close flow

Tilaa Flow-kirje

"Oon tosi valikoiva sen suhteen mitä tilaan, mutta tää teidän uutiskirje on oikeesti tosi hyvää kamaa." - Miika K.

Haluamme auttaa sinua pääsemään flow'hun. Emme spämmää mainoksilla, vaan saat sunnuntaisin kirjeessä tietoa, pohdintoja ja vinkkejä flow'sta työssä, urheilussa, taiteessa ja elämässä. Esimerkki kirjeen sisällöstä löytyy tästä.

Alkumaistiaiseksi saat Flow-oppaan, jossa on 10 keinoa päästä flow-tilaan työssä.

Blogi

Miten saavuttaa flow-tila harrastuksissa?

Flow on elämän suola. Se saa elämän maistumaan paremmalta ja tuntumaan merkityksellisemmältä. Ihmisillä on taipumus luontaisesti päätyä aktiviteettien ja töiden pariin, jotka tuottavat heille flow’ta. Jos mietit lempiharrastuksiasi, niin pääsetkö niissä kevyempään tai syvempään flow-tilaan? Tässä tekstissä avataan sitä, miten voit lisätä flow’ta harrastuksissasi ja saada virtausta elämääsi.



Flow on mielentila, jonka jokainen tuntee, mutta ei välttämättä tiedä tietävänsä. Se on tila, jossa pystyt syventymään ja keskittymään tekemiseen täysin. Aika rientää ja muu maailma unohtuu ympärillä. Tekeminen on vaivatonta, vaikka tekisit vaativaa suoritusta. Flow-tilassa olet parhaimmillasi asiassa kuin asiassa ja myös tunnet olosi parhaaksi. Mennessäsi urheilutapahtumaan tai konserttiin, menet katsomaan ihmisiä flow’ssa. Se ei kuitenkaan ole urheilijoiden ja taiteilijoiden yksinoikeus, vaan kyky päästä flow-tilaan on biologisesti meillä kaikilla synnyinlahjana. Voit kokea flow'ta lähes minkä tahansa asian parissa: neuloessa, juostessa, joogatessa ja syvissä keskusteluissa.

Flow-osaaminen yhdessä aktiviteetissa edesauttaa flow’n kokemista muualla elämässä.

Miksi tavoitella flow’ta harrastuksissa?

Ensinnäkin, harrastat todennäköisesti asioita, joista pidät, jolloin haluat luontaisesti olla niissä myös taitavampi. Mitä taitavampi jossain olet, sitä mielekkäämpää sitä on tehdä. Riippumatta siitä, kilpailetko kyseisessä aktiviteetissa tai voitko edes vertailla itseäsi muihin. Pelkästään kehittyminen suhteessa omaan taitotasoon on palkitsevaa, ja flow auttaa sinua oppimaan nopeammin. Toisekseen, flow’n vaikutus ei jää vain harrastuksen sisälle, vaan eniten flow-kokemuksia kokevat ihmiset ovat tutkitusti myös onnellisimpia. Lisäksi flow-osaaminen yhdessä aktiviteetissa edesauttaa sitä, että osaat tunnistaa flow'n elementit ja päästä siihen helpommin myös muissa harrastuksissasi ja työssäsi.


Flow’n edellytykset ja kultainen sääntö

Tavoitellessaan flow’ta on hyvä tietää flow’n neljä edellytystä, jotka pätevät riippumatta harrastuksestasi. Ne ovat haasteen ja osaamisen sopiva suhde, kirkas tavoite, välitön palaute ja keskittynyt huomio. Näiden tulisi olla edes jossain määrin kunnossa, jotta flow-tilalle on olemassa edellytykset. Useissa harrastuksissa ne ovat jo luonnostaan varsin hyvässä kunnossa, mutta mitä enemmän edellytyksiä vaalit, sen parempi. Niiden toteutumiseen ei kuitenkaan kannata takertua, vaan joskus on vain toimittava niissä olosuhteissa, mitkä on tarjolla. Esimerkiksi keskittyminen haastavissa olosuhteissa tai muiden silmien alla on arvokas taito itsessään, joka ruokkii myös flow’ta.


1. Flow’n kultainen sääntö

Edellä mainituista ensimmäinen on flow’n kultainen sääntö. Liian suuri haaste ahdistaa ja liian kevyt haaste tylsistyttää. Flow on huippusuorituskyvyn tila, johon ei voi päästä, ellei ole haastetta, johon vastata. Mitä taitavampi harrastuksessasi olet, sitä syvempään flow’hun voit päästä, koska tekeminen ei katkea niin usein taitotason rajoitteisiin. Esimerkiksi aloittaessasi skeittauksen voi flow olla kaukana, koska jo pelkkien perustemppujen kanssa on vaikea pysyä laudan päällä. Mitä enemmän kuitenkin haastat itseäsi, sitä useammin pääset flow’hun, ja sitä enemmän taitosi kehittyvät. Flow on siis itseään ruokkiva tila sekä lyhyellä että pitkällä tähtäimellä.

Hyvä haaste on sellainen, jonka kohdatessa taipuu, muttei taitu.

2. Kirkas tavoite auttaa suunnan pitämisessä

Toinen edellytys on kirkas tavoite. Mitä selkeämmin ja kirkkaammin tiedät, mitä olet tavoittelemassa ja tekemässä, sitä paremmat edellytykset sinulla on päästä flow’hun. Kaikki epäröinti ja analysointi vie flow’sta poispäin. Tämä pätee niin yksittäiseen suoritukseen, kuten siveltimen vetoon, kuin isompaan kuvaan, kuten maalauksen lopputulokseen.

