close flow

Tilaa Flow-kirje

"Oon tosi valikoiva sen suhteen mitä tilaan, mutta tää teidän uutiskirje on oikeesti tosi hyvää kamaa." - Miika K.

Haluamme auttaa sinua pääsemään flow'hun. Emme spämmää mainoksilla, vaan saat sunnuntaisin kirjeessä tietoa, pohdintoja ja vinkkejä flow'sta työssä, urheilussa, taiteessa ja elämässä. Esimerkki kirjeen sisällöstä löytyy tästä.

Alkumaistiaiseksi saat Flow-oppaan, jossa on 10 keinoa päästä flow-tilaan työssä.

Blogi

Muista ahmimisen lisäksi panostaa sulatukseen

Julkaistu alunperin Flow Akatemian uutiskirjeessä.

Toivottavasti joulusi tulee olemaan antoisa ja lähempänä leppoisaa yhteiseloa, kuin sosiaalista crossfittiä. Ruokapöydästä jäänee sulateltavaa, ja tämän kannattaa antaa tapahtua rauhassa ja hötkyilemättä. Mikäli luet tämän joulun jälkeen, jatka silti lukemista, sillä tekstin varsinainen sisältö ei vanhene.

Näin uuden vuoden lähestyessä on hyvä myös sulatella niitä oppeja, joita kuluneen vuoden pöydältä on tullut popsittua. Sulattaminen on tärkeää, jotta ravintoaineet tai oppien tapauksessa tietotaito pääsee ruumiillistumaan sen sijaan, että materiaali vain kulkisi toisesta päästä sisään ja toisesta ulos.

Nykymaailma on yksi suuri joulupöytä ja oppimisen sijaan haasteena ei ole uuden tiedon ja taidon saatavuus, vaan sen yltäkylläisyys. Monimuotoisen kattauksen edessä on helppo ahmia hieman enemmän kuin kykenee sulattamaan, mikä johtaa useimmiten mentaaliseen ähkyyn.

Uuden tiedon tunne on mahtava, joskus jopa koukuttava. Tiedon muuntaminen aidoksi oppimiseksi ja ymmärrykseksi vaatii kuitenkin enemmän kuin pelkän puraisun. Haasteena tässä on se, että syvemmän ymmärryksen ja osaamisen kasvattaminen on nimenomaan haastavaa ja vaatii panostamista.

Oppien ”syöminen” kirjojen, podcastien ja kurssien muodossa on helppoa. Niistä puhuminen on helppoa. Mutta niiden aito ymmärtäminen ja ennen kaikkea soveltaminen käytännössä taas jotain aivan muuta.

Ymmärryksen ja soveltamiskyvyn kasvattaminen kun vaatii myös ”tylsiä asioita”, kuten muistiinpanojen kertaamista ja osaamisen koettelua. Niitä koulunpenkkijuttuja. Vaikka kertaus on saattanut joskus tuntua lähinnä opettajien kiusanteolta, on se oppimisen suhteen välttämätöntä.

Mitä raskaampaa on oppi, sitä enemmän sen sulattaminen vaatii aikaa ja energiaa



Tunnustan. Hei olen Lauri ja olen oppiahmatti. Vieläkin turhan usein siirryn ruokalajista toiseen ennen kuin edellinen on perusteellisesti pureskeltu. Tässä on toki tärkeää huomata kielikuvan rajoite, että siinä missä kunnon oppimisen suhteen aikaisemmin pureskellun pariin kannattaa palata… jo pureskellun ruuan lähempi tarkastelu ei välttämättä tuo juurikaan lisäarvoa.

Materiaalin raskauden suhteen kielikuva taas toimii, sillä mitä raskaampaa on oppi, sitä enemmän sen sulattaminen vaatii aikaa ja energiaa. Kevyet kolmen pointin blogipostaukset sujahtavat nopeasti, 50 tunnin luentosarja ei.

