Haluamme auttaa sinua pääsemään flow'hun. Saat kirjeessä viikottain vinkkejä, työkaluja ja näkökulmia miten työskentelet viisaasti, virtaavasti ja valmentavasti.
Maistiaisena ja introna sisältöihimme saat samalla 16-sivuisen Viisaan työn oppaan.
Kiertäessäni eri työyhteisöissä olen havainnut, että osalla ihmisistä on päällä jatkuva pelko työn suhteen. Niin riveiltä kuin rivien välistä voi lukea takaraivossa piilevän ajatuksen, että jotain pahaa on tapahtumassa.
Tämä paha tapahtuu ellei ole koko ajan valppaana, vastaa viesteihin parissa minuutissa ja tee tehtäviä mahdollisimman nopeasti. Ikään kuin joka hetki on joku tuijottamassa aggressiivisesti näyttöään, koputtamassa pöytäänsä ja odottamassa vastausta viestiin. Joskus pelko taas liittyy siihen, että jotain pahaa tapahtuu, jos ei jatkuvasti puske töitään eteenpäin. Työ tuntuu taistelulta tehtäviä vastaan.
Näin kokevien määrä vaihtelee työyhteisöstä riippuen, mutta lähes aina tätä löytyy. Tämä on osaltaan johtamiskysymys, mutta se on myös itsensä johtamisen kysymys. On ihan sama miten työ on organisoitu, jos siihen suhtautuu ylivirittyneesti. Toki työ ja sen olosuhteet voivat ajaa suhtautumaan siihen pelokkaasti.
Pakene tai taistele -tilasta toimiminen kuormittaa tarpeettomasti, kaventaa ajattelua ja saa tekemään huonoja päätöksiä. Kyseessä on keskushermoston tila, ja kun hardware eli keho ja hermosto ovat epävireessä (suhteessa tehtävään), niin myös software eli mieli toimii epävireisesti. Pakene tai taistele -tila onkin mielestäni yksi työelämän vähiten ymmärrettyjä haasteita, kun ottaa huomioon sen vaikutusten mittakaavan.
Luonnon armoilla eläessämme pakene tai taistele -tila oli hyödyllinen mekanismi. Emme kuitenkaan ole vielä adaptoituneet nykyeloon siinä mielessä, että aivomme tulkitsevat monet asiat suuremmiksi uhiksi kuin ne oikeasti ovat. Hoitamaton työtehtävä voi saada mielessämme saman mittakaavan kuin aidosti hengenvaarallinen uhka.
On ihan luontaista, että pakene tai taistele -tilaan päätyy hetkittäin. Eikä niistä huolta, ihminen on lajina adaptoitunut kokemaan intensiivisiä ja lyhyitä stressipiikkejä. Jatkuva kiireestä, paineesta ja ahdistuksesta käsin toimiminen kuitenkin johtaa ylikuormittumiseen sekä heikompaan työn ja työskentelyn laatuun. Näistä syntyy voi syntyä noidankehä, jossa työstä tulee jatkuvasti stressaavaa ja pirstaleista.
Riippumatta työn olosuhteista sen kaoottisuutta voi yleensä vähentää. Vähintäänkin voit pyrkiä purkamaan ylivirittäytymistä, vaikka työnkuvasi olisikin reaktiivisuuteen painottuva.
On omiaan luomaan jatkuvaa pelkoa, jos et tiedä mitä tulee tehdä ja milloin. Jos sinulla ei ole työnteon systeemiä, tai se on puutteellinen, kuten että työtehtäväsi ovat sikin sokin todo-listoilla, mailissa ja post-it-lapuilla, niin työskentelet jatkuvassa epävarmuudessa.
Pyri saamaan työnteon systeemisi riittävään kuntoon, että voit luottaa ja nojata siihen. Ei ole niin väliä onko se upea ja esimerkillinen, kunhan otat siitä itse selvää ja voit luottaa työntekoasi sen varaan - muistisi sijaan. Vaikka työtehtäviä ja niihin liittyvää viestintää tulisi useista eri kanavista, niin pyri silti keskittämään itsesi johtamista, jotta et ole jatkuvasti monen kanavan armoilla.
Pyri myös kirkastamaan tavoitteitasi, jotta tiedät mikä on työsi kannalta isossa kuvassa olennaista. Jos tämä tuntuu omatoimisesti vaikealta, niin juttele tiimisi tai esihenkilön kanssa. Keskustele samalla, että mitä sinulta odotetaan, niin saat selkeyttä ja turvallisuutta siitä mihin keskittyä.
Monesti mieli tuppaa projisoimaan erilaisia kauhuskenaarioita, kuten että ajallaan palauttamatta jätetty raportti johtaa asiakkaan menetykseen, potkujen saamiseen, suureen häpeään ja elämässä yksin jäämiseen. Sitten kun raportti on myöhässä ja anelevasti pahoittelet sitä, niin kukaan ei ole moksiskaan. Toki on tilanteita, joissa on todellisia ja vakavia seurauksia, mutta mielesi voi salakavalasti heijastaa niitä jokaiseen tilanteeseen.