3. Palaute auttaa tekemisen hiomisessa

Kolmas edellytys on välitön palaute. Palaute ei tarkoita vain ulkoista, sanallista palautetta, vaan kaikkea tietoa, mitä saat tekemisestäsi. Esimerkiksi alppilaskija saa joka sekunti suuren määrän tietoa rinteen, suksien ja aistiensa kautta. Mitä enemmän ja laadukkaampaa palautetta tekemisestä saat, sitä helpompi sinun on hienosäätää tekemistäsi lennossa. Tästä syystä urheilu, taide ja videopelit tarjoavat hyvin flow’ta, koska niissä näet ja koet välittömästi, miten hyvin suoritus sujuu. Jos pystyt parantamaan palautetta tekemisessä aktiivisesti tai vielä pyytämään sitä erikseen, aina parempi.

4. Huomio suuntaa myös flow’ta

Neljäs edellytys on keskittynyt huomio. Flow on syventymisen tila, joka vaatii huomion kiinnittämistä yhteen asiaan. Voit hyödyntää kaikkea osaamistasi vain, jos huomiosi on suunnattu pelkästään tekemiseen. Mikäli keskittyminen häiriintyy jatkuvasti joko ulkoisten häiriöiden tai mielensisäisen harhailun takia, flow’hun pääsy on vaikeampaa.



Poistu itsesi tieltä

Edellä kuvattujen edellytyksien lisäksi harrastuksissa on erityisen tärkeää pyrkiä poistumaan itsen tieltä. Se voi kuulostaa hassulta ajatukselta, joten selvennetään hiukan. Flow on väliaikaisen hypofrontaalisuuden tila, joka tarkoittaa sitä, että flow’ssa aivojesi etuaivolohko hiljenee. Tämän myötä sisäinen puhe ja itsekritiikki vähenee, huomio on itse tekemisessä ja osaaminen pääsee “virtaamaan läpi” ilman ylimääräistä miettimistä. Tästä syystä lapset ovat luontaisesti niin taitavia flow’hun pääsemisessä, koska lapsilla ei ole aikuisten kaltaista taipumusta ylianalysointiin ja itsekritiikkiin. Toisin sanoen, me aikuiset olemme yliajattelumme kanssa ajoittain "itsemme tiellä”. Joskus on hyvä vain heittäytyä tekemiseen.

On hyvä tunnistaa, milloin kannattaa vain tehdä ja milloin reflektoida. Kun työpaikan salibandyvuorolla olet laukaisemassa palloa kohti maalia, sinun ei kannata analysoida ranteen asentoa, vaan vain laukaista. Jos laukaisu oli täysin susi, niin voit miettiä, olisiko esimerkiksi mailan tai kehon asennossa jotain korjattavaa. Analysointi ja epäröinti yleensä heikentää suoritusta, jos se tehdään suorituksen aikana. Siksi on tärkeää heittäytyä ja keskittyä ensisijaisesti suoritukseen itseensä.

Pidä tekemisen ilo mukana

Viimeisenä vinkkinä tärkeää on tekemisen ilo. Hampaat irvessä vääntämisellä saattaa pystyä suoriutumaan suhteellisen hyvin, mutta kovin virtaavalta se ei tunnu. Mitä enemmän yrität puristaa väkisin, sitä kauemmas flow pakenee. Haastetta tulee kyllä olla - hyvä ohjesääntö siihen on pitää sellainen taso, jossa taipuu, muttei taitu. Haasteen tulisi kuitenkin kummuta tekemisestä, ei oman pään sisäisestä ylipuskemisesta. Jos mietit urheilijoita, niin harvoin he ennen starttia elämöivät ja meuhkaavat. Päinvastoin he pyrkivät hakemaan rauhallista mieltä ja rentoa kehoa. Parhaat suoritukset lähtevät rentoudesta, josta syntyvät myös flow ja tekemisen ilo.

Yhteenveto

  1. Haasta itseäsi sopivasti.
  2. Pidä tekemisen tavoite kirkkaana niin isossa kuvassa kuin hetkessä.
  3. Lisää tekemisen tuottamaa palautetta, jos mahdollista ja hienosäädä toimintaa sen mukaan.
  4. Vaali keskittyneisyyttä ja pidä huomio itse tekemisessä.
  5. Muista heittäytyä ja välttää ylianalysointia tekemisen aikana.
  6. Pidä tekemisen ilo mukana.


Jos sinulla heräsi kipinä flow’hun ja sen lisäämiseen harrastuksissa, arjessa ja elämässä, osallistu Driim-kurssilleni Flow-tila. Sieltä löydät 18 videon sarjan täynnä flow-tietoutta sekä käytännön vinkkejä ja harjoituksia. P.S. koodilla FLOW saat -15% alen vuositilauksesta.

Mitä tehdä, jos työn flow on täysin kateissa?

Työn flow’n puuttuminen on nihkeä ja kuluttava tila. Jatkuvasti ei voi olla flow’ssa, eikä se ole tavoite, mutta täysin flow-tilaton työ muuttuu pidemmän päälle raskaaksi ja tekemisen ilo katoaa. Työ on niin iso osa elämää, että kuluttavana koettu työ voi saada koko elämän tuntumaan vähemmän merkitykselliseltä ja inspiroivalta. Samoin kuin hyvinvoinnissa yleisesti, negatiivinen kokemus työstä ja siitä seuraavat stressi ja ahdistus voivat luoda noidankehää, jossa on yhä vaikeampi löytää tekemisen iloa tai flow’ta jatkossakaan. Tämä teksti antaa sinulle ajattelumalleja ja keinoja, joilla voit muuttaa kurssiasi virtaavamman työskentelyn suuntaan.

Laivan suunnan kääntäminen ei tapahdu hetkessä, mutta on kuitenkin lähes aina mahdollista - aste kerrallaan.