Jotta voi edistää todellista oppmista, suosittelen niin itseäni kuin sinuakin pitäytymään hetkeksi uudesta ja pysähtymään hetkeksi sen äärelle, mitä on jo tullut opittua. Tärkeämpää on ensin sulatella, soveltaa ja integroida sitä kaikkea, mitä tässä on jo tullut pureksittua. Uuden tiedon haaliminen saa usein kohtuuttoman painoarvon vanhan integroimisen ja vahvistamisen sijaan. On nimittäin hyvä muistaa, että emme ole sitä mitä syömme, vaan sitä mitä sulatamme. Yhtä lailla emme opi suoraan sitä mitä kulutamme, vaan sen minkä sisäistämme.

Näin lopuksi heitän vielä pallon sinulle.

Jos tekisit podcast-jakson tai blogipostauksen kuluneesta vuodestasi, niin mitä nostaisit ydinopeiksesi?

Mitä olet jo pintapuolella oppinut, mutta et vielä sisäistänyt? Miten voisit syventää ymmärrystäsi niiden suhteen?

Mitä toimia voisit tehdä, jotta opit siirtyisivät päästä myös kehoon, ruumiillistuisivat tekemiseksi?

Voitko jo tunnistaa mahdollisia haasteita ja pyrkiä ennaltaehkäisemään niitä?


Flow Akatemian puolesta haluan toivottaa sinulle erinomaisen rauhaisaa eloa ja mitä oivalluttavinta uutta vuotta!

Kuinka parantaa oppimisen flow'ta?

Yksinkertaisimmillaan oppiminen on aisti-informaation uudelleenjäsentymistä tavoilla, jotka jalkautuvat pysyvämmäksi toiminnaksi. Voisi siis karkeasti sanoa, että mitä enemmän informaatiota on saatavilla ja mitä paremmin se kehomielessä jäsentyy, sitä enemmän myös opimme. Yksi valtavan aistirikasta kokemista mahdollistava tila on flow… tämä tuli varmasti suurena yllätyksenä!

Flow tarjoaakin otolliset mahdollisuudet oppimiselle ja yhtä lailla oppimisen kasvattaessa taitotasoamme, mahdollisuudet flow’lle kasvavat. Ei hullumpi kehä. Virtaavaan elämän kannalta onkin viisasta huolehtia molemmista.

Niin flow’n kuin oppimisenkin taustalla pätevät ikivanhat neurobiologiset lainalaisuudet. Niihin kannattaa panostaa, sillä ne eivät ole juurikaan muuttuneet satoihin tuhansiin vuosiin, joten jos ne olivat tämän tekstin kirjoitushetkellä totta, ovat ne varmasti sitä vielä tätä lukiessasikin.

Flow tarjoaa otolliset mahdollisuudet oppimiselle ja yhtä lailla oppimisen kasvattaessa taitotasoamme, mahdollisuudet flow’lle kasvavat.


Käynnistyäkseen sekä oppiminen että flow vaativat riittävän haasteen, jotta valpastumisjärjestelmämme aktivoituu. Valpastumisen myötä keskittyminen voi kohdistua tehtävään ja alamme kokeilemaan erilaisia ratkaisutapoja. Keräämällä palautetta toiminnastamme, pääsemme jatkuvasti paremmin perille siitä mikä toimii ja mikä ei. Ja jos kaikki menee kuten pitääkin, erilaisten kokeilujen jälkeen kerätyn palautteen perusteella meillä on mahdollisesti muutama toimiva ratkaisu tai vähintäänkin kasa toimimattomia. Tämän palautteen jäsentyessä ja muuttaessa toimintaamme voimme puhua oppimisesta.

Koko tätä prosessia kannattelee motivaatiomme määrä ja laatu. Motivaation merkitys korostuu etenkin niinä väistämättöminä kitkan hetkinä, joita jokainen oppimisprosessi sisältää. Nämä hetket ravistelevat ja koettelevat tukipilaria, joka kestäessään kannattelee haasteiden läpi… tai katkeamalla romahduttaa koko prosessin.

Varsinainen oppimistilanne ja flow-tila ovat molemmat aktiivista toimintaa. Kaikenlainen aktivaatio on kuitenkin kuluttavaa, joten voidakseen jatkua myöhemmin, sitä on seurattava palautuminen. Niin lihas, tieto kuin taito kasvavat levossa. Palautuminen on yhtä lailla merkityksellistä motivaation kannalta, sillä korkeammallakaan motivaatiolla ei virtaa voi loputtomiin nyhjäistä tyhjästä.