Yksi hyvä peili viestintäpaineeseen on se, että mitä jos olet ollut poissa viestimistä 1-2 tunnin kestoisen palaverin - mitä silloin on käynyt?
Mikäli emme tiedä mikä on riittävän hyvä, päädymme käyttämään liian vähän tai liikaa resursseja. Pyri edes jossain määrin tiedostamaan, että mikä on työssäsi riittävän hyvän taso.
Yksi ylivirittymisen taustalla oleva tekijä voi olla suhtautumisen virheisiin. Jos kokee kaikki virheet uhkina, päätyy väistämättä toimimaan pelosta käsin. Virheet ovat inhimillisiä ja on tärkeä tiedostaa, että mitkä virheet ovat omassa työssä aidosti vakavia.
Voit kysyä näitä omalta kohdaltasi tai sitten ehdottaa, että ne kirkastettaisiin koko työyhteisölle. Pelkästään jo näiden selkeyttämisellä saadaan työyhteisössä vähennettyä paljon tarpeetonta reaktiivisuutta. Mikäli ihmiset kyttäävät kaikkia viestintäkanavia jatkuvasti kiireellisten asioiden pelossa, niin ei ole ihme, jos ylivirittyneisyyttä syntyy.Jos odotuksia ei kalibroida yhdessä, ihmiset luovat ne itse, jolloin ei useinkaan enää tanssita samaa tanssia.
Näiden lisäksi on hyvä miettiä, että onko muita yhteisiä toimintatapoja, joiden kirkastaminen vähentäisi tarpeetonta reaktiivisuutta sinulta tai työyhteisöltäsi?
- Jussi
Mikäli oivalluttavat syväupotukset tämänkaltaisiin teemoihin kiinnostavat, niin kurkkaa tarjoamani valmennukset ja puheet työyhteisöille.
Työskentelin nuorena monissa eri tehtaissa uunien valmistuksesta metallipajoihin ja muovivalimoihin. Työn aikataulu oli harvinaisen yksinkertainen, koska se oli ulkoa annettu. Tauot alkoivat tiettyyn kellonaikaan ja niiden jälkeen palattiin suoraan, joskus kirjaimellisesti, sorvin ääreen. Työskentelyssä pysyi selkeä rytmi ja intentionaalisuus.
Tietotyössä rytmi on epämääräisempi ja on helppo päätyä välitilaan, jossa on kyllä työn äärellä, mutta puuhailee ja prokrastinoi kaikenlaista. Fyysisessä työssä intention ylläpito on helppoa, mutta tietotyössä on kaikkine mahdollisine harhautuksineen helppo kadottaa se mitä olikaan tekemässä. Näistä syistä kellottaminen on hyödyllistä tuoda myös tietotyöhön.
Monille työn kellottaminen herättää vieroksuvia tuntemuksia. Se voi tuoda mielikuvia suorittamisesta, omaehtoisuuden menettämisestä ja jopa pakottamisesta. Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole ehdottaa, että kellottamista alettaisiin tekemään työyhteisöjen toimesta, vaan että sinä vapaaehtoisesti kellottaisit työtäsi. Miksi ihmeessä?
Kellottaminen voi tuntua keinotekoiselta ja hassulta itsen ohjaamiselta, mutta monille se vaan tuntuu yksinkertaisuudessaan toimivan. Jopa maagisen tehokkaasti.
Käytän kellottamiseen PomoDoneApp -sovelluksen työpöytäversiota, jotta minun ei tarvitse koskea puhelimeen tai tehdä omia hälytysviritelmiä.
Perinteisesti pomodorosta puhutaan 25min työjaksoina ja 5min taukoina, mutta mikään ei estä sinua ajastamasta työ- ja taukojaksoja haluamasi pituisiksi. Itse teen aamupäivisin 45 minuutin työjaksoja ja iltapäivisin 25 tai 35 minuutin työjaksoja. Mitä väsyneempi ja keskittymiskyvyttömämpi olen, sitä lyhyempää jaksoa käytän, jotta saan pidettyä taukoja ja jotta voin muistuttaa itseäni siitä mihin olinkaan tekemässä.
Työkellon päälle klikkaaminen töiden aloituksena tarjoaa pienen, mutta tärkeän hetken, jossa asetat intention siitä mihin aiot keskittyä. Tämä yhdistyy mielessäni tehdastyön tauot lopettaneisiin hetkiin, jossa joku aina totesi: “Sitten töihin.”
- Jussi
Mikäli oivalluttavat syväupotukset tämänkaltaisiin teemoihin kiinnostavat, niin kurkkaa tarjoamani valmennukset ja puheet työyhteisöille.
