close flow

Tilaa Flow-kirje

"Oon tosi valikoiva sen suhteen mitä tilaan, mutta tää teidän uutiskirje on oikeesti tosi hyvää kamaa." - Miika K.

Haluamme auttaa sinua pääsemään flow'hun. Emme spämmää mainoksilla, vaan saat sunnuntaisin kirjeessä tietoa, pohdintoja ja vinkkejä flow'sta työssä, urheilussa, taiteessa ja elämässä. Esimerkki kirjeen sisällöstä löytyy tästä.

Alkumaistiaiseksi saat Flow-oppaan, jossa on 10 keinoa päästä flow-tilaan työssä.

Blogit

Mitä hyötyjä on flow-tilasta?

Kirjailija Steven Kotlerin teoksen A Small Furry Prayer työstämiseen liittyy oivallinen tarina flow'n vaikuttavuudesta. Kirjan ensimmäinen käsikirjoitusversio sai suhteellisen hyvää palautetta kustantajalta sivulle 110 asti, mutta loppuosasta kerrottiin, että se pitää kirjoittaa kokonaan uusiksi. Kirjan piti olla valmis lokakuussa ja palaute tuli huhtikuussa, joten Kotlerilla oli runsaasti aikaa. Hän ei kuitenkaan saanut kirjoitetuksi mitään kuukausiin. Elokuussa hän alkoi olla paniikissa kirjoittamattomien 250 sivun takia. [1]

Kesän lopussa Kotlerin ystävä pyysi häntä mukaan matkalle alamäkipyöräilemään. Kotlerin ensimmäinen ajatus oli, ettei hän voi jättää kirjoittamista. Sitten hän kuitenkin totesi, ettei kirjoittaminen ollut muutenkaan edennyt kuukausiin, joten oli sama lähteä reissuun. Hän oli pyöräillyt vain lapsena, joten jo pelkkä pyörällä ajaminen oli vaikeaa ‒ saati sitten ammattilaistasoisen alamäkipyöräilyreitin selvittäminen. Parin ensimmäisen laskun aikana hän pelkäsi kuolevansa, mutta jo kolmannella laskulla hän mietti oman pyörän hankkimista. Alamäkipyöräily vei hänet välittömästi syvään flow-tilaan. [1]

Flow’ssa olemme optimaalisessa tilassa kaikkeen.

Alamäkien laskemisen jälkeen Kotler palasi kirjoittamisen pariin, ilmiömäisin tuloksin. Hän kirjoitti kaksi viikkoa putkeen, vain nukkuen välillä. Hän ei muista juuri mitään tästä ajanjaksosta. Lopputuloksen laatu yllätti Kotlerin itsensäkin, sillä ensimmäiseen 110 sivuun tuli kustantajalta vielä liuta korjausehdotuksia, mutta viimeiseen 250 sivuun niitä ei tullut ainuttakaan. Kirja päätyi myyntilistojen kärkeen ja oli ehdolla Pulitzer-palkinnon saajaksi. [1]

Flow’ssa olemme optimaalisessa tilassa kaikkeen: työhön, urheiluun, luovaan tekemiseen, seksiin, siivoamiseen, keskusteluun ja leikkimiseen. Seuraavana on esitelty flow’n merkittävimpiä hyötyjä ja hyödyistä tehtyjä tutkimuksia.

Aikaansaamisen ytimessä

Iso osa tietotyön tekijöistä työskentelee puoliteholla, sillä tutkimusten mukaan vain kolmannes työajasta hyödynnetään tuottavasti. Briteissä tehdyn selvityksen mukaan tuottavaan työhön käytetään työpäivän aikana vain kaksi tuntia ja 53 minuuttia. [2] Samaa tarinaa kertovat ajankäyttöä seuraavan RescueTime-ohjelman käyttäjädatan analyysit, joiden mukaan työviikosta käytetään järkevään tekemiseen vain 12,5 tuntia. [3] Kyse ei useimpien tapauksessa kuitenkaan ole laiskuudesta vaan toimimattomista työskentelytavoista ja flow’n edellytysten puutteesta. Merkittävimmät aikaansaamisen esteet ovat jatkuvat keskeytykset ja multitasking eli monen asian rinnakkainen tekeminen. Molemmat haittaavat myös flow’ta.

Sisäisen motivaation teorian luoneet Richard Ryan ja Edward Deci ovat sanoneet, että flow’n aikana voidaan saada paljon aikaiseksi, vähäisemmällä energiankulutuksella. [4] Tilintarkastusyhtiö Deloitten bisnesmahdollisuuksiin keskittyvän Center for the Edge -tutkimuskeskuksen johtaja John Hagel on kertonut, että heidän tutkimuksissaan nopeimpiin tulosparannuksiin kyenneiden yksilöiden ja organisaatioiden takaa löytyy aina intohimo ja flow. [5]

Flow voisi tarjota keinon siirtyä lyhyempiin työpäiviin tai työviikkoihin nykyisen tuottavuuden kärsimättä.