Ankaruus on kehno polttoaine

Ennen varsinaisia vinkkejä on mainittava tärkeästä taustatekijästä. Moni suomalainen on tottunut käyttämään ankaruutta polttoaineena ja väkisin puristamista työkaluna, mutta ne eivät ole kestäviä keinoja. Mitä haastavampi ja väsyneempi oma tilanne on, sitä kuluttavampaa ankaruuden, vaativuuden ja puristamisen käyttäminen on. Siinä tulee vain kaivettua itseään syvemmälle kuoppaan. Elämässä ja työssä on toki hetkiä, jolloin asiat on vain pakko tehdä irvistys naamalla, mutta sen ei kannata olla jatkuva tapa. Etenkään ajatustyössä väkisin tekeminen ei toimi, koska tavoitteena on ajattelun laatu, ei määrä. Eikä laadukasta ajattelua voi puristaa itsestä ulos, vaan se syntyy rennosta lähtötilasta.

Anna siis itsellesi anteeksi se, että et ehkä ole juuri tänään tai näinä aikoina ole parhaimmillasi. Nopein ja kestävin polku päästä takaisin oman kyvykkyyden ylärajoilla toimimiseen on luoda rauhallinen ja rento tilanne toimia, koska siitä syntyy oma sen hetken huippusuorituksesi - lähtökunnosta riippumatta. Itsen syyttelyllä, häpeällä tai ankaruudella et voita mitään - itsemyötätunnolla kyllä.

Mistä liikkeelle?

Teoriassa flow-tilan lisääminen koostuu samoista elementeistä riippumatta siitä, kuinka paljon flow’ta työssään kokee. Käytännössä eri lähtökohdissa keskittymisen kohteiden kannattaa kuitenkin olla hiukan erilaiset. On hyvä muistaa, että flow ei ole itseisarvo, vaan työtä tukeva “työkalu”. Työn päätavoite ei ole flow, vaan lähtökohtaisesti työn aikaansaanti laadukkaasti. Tärkeää on myös inhimillinen kulma, joka vaatii edellisen lauseen loppuun lisäyksen: ilman ylikuormittumista. Flow-tilaan pääseminen työssä on toki iso plussa, ja se tapahtuu tiettyjen edellytysten rakentuessa pohjaksi. Samat edellytykset pätevät onneksi niin työn tavoitteen kuin flow’n edistämiseen, joten flow'n tavoittelu ei juuri koskaan ole kompromissi työn tavoitteen suhteen.

Tämä teksti lähtee siitä, ettei työpaikkaa oltaisi vaihtamassa, niin pysymme yksinkertaisemmassa raamissa. Joskus sekin on aidosti paras vaihtoehto, mutta kuitenkin radikaali sellainen - lähtökohtaisesti kannattaa kääntää muut kivet työn kehittämiseksi ja työn mielekkyyden hakemiseksi. Uuden työn aloittaminen voi olla innostavaa ja kivaa vaihtelua, mutta on kuitenkin aina suuri elämänmuutos. Toisekseen, tässä tekstissä ei puida laajemmin esimiehen ja kollegoiden kanssa asiasta juttelemista, koska työtehtävät ja -tilanteet ovat niin moninaisia. Ehdottomasti oma tilanne työn mahdollisen kuluttavuuden tai inspiraatiottomuuden kannalta on hyvä nostaa esiin ja keskustella siitä, jotta voitte yhdessä miettiä, mitä asialle voisi tehdä. Vaikkei asialle voisi suoraan tehdä mitään, niin jo sekin, että esimies tietää asiasta on hyvä juttu, koska tällöin sitä voidaan huomioida tulevan työkuormituksen osalta.

Kaikkia seuraavana mainittuja keinoja tukevat yleinen päivien suunnitteleminen ja rutiinit, joista voit lukea lisää aiemmin kirjoittamastani artikkelista Näin rakennat virtaavan eritysarjen.



Flow-tilan edellytykset työssä rakentuvat vireystilan, keskittymisen ja haastavuuden pohjalle. Keskity ensin näihin, koska ilman näitä esimerkiksi viisaiden työtapojen ja luovuudellisten keinojen vaikutus voi jäädä puolitehoiseksi.

Vireystila luo pohjan tekemiselle

Tietotyössä tavoitteena on hakea pohjalle sopiva vireystila, eli ei liian alhainen eikä myöskään liian korkea. Työpaikoilla näkee usein kahvizombeja, jotka ovat väsyneinä juoneet monta kuppia kahvia, ja päätyneet ylivireään tilaan - tämä ei palvele työhön keskittymistä, vaikka tuottaakin energisemmän olon. Vireystila laajemmin pohjautuu hyvinvoinnille, eli klassiselle kolmikolle: uni, ravinto ja liikunta. Niistä on kaikista internet täynnä tietoa ja suurin osa ihmisistä kyllä tuntee perusjutut - ne myös riittävät. Tietotyössä sinun ei tarvitse olla huipputikissä ja omata pyykkilautavatsaa, mutta kuitenkin peruskunnossa siihen, että pysyt virkeänä ja jaksat tehdä normaalin mittaisia työpäiviä. Jos hyvinvointisi on syystä tai toisesta ei niin optimaalisissa kantimissa, esimerkiksi vastasyntyneen lapsen myötä, niin tällöin sinun kannattaa keskittyä vahvasti perusasioihin ja palautumiseen sekä minimoida stressi, johon voit itse vaikuttaa. Esimerkiksi kovaa treenaamisen ja salituloksien kehittymisen ei kannata olla ykköstavoite, jos muu hyvinvointi on romahtamaisillaan.

Mitä enemmän pakka on levällään, sitä tärkeämpää on miettiä, mikä on olennaista ja keskittyä siihen.