Blogikirjoituksen teemaa ei tarvinnut tänään hakea kaukaa. Heräsin aamulla aivan kohmeessa, koska valvoin suuren osan yöstä ja saatu unikin oli valveunista pyörimistä. Tiesin heti, että tähän päivään täytyy suhtautua eri tavalla kuin normaaliin työarkeen.
Tämä teksti on siis muistutus itselleni: Miten toimia huonojen unien jälkeisinä tai muista syistä väsyneimpinä työpäivinä?
Työpäivästä tai kehomielen tilasta ei kannata lähteä pakottamaan sellaista, mihin se ei tule taipumaan. Esimerkiksi yritys korjata tilanne tarpeettoman suurella määrällä kahvia heti aamusta tulee vain korostamaan reaktiivisuuttasi ja romahduttamaan vireystilasi iltapäivällä.
Viisas työ korostuu väsyneenä entisestään. Autopilotti menee päälle helpommin ja itsensä löytää normaalia useammin helppojen huvien, kuten uutisten, somen, viestimien ja herkkujen ääreltä. Suhtaudu käyttäytymiseesi armollisuudella, mutta luo tueksesi normaalia selkeämmät rajat.
Toimintakykysi on vajaa, joten priorisoi päivän tehtäviä siten kuin tekisit lyhyemmän päivän. Pidä taukoja herkemmällä kynnyksellä ja päättömän somettamisen sijaan mieti millaisia taukoja aidosti tarvitset.
Yksi flow’n ja rentouden tärkeimpiä ohjenuoria on sovita tila tehtävään -periaate. Tässä tapauksessa se kannattaa kuitenkin kääntää ympäri ja sovittaa tehtävät tilaasi - eli pyri tekemään niitä tehtäviä, joihin sinulla riittää kapasiteettia.
Huomioi se, että olet normaalia herkempi ylimääräisille ärsykkeille ja syötteille. Minimoi kaikki ylimääräinen ja tarvittaessa kerro kollegoillesi, jotta he osaavat huomioida tilanteesi.
Tällä kolmikolla pääsee jo pitkälle. Mikäli haluat syvempää upotusta teeman vinkkeihin, niin kurkkaa viime vuonna tekemämme Miten toimittaa haastavina päivinä -podijakso ja sen muistiinpanot.
Toivon sinulle virtaavaa työpäivää mahdollisesta väsymyksestä huolimatta 🙂
- Jussi
Mikäli oivalluttavat syväupotukset tämänkaltaisiin teemoihin kiinnostavat, niin kurkkaa tarjoamani valmennukset ja puheet työyhteisöille.
Pohdiskelin tänä aamuna, että millä mieluusti ajankohtaisella teemalla aloittaisin syksyn Viisaan työn viikkokirjeet. Katsoin ikkunasta vehreää metsää ja koin vetoa mennä sinne. Mieleeni juolahtivat kävelytapaamiset, koska vielä nyt loppukesästä niitä on kivempi pitää ja helpompi omaksua uudeksi tavaksi.
Kaikkiin tapaamisiin käveleminen ei sovi, mutta suosittelen haastamaan ensimmäisiä mieleen juolahtavia vastalauseita. Muistiinpanojen kirjoittaminen ei ole niin vaikeaa pysähtelemällä kävelyn lomassa, jos tarkoitus ei ole tehdä pitkiä raapustuksia. Organisointikaan ei ole sen vaikeampaa, kunhan vaan lähtee liikkeelle. Videon pitäminen päällä on haastavampaa, mutta voit miettiä riittäisikö pelkkä ääniyhteys.
Yksi keino on myös pitää osa tapaamisesta kävellen. Voitte esimerkiksi pitää ideoivan osuuden kävellen, ja sitten siirtyä koostamaan ajatukset perinteisemmän palaverin äärelle. Keinoja on monia.
Kannustan ottamaan ohjenuoraksi seuraavan: Pidä aina kävelytapaaminen, kun se on viisaasti mahdollista. Aloita niiden sopiminen jo seuraavasta palaverista. Tai sitten vain osallistut seuraavaan etätapaamiseen kävellen.
Toivotan sinulle virtaavia kävelypalsuja! Laita viestiä, jos sovit tai toteutit kävelyn tämän tekstin innoittamana 😊
- Jussi
Mikäli oivalluttavat syväupotukset tämänkaltaisiin teemoihin kiinnostavat, niin kurkkaa tarjoamani valmennukset ja puheet työyhteisöille.
Haluamme auttaa sinua pääsemään flow'hun. Saat kirjeessä viikottain vinkkejä, työkaluja ja näkökulmia miten työskentelet viisaasti, virtaavasti ja valmentavasti.
Maistiaisena ja introna sisältöihimme saat samalla 16-sivuisen Viisaan työn oppaan.