Myös oppimistilanteiden väliin kannattaa sijoittaa minuutin tai parin mikropalautumisen hetkiä, mikä tukee merkittävästi jaksamista, motivaatiota sekä varsinaista oppimista.



Tietenkään oppiminen ei aina voi tapahtua varsinaisessa flow-tilassa, sillä uutta oppiessa tehtävän haaste lähtökohtaisesti ylittää olemassaolevan taitotasomme. Voimme kuitenkin tuoda virtaavuutta kaikkeen oppimiseen huolehtimalla seuraavista flow'n kanssa yhteisistä edellytyksistä:



1. Sovita haastetaso taitotasoosi. Liian haastavan oppisisällön vaatimukset alkavat ahdistamaan, liian helpon tylsistyttämään. Mitä paremmin on kärryillä nykyisestä taitotasostaan, sitä selkeämmin haastetasoa voi sovittaa. Muista myös, että käytännön taitotasomme vaihtelee päivän aikana esim. vireystilamme mukaisesti.


2. Huolehdi edellytyksistä pitkäjänteiselle keskittymiselle. Oppimisessa merkityksellistä ei ole vain sille varattu aika, vaan se kuinka paljon tuosta ajasta kuluu keskittyneeseen työskentelyyn. Muista siis pyhittää oppimiselle tarkoitettu aika ylimääräisistä häiriöistä vapaaksi. Tämä on viisasta niin oppimisen tuloksellisuuden kuin hyvinvoinninkin kannalta.

3. Pidä aistit avoimena ja kerää runsaasti palautetta. Oppiminen tapahtuu aistien kautta, minkä vuoksi niiden avoimuus määrittää myös sitä, kuinka paljon informaatiota voi virrata sisään. Huolehdi siis ennen kaikkea vireystilastasi, tauota tekemistäsi ja pysy hereillä kaikilla aisteilla! Muista myös säännöllisesti reflektoida sekä oppimaasi että itse opiskeluasi, sillä tämän myötä saat kerättyä sen kehittämisen kannalta välttämätöntä palautetta.

4. Vahvista motivaatiota. Muistuta säännöllisesti itsellesi siitä, miksi ylipäänsä pyrit oppimaan jotain. Näin voi tehdä vaikka ennen jokaista oppimiskertaa. Tämä on tärkeää, jotta toiminnan syvempi merkitys ei pääse unohtumaan. Mikäli huomaat toistuvia haasteita motivoitumisessa, on se merkki reflektion tarpeesta: Minkä vuoksi teen tätä? Mistä motivaationi syntyy? Mikä sitä jarruttaa?


5. Muista huolehtia palautumisesta.
Huolehdi, että oppimistilanteiden välillä keholla ja mielellä on riittävästi aikaa palautua. Myös oppimistilanteiden väliin kannattaa sijoittaa minuutin tai parin mikropalautumisen hetkiä, mikä tukee merkittävästi jaksamista, motivaatiota sekä varsinaista oppimista.

Niin ja tokihan kaikki tämä vaatii taustalle kasvun asenteen eli ajatuksen siitä, että oppiminen eli toiminnan muutos on ylipäänsä mahdollista!

Muista siis panostaa edeltäviin edellytyksiin, jotka ovat olennaisia niin flow'n kuin oppimisenkin kannalta. Vaikka et pääsisikään itse oppimisen aikana flow'hun, näihin edellytyksiin panostamalla kasvatat merkittävästi mahdollisuuksia päästä siihen tulevaisuudessa.

Paljonko flow tarvitsee ponnistelua?

Kirjoitus on alunperin julkaistu Flow Akatemian uutiskirjeessä.

Flow on tila, jossa tietoinen ponnistelu on vähäistä tai jopa olematonta. Hieman paradoksaalisesti tähän tilaan pääseminen kuitenkin myös vaatii tietoista sekä ajoittain voimakastakin ponnistelua.