Flow seuraa keskittymistä

Toisena pohjatekijänä tulee keskittyminen, jota voi pitää tietotyön tekemisen turvallisuutena. Se on erittäin olennaista työnteon kannalta, koska pirstaleisella keskittymisellä et saa työssä aikaiseksi määrää etkä laatua. Tai jos saatkin aikaan määrää, niin tekeminen lipsahtaa helposti turhien asioiden parissa sähläämiseksi. Keskittymistä tulee siis vaalia kaikin tavoin:

  • Tee edes minisuunnitelma päivän kulusta, vaikka päivä ei sellaisenaan tulisikaan toteutumaan.
  • Jätä monitohelointi eli monen asian tekeminen yhtaikaa. (videovinkki)
  • Poista ilmoitukset. (videovinkki)
  • Piilota harhauttajat. (videovinkki)
  • Määritä "riittävän hyvä" ennen tekemisen aloittamista. (videovinkki)
  • Kuuntele työntekoa edistävää musiikkia työskennellessä, jos mahdollista. (videovinkki)
  • Pyri käyttämään sinulle päivän parhaat keskittymisen tunnit tärkeisiin ja vaikeisiin työtehtäviin.  (videovinkki)
  • Sovi keskeyttämisen pelisäännöistä työkavereiden kanssa.
  • Kotona työskennellessä lasten kanssa pyri luomaan yhteiset pelisäännöt tai hyvin nuorten lasten kanssa anna tarpeeksi tekemistä.

Tärkeää on myös olennaisuus - pienessä ja isossa kuvassa. Mitä enemmän pakka on levällään, sitä tärkeämpää on miettiä, mikä on olennaista ja keskittyä siihen. Jos työpäivät ja elämä niiden ympärillä on täyttä kaaosta, niin sitten ei kannata keskittyä todolistan optimaaliseen tyhjentämiseen. Tällöin kannattaa hyväksyä tilanne ja keskittyä välttämättömään minimiin, joka auttaa pitämään pakan kasassa - olennaisin ensimmäisenä.

Haasta itseäsi sopivasti

Liian alhainen haaste työssä ei tuota flow’ta ja voi johtaa pitkäaikaisen työssä tylsistymisen kautta boreouttiin ja sairaslomalle. Tilanne työssä on useimmilla kuitenkin hyvin päinvastainen. Haastetta on liikaa tai haasteita on liian monenlaisia - mahdollisesti molempia. Työssä mukana pysyminen on jatkuvaa sinnittelyä ja ylikuormittumista, viikonloput ja lomat menevät palautuessa. Haasteiden määrästä ja laadusta riippumatta olisikin tärkeää, että saavuttaisit työssä jonkinasteisen hallinnan tunteen. Kaikkea ei voi kontrolloida, koska asiakkailla ja kollegoilla on aina lusikkansa sopassa. Hallinnan tunnetta voi kuitenkin lähteä hakemaan siitä, että olet tietoinen siitä, mitkä asiat ovat hallinnassasi ja mitkä eivät. Niistä asioista, joihin et voi vaikuttaa välittömästi etkä välillisesti, ei kannata ottaa lisätaakkaa. Sen sijaan huomio kannattaa kiinnittää niiden asioiden parantamiseen, joihin voit vaikuttaa. Tämä palauttaa hallinnan tunnetta riippumatta siitä, kuinka paljon hallintaa sinulla absoluuttisesti on asioista.

Yksi toimiva asia ja ratkaisu kerrallaan.

Minimoi ylimääräinen haastavuus

Työhön liittyvää stressiä (artikkeli stressistä ja flow’sta) voi hahmottaa jakamalla työn vaatimukset esteisiin ja haasteisiin. Esteet, kuten työntekoa estävät häiriöt, tuottavat rasitusta ja voivat johtaa ylikuormittumiseen, kun taas haasteet voivat toimia positiivisella tapaa tekemiseen ja flow’hun virittäjinä. Olennainen asia työn haastavuudessa on kitkeä esteitä pois siinä määrin kuin se on mahdollista. Osa esteistä syntyy organisaation toimintatavoista, mutta osa esteistä tulee luotua omatoimisesti. Ylimääräistä haastavuutta tuottavat esimerkiksi monen asian tekeminen yhtaikaa, kiireen korostaminen, töiden suunnittelemattomuus sekä vireys- ja keskittymistilan omatoiminen turmeleminen. Jos esteet taas tulevat organisaation puolelta, kannattaa ne ottaa keskusteluun oman tiimin ja esimiesten kanssa, jotta voitte yhdessä miettiä, voisiko niille tehdä jotain. Pienetkin parannukset ovat askelia eteenpäin ja organisaatiotason esteet vaikuttavat monen ihmisen työhön. Kukaan tuskin tarkoituksellisesti pyrkii haittamaan kollegoiden työntekoa, mutta näin käy helposti vahingossa, kun esimerkiksi viestintäkäytännöistä ei ole sovittu.


Mitä jos minulla on tekemisen blokki?

Tällöin sinun kannattaa aloittaa jostain. Tekeminen voi virrata vain, jos ensin tekee jotain. Etenkin luovan tekemisen kanssa toimii se, että tekee vain jotain, vaikka kuinka huonolaatuista - parannella ja viimeistellä voi jälkikäteen. Mikäli tekeminen tuntuu vastahankaiselta ja olet päätynyt vain tuijottamaan näyttöruutua, päätä tehdä valittua tehtävää 10 minuuttia. Jos tehtävä senkin jälkeen tuntuu vastahankaiselta, jätä se myöhemmäksi. Usein kuitenkin käy niin, että pikkaisen tekemiseen lämmettyäsi ja orientoiduttuasi koko 10 minuutin aikaraja unohtuu täysin.

Tässä on olemassa toki myös toinen ääripää. Jos et vain millään pysy hereillä tai muusta syystä voi keskittyä lainkaan, niin väkisin puskeminen ei ole viisain ratkaisu. Joskus tulee vain jättää tekeminen myöhemmäksi ja pitää tauko tai vaihtaa helpompaan tehtävään.

Pidä odotukset maltillisena

Kaikkien näiden suhteen, muista pitää itselläsi realistiset odotukset. Ylisuuret odotukset ovat tie pettymyksiin ja lisästressiin. Jos olosuhteet ovat kaoottiset, aivosi ylikierroksilla ja hallinnan tunne mennyttä, niin epäratkaisukeskeinen lisästressi ei auta tilannetta. Vertauskuvana toimivat nukahtamisvaikeudet: niihin ei auta se, että stressaat nukahtamista, katsot jatkuvasti kelloa ja mietit, kuinka heikosti tulet huomenna jaksamaan.

