow’n systemaattisessa arvioinnissa tulisi aina olla mukana kokemuksen kvantitatiivinen eli määrällinen tarkastelu. Mihaly Csikszentmihalyi taas on varoittanut siitä, että kokemuksen arvioinnissa saatetaan hukata jotain, jos sitä tarkastellaan esimerkiksi pelkkänä pistemääränä. [2] Ylipäätään flow’n määrittely tutkimuksissa on ongelma, sillä tutkimuksissa määritellään käytännössä raja sille, mikä on flow’ta ja mikä ei. Raja on aina jossain määrin keinotekoinen. [3]
Fysiologisia keinoja mitata flow-tilaa tarkasti ei käytännössä ole. Flow-kokemus on osaltaan subjektiivinen ja toisaalta niin kokonaisvaltainen, että flow’n määrittäminen yksittäisten fysiologisten mittausten kautta menisi kuitenkin metsään. Aivojen saralla flow’n tutkimuksessa on monia haasteita. Aivojen rakennetta ja toimintaa pystytään parhaiten kuvantamaan funktionaalisella magneettikuvauksella (fMRI), mutta se vaatii ison ja erittäin meluisan laitteen sisällä olemista, joten sillä ei voida kuvantaa ihmisiä normaaleissa olosuhteissa. Aivosähkökäyrä (EEG) tarjoaa suhteellisen hyvää tietoa aivojen toiminnasta, mutta sen tulkinta on luotettavaa käytännössä vain silloin, kun ihminen on paikallaan. Välittäjäaineiden tutkimisessa haasteita taas tuottaa se, että ne syntyvät ja majailevat pääosin syvällä aivoissa. [4] Aivojen toiminnan seuraamisessa on myös lähes aina haasteena tietää, onko kyseessä jonkin asian syy vai seuraus.
Tutkimus ja sen kehittyminen tarjoaa tulevaisuudessa meille toivottavasti uutta tietämystä asian saralla. Onneksi emme ole tyhjin käsin, sillä tieteellisestä epätarkkuudesta huolimatta voimme käytännön toimilla tehdä paljonkin flow-tilan saavuttamiseksi jo tänään.
Tämä teksti oli ote kirjasta Flow-tila -Tietotyön viisain vaihde.
Lähteet
[1] Jackson, Susan & Eklund Robert 2002. ”Assessing flow in physical activity: The flow state scale-2 and dispositional flow scale-2”. Journal of Sport & Exercise Psychology 24(2), 133-150.
[2] Csikszentmihalyi, Mihaly 1975. Beyond Boredom and Anxiety. Jossey-Bass Publishers.
[3] Russell, William 2001. “An examination of flow state occurrence in college athletes”. Journalof Sport Behavior, 24(1), 83-106.
[4] Kotler, Steven 2019. Mapping Cloud Nine: Neuroscience, Flow, and the Upper Possibility Space of Human Experience. Sounds True.
Haluamme auttaa sinua pääsemään flow'hun. Saat kirjeessä viikottain vinkkejä, työkaluja ja näkökulmia miten työskentelet viisaasti, virtaavasti ja valmentavasti.
Maistiaisena ja introna sisältöihimme saat samalla 16-sivuisen Viisaan työn oppaan.