Voimakkaan ponnistelun taito ei kuitenkaan itsessään riitä, sillä flow’ssa ponnistelusta on osattava myös päästää irti oikealla hetkellä. Ponnistelu on kuin avaruuteen kiitävän aluksen kantoraketti, joka auttaa pääsemään painottomuuteen, mutta josta päästetään välittömästi irti, kun sen työntövoimaa ei enää tarvita. Kysymys kuuluukin, paljonko flow sitten tarvitsee ponnistelua?

Pidän minimum effective dosen (MED) käsitettä parhaana ohjenuorana ponnistelun määrän suhteen. Se on ennen kaikkea puhdasta resurssiviisautta. Ponnistelun (dose) tarvitsee olla riittävän voimakasta, jotta toivomamme tuloksen vaatima kynnys ylitetään (effective). Kaikki tämän kynnyksen ylittävä on kuitenkin hukkaan heitettyä puhkumista, mitä tulisi lähtökohtaisesti välttää (minimum).

Flow-osaaminen vaatiikin neljän keskeisen taidon harjoittamista:
1) Taitoa ponnistella voimakkaasti pitkällä ja lyhyellä aikavälillä
2) Taitoa päästää oikealla hetkellä ponnistelusta täysin irti
3) Taitoa säätää ponnistelun tasoa lennossa MED:n kynnysarvoa hipoen.

4) Taitoa palautua ponnistelusta varsinaisen tekemisen jälkeen.

Ilman riittävää ponnistelua emme voita painovoiman vastusta, ilman irtipäästämisen taitoa palamme loppuun ja ilman säätelyn taitoja päädymme todennäköisesti jompaankumpaan edellä mainituista ääripäistä. Ja luonnollisesti ilman riittävää palautumista kehomielemme ei kykene korjaamaan ponnistelusta syntyneen kuormituksen vahinkoja.

Nykypäivänä suurimpia haasteita on se, että aistiympäristöissämme on tarjolla loppumattomien ärsykkeiden tulva, mikä ajaa meitä jatkuvasti hermostollisen yliponnistelun tilaan. Keskustelimme tästä mm. Nina Sajaniemen kanssa nauhoitetussa jaksossa. Tämän lisäksi monet meistä ovat omaksuneet erilaisia kulttuurisia arvoja ja normeja, jotka ovat omiaan ylläpitämään jatkuvaa kuormaa ja siten ponnistelun tarvetta. Tästä keskustelimme mm. Juha Hakalan kanssa nauhoitetussa jaksossa.

Näistä on taustatekijöistä on hyvä tulla tietoiseksi, sillä kuten aikaisemmin mainitsin, yliponnistelu johtaa lopulta siihen, että resurssit palavat loppuun. Näin ollen kyky ponnisteluunkiin lopulta hiipuu kunnes katoaa. Samalla katoavat mahdollisuutemme päästä flow'hun.

Muistetaanpa siis ponnistella, ei maksimaalisesti tai minimaalisesti, vaan riittävästi. Mitään absoluuttista arvoa tälle ei tietenkään voi antaa, vaan se on täysin tilannekohtaista. Siksi on tärkeää pysyä hereillä tilanteesta, sen vaatimuksista ja ennen kaikkea siitä mikä riittää. Flow’ssa on kaikki riittävä, mutta ei mitään ylimääräistä.


P.s. Lisää pohdintaa ponnistelun ja flow'n suhteesta tarjolla aihetta koskevassa podcastissa, check it out!

Tähtää pienimpään riittävään annokseen

Tämä kirjoitus on alunperin julkaistu Flow Akatemian uutiskirjeessä.

Jos pitäisi nimetä yksi käsite, jossa tiivistyy viisaus, elämisen taito ja flow, sanoisin sen olevan Minimum Effective Dose (lyhennettynä MED).

Yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa pienintä mahdollista annosta, joka saa aikaan toivotun tuloksen. Se ei tarkoita riman alittamista, vaan sen ylittämistä just eikä melkein. Se tarkoittaa kuluttamista juuri ja vain sen verran kuin on tarpeellista.