Et voi käskeä aivoja olemaan ajattelematta negatiivisia asioita, joten sinun kannattaa kiinnittää huomio siihen, mikä toimii ja on varmaa. Yhdysvaltain armeijan navy seal -joukot toimivat hyvin epävarmoissa ympäristöissä ja he mallintavat taistelutilanteita siitä lähtökohdasta, minkä he voivat tietää varmaksi ja mitä he voivat kontrolloida. Yleensä hyvin vähän, mutta siitä on silti parasta lähteä liikkeelle taktiikan suunnittelussa. Samoin kannattaa toimia sinun - yksi toimiva asia ja ratkaisu kerrallaan. Joskus asialle ei vain voi tehdä mitään, joten silloin sen on vain annettava olla. Palaten uneen: se tulee, kun tulee.

Bonusvinkki

Jos koet flow’ta harrastuksissa tai muilla osa-alueilla elämässä, niin mieti, onko siellä jotain mitä voisit ammentaa työssäsi, esimerkiksi tekemisen puristamattomuuden ja rentouden kannalta

Yhteenveto

  1. Vältä ankaruutta ja väkisin tekemistä.
  2. Juttele asiasta esimiehen tai kollegoiden kanssa.
  3. Pidä huolta hyvinvoinnista ja palautumisesta.
  4. Turvaa keskittymistäsi.
  5. Palauta hallinnan tunne - pyri vaikuttamaan siihen, mihin voit vaikuttaa.
  6. Haasta itseäsi sopivasti ja minimoi ylimääräinen haastavuus.
  7. Pidä odotukset maltillisina ja muista olla itsellesi myötätuntoinen.
  8. Mieti, mitä oppeja voit ammentaa flow'sta elämän muilta osa-alueilta.


Toivottavasti nämä auttavat sinua eteenpäin. Vaikka elämä olisi kaaosta ja kokisit saavasi aikaiseksi erittäin vähän, keskity perusasioiden ylläpitoon, koska ne luovat pohjan työn flow’lle nyt ja myöhemmin. Perusasioihin keskittymällä tekeminen virtaa ennemmin tai myöhemmin.

Laajemmin aiheesta ja flow’hun virittäytymiseen työssä löydät vinkkejä kirjasta Flow-tila - Tietotyön viisain vaihde:

Miksi flow on tärkeää itsensä kehittäjälle?

Et välttämättä ajattele olevasi itsensä kehittäjä, mutta todennäköisesti haluat kuitenkin kasvaa ja kehittyä jollain tapaa. Kehittymisen kohteet toki vaihtelevat ihmisillä merkittävästi: joku haluaa olla hyvä työssään, toinen harrastuksessaan ja kolmas parempi vanhempi. Jotkut haluavat olla parempia versioita itsestään kaikessa. Tieto, ymmärrys, uteliaisuus ja kyky ennustaa tulevaa kuuluvat ihmisen kognitiivisiin tarpeisiin.[1] Ne eivät ole välttämättömiä elämän kannalta, mutta luovat mielekkyyden ja täyttymyksen tunnetta.

”Vain viisaimmat ja tyhmimmät eivät koskaan muutu.” ‒ Kungfutse, filosofi

Itsensä kehittämisellä tarkoitetaan yleensä tietojen, taitojen, ajattelun ja käyttäytymisen kehittämistä. Se voidaan siten nähdä flow-tilan isän Mihaly Csikszentmihalyin termein minuuden kompleksisointina eli monimuotoistamisena. Tässä yhteydessä minuudella tarkoitetaan sekä sisäisen minäkuvan että osattujen tietojen ja taitojen kokonaisuutta. Minuus on kuin sipuli, johon kehittyy kasvun myötä uusia kerroksia. Monimuotoinen minuus syntyy kahden prosessin kautta: differentaation eli eriytymisen ja integraation eli yhdentymisen.[2] Käsitteet saattavat olla sinulle tuttuja lukion matematiikan kursseilta, mutta ihmisen tapauksessa eriytyminen tarkoittaa liikkumista kohti uutta, esimerkiksi opiskelua tai itsensä haastamista uudella tavalla. Yhdentyminen taas on asioiden sisäistämistä ja yhtenäistämistä aiemman tiedon kanssa. Mikä tahansa uusi kokemus ei siis kerry osaksi ihmisen tieto- ja taitopankkia, vaan se täytyy myös pystyä yhtenäistämään osaksi aiempaa tietämystä. Esimerkiksi onnettomuudet, väkivalta- ja sotatilanteet sekä psykoosit voivat olla voimakkaasti eriyttäviä kokemuksia, joita ihminen ei kykene yhtenäistämään, ainakaan lyhyessä ajassa.

Vahvalla eriyttämisellä voi saada aikaan kovia tuloksia, mutta se voi sosiaalisella tasolla johtaa eriytymiseen muiden ihmisten ajattelusta sekä itsekeskeisyyteen. Pelkkään yhdentymiseen keskittyvä henkilö taas on hyvin tasapainoinen, mutta jämähtänyt omaksumiinsa ajatuksiin eikä omaa halua kasvaa. Vain henkilö, joka investoi sekä eriytymiseen että yhdentymiseen, voi kestävällä tavalla monimuotoistaa minuutta ja siten kasvaa ihmisenä. Itsensä kehittäjän ihannetila on siten mahdollisimman monimuotoinen minuus, joka on silti yhtenäinen niin yksilöllisellä kuin sosiaalisella tasolla.

Flow on nopein väylä minuuden monimuotoistamiseen.

