Flow vaatii momentumia

Virtaavuus on vaivatonta liikettä.

Voidaksemme päästä virtaan, meidän on päästävä liikkeeseen. Jossain vaiheessa olisi myös toivottavaa, että tämä liike muuttuisi yhä vaivattomammaksi. Mutta mistä tuo vaiva alkujaan syntyy?

Kitkasta ja sen voittamisesta.

Sanotaan, että usein kaikkein vaikeinta on aloittaminen. Tälle sanonnalle löytyykin varsin hyvä perusteet myös fysiikan laeista. Tämän vaikeuden luo ennen kaikkea kitka eli liikevastus. Suurimmillaan se on, kun vuorovaikuttavat kappaleet ovat levossa. Oli kyseessä sitten auto, kottikärry tai kehomme, eniten energiaa ja vaivaa kuluu juuri siihen, että jokin saadaan liikkeelle. Meidän on voitettava lepokitka.

Jos onnistumme tässä ja pääsemme vauhtiin, muuttuu vastuksemme kevyemmäksi liikekitkaksi. Jo olemassa olevan vauhdin ylläpitäminen on huomattavasti taloudellisempaa ja vaivattomampaa. Hetkellinen vaiva on siis välttämätöntä voidaksemme nauttia vaivattomuudesta. Tämä tila kestää kuitenkin vain niin pitkän kuin liike säilyy.

Erilaiset motivaatiopuhujat ja vaikuttajat keskittyvät pääosin lepokitkan voittamiseen tarkoitetun inspiraation välittämiseen. Siihen kipinään, joka saa polttoaineen syttymään ja koneen käynnistymään.

Tämä sytytysvaihe on äärimmäisen tärkeä, mutta yksinään se ei riitä. Vastuksemme muuttaa tässä vaiheessa vain muotoaan ja jos emme ole varautuneita tietynasteiseen jatkuvaan kitkaan, vauhti pysähtyy nopeasti, jolloin meillä on jälleen edessä lepokitka ja hieman tyhjempi tankki. Monilla projekteilla on tapana kaatua juuri tähän: Hyvällä kipinällä alkanut liike tyrehtyy ja siirtyy pöytälaatikkoon.

Pahinta flow’lle on tämä pöytälaatikoituminen eli lamaantuminen. Sen myötä mieli ajautuu usein kyseenalaistavaan reflektioon ja oman tekemisen ylimonitorointiin. Tällöin voitettava kitka ei ole enää vain fyysistä vaan myös henkistä.

Siksi flow-osaamisessa olennaista on käynnistämisen lisäksi myös liikkeen ylläpitäminen. Sen tulisi tapahtua niin välittömässä tekemisessä kuin pidemmälläkin aikajänteellä.

Kun taiteilijan vauhti yhdessä osassa teosta pysähtyy, hyppää sivellin välittömästi toisaalle, jotta liike voi jatkua. Virheaskeleen sattuessa taitava tanssija ei ole moksiskaan, vaan jatkaa menoa. Kun Excel alkaa tökkimään, tietotyöläinen siirtyy sähköpostin pariin. Koronan seisauttaessa yrittäjän aikaisemman liiketoiminnan, innovoi tämä välittömästi uuden suunnan ja pitää koneen käynnissä. Pudottuaan ratsastaja nousee takaisin hevosen selkään.

Ja vaikka päivän tekemisen on jossain vaiheessa pysähdyttävä, ei henkinen liike-energiamme pysähdy tähän.
Seuraavana päivänä taiteilija palaa jälleen teoksensa ääreen, tanssija peilisaliin ja tietotyöläinen päätteelleen. Kenties eilispäivän ongelma aukeaakin tänään kuin itsestään. Kenties liike, minkä kanssa aikaisemmin tuskaili, sujuukin nyt täysin vaivattomasti. Aikaisempi ja tuoreessa muistissa oleva tekeminen kantautuu päivien yli ja luo jatkuvaa korkoa korolle, tai liikettä liikkeelle.

En tiedä, voiko tätä paremmin ja virtaavammin tiivistää kuin Victor L. Wooten loistavassa teoksessaan The Music Lesson: ”Never lose the groove in order to find a note.”

Liikkeen menettämisen hinta on usein suurempi kuin hieman ohi menevän nuotin. Ilman liikettä ei nimittäin ole nuottia tai muutakaan tuotosta.

Pidetään siis huolta liikkeestä, jo olemassa olevasta momentista ja annetaan virran viedä.