Flow’n kannalta siihen tähtäämisen merkitys on ilmiselvä. Virtaava tekeminen on optimaalista ja riisuttu kaikesta ylimääräisestä kuluttamisesta. Flow’ssa voimistelija käyttää vain minimaalisen tarvittavan voiman hypätessään obstaakkelilta toiselle, muusikko puristaa kieltä vain sen verran kuin soinnun tuottamiseen tarvitaan ja ohjelmoija pitää koodinsa niin yksinkertaisena kuin mahdollista.

MED:n hyöty näyttäytyy selvästi yksittäisissä aktiviteeteissa, mutta sen nerokkuudessa on jotain koko elämää läpileikkaavaa. Parhaimmillaan se on tilanteesta toiseen kulkeva filosofinen ohjenuora, joka toteutuu käytännössä jatkuvana saturaatiopisteen tarkkailuna ja toiminnan suhteuttamisella sen mukaisesti.

Saturaatio- eli kylläisyyspiste on tässä tapauksessa tilanne, jossa lisääntynyt syöte ei enää kasvata tuotosta optimaalisessa suhteessa käytettyihin resursseihin. Kun tämä tunnistetaan, ei syötettä enää kannata kasvattaa. Se on ymmärryksen hetki siitä, kun tämä riittää.

Käytännön tasolla MED on puhdasta resurssiviisautta, sillä kaikki saturaatiopisteen ylittävä voidaan nähdä hukkahöyrynä. On myös tärkeää tiedostaa, että jos tämä piste ylitetään toistuvasti, systeemi alkaa niin sanotusti "vuotamaan" eli sen kyky tuottaa tulosta per lisätty yksikkö vähenee kunnes käyrä kääntyy negatiiviseksi. Saturaatiopisteen saavuttaminen muuttuu näin hankalaksi ja lopulta mahdottomaksi. Tämä ilmiö saattaa olla osalle tuttu vähenevän tuoton lakina.

Hetkellinen niukkuus tuntuukin olevan mitä parhaimpia opettajia niin keholle kuin mielellekin.


Kulttuurissamme on usein tapana korjata laskevaa tuotosta lisäämällä syötettä, mutta pitkällä aikavälillä se ei aina ole viisasta saati kestävää. Alituinen syötteen lisääminen "opettaa" systeemiä entistä tuhlailevampaan kulutukseen. Liika syöte myös turruutta ja turtumisen suurin haitta on siinä, että se estää  havaitsemasta kun saturaatiopiste on saavutettu. Näin kulutus jatkuu ilman todellista tarvetta tai hyötyä.

Viisas taas välttää turtumista ja vuotoja hiomalla systeemiinsä (ja luomiensa systeemien) herkkyyttä tunnistaa saturaatiopiste, kasvattamalla taitoja päästä siihen mahdollisimman vähällä ja opettamalla päästämään irti kun piste on saavutettu. Tämä vaatii kirkasta havainto- ja erottelykykyä sekä taitoa kanavoida resurssit tehtävän edellyttävällä tavalla oikeissa määrin ja oikeisiin paikkoihin. Kaikki edellä mainittu kehittyy harjoittelemalla.

Harjoittelu tapahtuu esimerkiksi asteittaisen rajoittamisen kautta. Hyvä esimerkki tästä on vapaasukeltajien tapa harjoitella hengittämällä suun kautta ensiksi kolmella, sitten kahdella ja lopuksi yhdellä muovipillillä. Näin systeemi oppii ottamaan syötteestä kaiken potentiaalin irti.
Hetkellinen niukkuus tuntuukin olevan mitä parhaimpia opettajia niin keholle kuin mielellekin.

Nykypäivänä suurin haaste on siinä, että elämä harvemmin pakottaa pienentämään annoskokoja. Yltäkylläisten resurssien keskellä optimoinnin tarve unohtuu helposti, mikä johtaa tuhlailuun ja niin henkisempien kuin fyysisempienkin systeemien turtumiseen.

Siispä opettakaamme systeemimme viisaiksi ja taitavaksi. Viisaiksi tunnistamaan sen mikä riittää ja taitavaksi pääsemään tähän pisteeseen minimaalisilla resursseilla. Pidetään annoskoot sopivina ja virtaa rittää yllin kyllin päivästä toiseen.