Flow tukee sekä eriyttämisessä että yhdentymisessä, koska flow’ssa ihminen haastaa itseään omilla äärirajoillaan eli eriyttää itseään maksimaalisella tahdilla. Samalla tietoisuus on järjestyksessä, eli ajattelu, tunteet ja toiminta ovat linjassa, jolloin ihminen kokee yhdentymistä ja tuntee itsensä kokonaisemmaksi niin flow’n aikana kuin sen jälkeen. Flow auttaa siis maksimoimaan sekä differentaatiota että integraatiota. Toki tässä yhteydessä ei voi olla mainitsematta, että flow-kokemukset vaativat palautumista, koska ne ovat lähes aina enemmän eriyttäviä kuin yhdentäviä kokemuksia. Eli flow ei kumoa fysiologisen tai mentaalisen hyvinvoinnin perusperiaatteita.

Valitsemalla tavoitteen ja suuntaamalla siihen kaiken huomionsa, voi mikä tahansa tekeminen muuttua mielekkääksi. Jokainen meistä on pienenä lapsena ollut oppimiskone, joka on janonnut uutta ja halunnut kehittyä kaikessa, koska se on tuottanut täyttymystä ja kannustanut jatkamaan uuden kokeilemista. Täyttymyksellä tarkoitetaan tässä yhteydessä onnellisuuden kokemista aktiivisesta tekemisestä, joka on linjassa omien arvojen kanssa. Csikszentmihalyi pohti teoksessaan Flow, miten yhteys täyttymyksen ja kasvun välillä katoaa monilla nuoruudessa tai aikuisena, johtuen usein oppimisen ulkoisesta ohjauksesta ja tylsistymisestä koulussa. Tällöin täyttymyksen hakeminen alkaa tuntua työläältä ja tylsältä, jonka myötä on uhkana, että nautinnoista tulee ainoa positiivisten kokemusten lähde. Siinä tapauksessa asioita tehdään enää vain ulkoisen palkinnon takia. Nautinnot ovat tärkeä asia elämänlaadulle, mutta ne eivät itsessään pysty tuottamaan kestävämpää onnellisuutta. Esimerkiksi lepo, suklaa ja seksi tarjoavat palauttavia kokemuksia ja luovat järjestystä tietoisuuteen, mutta eivät luo uutta järjestystä tietoisuudessa. Ne eivät tarjoa psykologista kasvua, eivätkä monipuolista minuutta, kuten täyttymystä tuottava tekeminen.[2] Kaikki ihmiset kaipaavat itselleen sopivia haasteita. Monien onkin arveltu päätyneen vankilaan siitä syystä, että heille ei nuorena tarjoutunut tai löytynyt tarpeeksi sopivia haasteita, jolloin niitä on haettu laitapuolen poluilta.

”Paras mahdollinen sijoitus on sijoittaa itseesi.” ‒ Warren Buffett, sijoittaja

Huomiota voi itsensä kehittämisessä ajatella psyykkisenä valuuttana, jota jokainen sijoittaa. Huomiotasi oikein sijoittamalla kerrytät psykologista pääomaa eli monimuotoistat minuuttasi. Tämä ei välttämättä tarkoita kovaa työtä ja askeettista elämää, vaan se voi yhtä lailla olla seurausta luovasta tekemisestä tai antoisasta perhe-elämästä. Flow’ta tuottavat aktiviteetit ovat tehokkain huomion sijoituskohde, sillä niiden kautta minuus monimuotoistuu nopeimmin ja kestävällä tavalla. Niiden tekeminen myös tuntuu hyvin mielekkäältä. Puhuessaan flow’sta ja onnellisuudesta laajemmassa mittakaavassa Csikzentmihalyi on korostanut, että minuuden monimuotoisuuden rinnalla tarvittaisiin yhdenmukaisia, elämänlaajuisia päämääriä. Jos päämäärä on itse asetettu ja ihminen on siihen vahvasti sitoutunut, voi yksittäisten tavoitteiden saavuttamisen sijaan koko elämästä tulla enemmän tai vähemmän flow-kokemus.[2] Tämä vaatii syvää itsetuntemusta, intohimosta toimimista ja elämän tietoista rakentamista päämäärien tavoittelun ympärille.

Itsensä kehittäminen on "asennelaji". Psykologian professori Carol Dweck on laatinut tunnetun teorian, joka jakaa asenteet kahteen lajiin: muuttumattomaan asenteeseen (fixed mindset) ja kasvun asenteeseen (growth mindset). Ensimmäinen viittaa ajattelun jäykkyyteen ja ajatukseen, että ominaisuutemme ovat pääosin pysyvästi lahjakkuudella määriteltyjä. Jälkimmäinen taas on ajattelua, jossa mitään itsessä ei pidetä täysin pysyvänä ja kaikki ominaisuudet ovat kehitettävissä. Kasvun asenteesta toimiva yksilö sietää epäonnistumisia tiedostaen, että ne ovat välttämättömyyksiä kehittymisen polulla.[3] Steven Kotlerin mukaan kasvun asenne on flow’n aisapari, sillä mitä enemmän rajojaan kokeilee, sitä paremmin tuntee itselleen sopivat haasteet, ja sitä helpommin pääsee flow-tilaan.[4]

Kasvun asenne mahdollistaa sen, että flow’n saavuttaminen ei ole vain satunnainen onnenkantamoinen vaan tapa.

Isommassa kuvassa Csikszentmihalyi on jopa pohtinut, että flow olisi historian saatossa ollut ihmislajin älyllisen evoluution salaisuus. Ihmiset kykenivät täyttämään selviytymiseen ja lisääntymiseen liittyvät biologiset tarpeet jo kauan aikaa sitten, joten ne eivät selitä kaikkea lajimme kehityksessä. Csikszentmihalyin mukaan ihmiset eivät olisi jaksaneet tunti- ja päiväkausia keskittyä välittömän selviytymisen kannalta epäolennaisten taitojen ja asioiden kehittämiseen, elleivät olisi kokeneet niiden myötä flow’ta ja halunneet tavoitella lisää tätä kokemusta. Tämä jatkuva itsensä haastaminen ja siitä täyttymyksen saaminen taas olisi johtanut siihen, että ihmiset olisivat kymmenien tuhansien vuosien aikana kehittyneet lajina älyllisesti merkittävästi eteenpäin.[2] Flow'n voi siten ajatella olevan tärkeä osatekijä ei vain yksilöllisen vaan myös yhteiskunnallisen kehityksen taustalla.

Tämä teksti oli ote kirjasta Flow-tila -Tietotyön viisain vaihde.

Lähteet

[1] Koltko-Rivera, Mark, 2006. “Rediscovering the Later Version of Maslow’s Hierarchy of Needs: Self-Transcendence and Opportunities for Theory, Research, and Unification”. Review of General Psychology 10(4), 2–317.

[2] Csikszentmihalyi, Mihaly 2008. Flow: Psychology of Optimal Experience. Harper Perennial.

[3] Dweck, Carol 2006. Mindset: The New Psychology of Success. Random House.

[4] Kotler, Steven 2014. The Rise of Superman: Decoding the Science of Ultimate Human Performance. New Harvest.

Ilman stressiä et pääse flow-tilaan

Stressistä puhutaan lähes ainoastaan negatiivisena asiana, mutta osa sen huonosta maineesta ei kuitenkaan ole täysin ansaittua, koska stressillä on tärkeä merkitys elämässämme esimerkiksi asioiden ja muutosten tekemiseen motivoitumisessa.[1] Sopiva määrä kuormitusta ja stressiä auttaa kehittymään sekä fyysisesti että mentaalisesti. On hyvä muistaa, että esimerkiksi painovoima tuottaa kuormitusta ja ilman sitä kehomme eivät olisi näin vahvoja ja kestäviä. Vain viikko avaruudessa saa NASA:n mukaan astronautit menettämään kaksikymmentä prosenttia lihasmassastaan.[2] Samalla tavoin henkinen stressi kehittää meitä mentaalisesti kestämään todellisuuden tarjoamia haasteita.


Yerkes-Dodsonin laiksi kutsuttu malli jakaa stressin miellyttävältä tuntuvaan positiiviseen stressiin eli eustressiin ja ahdistavalta tuntuvaan negatiiviseen stressiin eli distressiin.[3] Käänteisen U-kirjaimen muotoisen käyrän vasemmassa laidassa stressitaso on matala ja niin on suorituskykykin, koska haaste puuttuu. Käyrän oikeassa laidassa stressitaso on korkea ja suorituskyky matala, johtuen esimerkiksi liian vaikeasta tehtävästä tai ahdistuksesta. Käyrän keskikohdassa tehtävät ovat haastavia, mutta niihin kyetään vastaamaan, jolloin huipussaan oleva positiivinen stressi toimii suorituskykyä parantavasti.[4] Tällä on yhteys flow-tilaan, sillä flow kulkee yhtä matkaa positiivisen stressin kanssa. Haaste on optimaalisessa suhteessa osaamiseen, kun positiivinen stressi on huipussaan.[5] Flow’n tavoittelun ensimmäisen vaiheen eli ponnistelun tavoite onkin maksimoida positiivisen stressin määrä.[6]

Pakene tai taistele -tilassa oleva on ratkaisukeskeinen, mutta putkiaivoinen.

Positiivinen ja negatiivinen stressi kulkevat rinta rinnan, mutta ne aiheutuvat eri syistä. Positiivisen stressin puolella ollaan flow’n ja mielekkään haasteen parissa. Negatiivisen stressin ääripäässä ihminen on pakene tai taistele -tilassa, joka on kehittynyt fyysisiin uhkiin vastaamiseksi ja aktivoituu pelko- ja stressireaktioista. Sen tuottama vireys ei tutkimusten mukaan ole sama asia kuin haasteeseen vastaamisesta syntyvä, sillä pakene tai taistele -tilassa oleva ihminen on kyllä ratkaisukeskeinen, mutta ratkaisumallit ovat erittäin rajatut. Toimintaa tuossa tilassa voi kutsua ”putkiaivoiseksi” ja havainnointia ”putkinäköiseksi”. Tilan tavoite on saada ongelma ratkaistua mahdollisimman nopeasti tilanteesta selviämiseksi. Tämä oli hyvä ominaisuus esi-isillemme viidakossa ja savannilla, mutta tietotyössä siitä on lähinnä vain haittaa.[7]

Aivotutkija Minna Huotilainen on kirjassaan Tunne aivosi jaotellut ihmisen mielentiloja aktiivisuuden ja myönteisyyden akseleille U-kirjaimen muotoiseksi käyräksi. U-kirjaimen pohjalla on nukkuminen neutraalina ja passiivisena tilana. U-kirjaimen vasemman sakaran kärjessä on aktiivisena ja kielteisenä taistele tai pakene -tila, kun taas oikean sakaran kärjessä on aktiivisena ja myönteisenä virtaustila eli flow.[7] Taistele tai pakene -tila optimoi henkiinjäämistä, kun taas virtaustila optimoi taidon, tekemisen, oivaltamisen, oppimisen, aikaansaamisen ja osaamisen käyttöä.[8] Ihminen on joko enemmän negatiivisen stressin eli pakene tai taistele -tilan puolella tai sitten positiivisen stressin ja flow’n puolella. Flow on siis positiivinen stressitila.

Ei ole yksiselitteistä, milloin jokin haaste tuottaa positiivista ja milloin negatiivista stressiä. Siihen vaikuttavat haasteen ohella hetken vireystila, keskittymiskyky ja mieliala. Emme myöskään voi valita kaikkia haasteita elämässämme tai vaikuttaa niihin joka hetki. Molemmat stressin muodot ovat tärkeitä ja tarpeellisia motivaattoreita. On tärkeää oppia tunnistamaan näiden kahden stressin ero omalla kohdalla ja toimimaan sitä kautta tilanteisiin sopivasti: joskus on aika puskea, toisinaan rauhoittua. Mitä enemmän pystyy kohtaamaan stressiä kuormittumatta liikaa, sitä paremman resilienssin eli muutosjoustavuuden saa kehitettyä.[5]

”Suurin aseemme stressiä vastaan on kyky valita ajatuksensa.” ‒William James

Yhtä lailla tärkeää on osata suhtautua stressiin ja kyetä vaihtamaan ajattelun näkökulma negatiivisesta positiiviseksi. Tutkimusten mukaan stressin välttely ei juuri motivoi ihmisiä. Stressin valjastaminen voimavaraksi ja stressaavan tilanteen kokeminen haasteena sen sijaan ovat hyvin motivoivia ajatusmalleja.[9] Nobel-palkittu kemisti Ilya Prigogine on käyttänyt käsitettä dissipatiivinen rakenne järjestelmistä, jotka kykenevät muuttamaan kaaoksen järjestelmälliseen toimintaan suuntautuvaksi energiaksi.[10] Myös ihmisen psyyke on tällainen järjestelmä, sillä minän eheys riippuu kyvystä antaa negatiivisille tapahtumille positiivisia merkityksiä. Tämä tapahtuu mielen dissipatiivisten rakenteiden, kuten rohkeuden, kestävyyden ja sitkeyden avulla. Flow-teorian isän Mihaly Csikszentmihalyin mukaan juuri nämä rakenteet auttavat kääntämään kielteiset tapahtumat flow’n lähteiksi. Parhaimmillaan stressi voi siis toimia voimavarana flow’n saavuttamiseksi, mutta se vaatii kykyä vaihtaa näkökulmaa, uskoa omiin kykyihin ja huomion keskittämistä itsen sijaan ulkoisiin tekijöihin.[11] Käytännön esimerkkinä tästä voi pitää startup-yrityksiä, joiden olemassaolo saattaa olla jatkuvasti vaakalaudalla, mutta paineen alle hautautumisen sijaan tilanne toimii voimavarana startup-yrityksen työntekijöille ja omistajille.

Yksi tapa ajatella työhön liittyvää stressiä on jakaa työn vaatimukset esteisiin ja haasteisiin. Esteet, kuten työntekoa estävät häiriöt, tuottavat rasitusta ja voivat johtaa ylikuormittumiseen, kun taas haasteet voivat toimia positiivisella tapaa flow’n virittäjinä. Korkean työkuorman on havaittu edistävän flow-tilaa ja toimivan jopa loppuunpalamisia ehkäisevästi, kun työnteon resurssit ovat kunnossa. Kun työ on omaehtoista, kykyjä vastaavaa ja yhteisöllistä, ei kovakaan vaatimustaso johda ylikuormitukseen. Päinvastoin: matala vaatimustaso on edellä kuvatussa tilanteessa jopa korkeaa vaatimustasoa kovempi riskitekijä kuormittumisen kannalta, sillä nykyään työelämässä tunnetaan myös tylsistymisestä johtuva loppuun palaminen eli boreout.[5,10,12]

Stressiin kytkeytyvänä haasteena työn flow’n kannalta on se, että eniten flow’n tarpeessa olevat kokevat sitä vähiten. Pitkittynyt ja jatkuva stressi voi johtaa uupumiseen, joka heikentää unta, vireystilaa ja keskittymistä sekä muuttaa ajattelua negatiivisemmaksi. Juuri uupuneille flow’n kokeminen voisi olla voimaannuttavinta ja kannustavinta, mutta heillä on siihen huonoimmat edellytykset. Organisaatioiden ja työntekijöiden itsensä kannattaa kiinnittää huomiota uupumuksen tunnusmerkkeihin, kuten jatkuvaan väsymykseen, kyynisyyteen ja itsetunnon laskuun, jotta uupumiset voitaisiin välttää mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

Stressi on siis kaksiteräinen miekka. Se voi yhtä lailla olla ystävämme ja ajaa meitä eteenpäin tai sitten ylikuormittaa meidät kauas flow-tilasta. Onneksi stressi ei kuitenkaan ole mikään satunnainen luonnonvoima, vaan voimme vaikuttaa siihen merkittävästi itse. Siksi on hyvä pohtia omaa suhdettaan stressiin, oppia tunnistamaan sopiva määrä stressiä omalla kohdalla ja pyrkiä valjastamaan stressi vihollisen sijaan liittolaiseksi.

Tämä teksti oli ote kirjasta Flow-tila -Tietotyön viisain vaihde.

Lähteet

[1] Souders, Beata 2019. “Flow at Work: The Science of Engagement and Optimal Performance. Positivepsychology.com.

[2] NASA Information 2018. “Muscle Atrophy”. Nasa.gov.

[3] Yerkes, Robert & Dodson, John 1908. “The Relation of Strength of Stimulus to Rapidity of Habit Formation”. Journal of Comparative Neurology and Psychology 18, 459-482.

[4] Saksvik, Per 2017. Constructive Stress. In the Positive Side of Occupational Health Psychology. Springer.

[5] Dahlke, Jeffrey 2015. “Fitting Flow: An Analysis of the Role of Flow Within a Model of Occupational Stress”. All Theses, Dissertations, and Other Capstone Projects 386.

[6] Davies, Anna ym. 2011. Future Work Skills 2020. Institute for the Future.

[7] Huotilainen, Minna & Peltonen, Leeni 2015. Tunne Aivosi. Otava.

[8] Huotilainen, Minna & Moisala, Mona 2018. Keskittymiskyvyn elvytysopas. Tuuma.

[9] McGonigal, Kelly 2015. The Upside of Stress: Why stress is good for you (and how to get good at it). Ebury Digital.

[10] Prigogine, Ilya 1980. From Being to Becoming: Time and Complexity in the Physical Sciences. W.H. Freeman.

[11] Csikszentmihalyi, Mihaly 2008. Flow: Psychology of Optimal Experience. Harper Perennial.

[12] Udemy for Business 2016. Udemy Workplace Boredom Study. Research.udemy.com.