McKinsey Global Research Institute tutki kymmenen vuoden aikana viittätuhatta johtajaa ja havaitsi, että flow-tilassa johtajien tuottavuus kasvoi jopa viisinkertaiseksi normaaliin verrattuna. [6] Parhaimmillaan flow'ssa voi siis saada aikaiseksi parissa tunnissa saman verran kuin kokonaisen mutta pirstaleisen työpäivän aikana. Luku kuulostaa yliampuvalta, mutta jos mietit omaa parasta suorituskykyäsi ja vertaat sitä huonoon työpäivään, jolloin saat aikaiseksi vain kaksi päivälle suunnitellusta kymmenestä asiasta, ei luku kuulosta enää niin utopistiselta.

Tietotyöläiset ovat flow’ssa vain viisi prosenttia työajastaan ja organisaatioiden olisikin olennaista kyetä nostamaan flow’ssa vietettyä aikaa. McKinsey arvioi, että jos työntekijöiden flow-tilassa viettämä aika voitaisiin nostaa nykyisestä viidestä prosentista 20 prosenttiin, työn tuottavuus voisi jopa tuplaantua. [6] Kasvattamatta työaikaa, luovuutta parantaen ja vähemmällä stressillä. Vaihtoehtoisesti flow voisi tarjota keinon siirtyä lyhyempiin työpäiviin tai työviikkoihin nykyisen tuottavuuden kärsimättä.

Luovien läpimurtojen äärellä

Luovuutta pidetään yhtenä tulevaisuuden tärkeimmistä taidoista. Ellei se ole tulevaisuuden taitojen listan ykköspaikalla, se löytyy lähes aina viiden kärjestä. [7][8][9] Luovuutta ei onneksi enää pidetä vain syntymälahjana, vaan taitona, jota jokainen voi kehittää. Taidon kehittämisen sijaan harvinaisempi näkökulma on, että luovuuden parantamista mietittäisiin tietoisuudentilan muuttamisen kautta. Flow on nimittäin tila, joka parantaa luovuutta, eikä ainoastaan tässä hetkessä, vaan Harvardin yliopiston tutkimusten mukaan parantunut luovuus voi jatkua jopa päivän tai kahden ajan flow’n kokemisen jälkeen. [10]

Luovuus on varsin monimerkityksinen sana. Useimmin sillä viitataan kykyyn luoda uutta eli käytännössä kykyyn yhdistellä informaatiota. Jos kurkkaamme luovuuden konepellin alle, niin sieltä löytyy flow-asiantuntija Steven Kotlerin mukaan kaksi asiaa: parempi hahmontunnistus, eli aivojen kyky yhdistää uusia ideoita toisiinsa, sekä riskinotto, eli uskallus tuoda uusia ideoita esille. Flow edistää näitä molempia ja on oivallinen maaperä luovuuden kukkaloistolle. [11]

Yhdeksän pisteen ongelma

Flow’ssa on kyse nopeammin ja uskaliaammin ideoinnista, mutta myös kyvystä tehdä ajatuksellisia läpimurtoja. Australialaistutkijat kokeilivat flow’n vaikutusta luovaan ongelmanratkaisuun vaikean aivopulman avulla. Kyseessä oli klassinen yhdeksän pisteen ongelma, jossa pitää yhdistää ruudukoksi sijoitellut yhdeksän pistettä neljällä viivalla nostamatta kynää paperista. Aikaraja tehtävässä on kymmenen minuuttia. Normaalisti tehtävän kykenee ratkaisemaan vain viisi prosenttia sitä yrittävistä. Tutkimukseen osallistuneista 33:sta henkilöstä kukaan ei onnistunut ratkaisemaan tehtävää ensimmäisellä yrityksellä. Tämän jälkeen flow’n syntymistä avustettiin keinotekoisesti sähköstimulaation avulla, jossa ohjataan sähkövirtaa tiettyihin kohtiin aivokuorta. Sähköstimulaatio ei tietenkään ole luontainen tapa päästä flow-tilaan, mutta tutkimussyistä sitä tarvittiin, jotta voitiin vertailla flow’ta ja normaalia tilaa peräkkäisinä hetkinä. Avustetun flow-tilan myötä neljätoista koehenkilöä kykeni ratkaisemaan pulman eli flow auttoi lähes puolta tutkittavista tekemään ratkaisevan läpimurron. [12]

Mestariksi nopeammin

Oppiminen on haastavaa, koska uuden asian omaksumisen ja hallitsemisen eteen on aina ponnisteltava. Lähes jokainen meistä omaa kokemuksia, joissa oppiminen on tuntunut tervanjuonnilta, kun vireystila, keskittyminen tai motivaatio eivät ole vastanneet oppimisen vaatimuksia. Flow auttaa luomaan fyysiset ja henkiset edellytykset laadukkaalle ja mielekkäälle oppimiselle. Oppiminen on sitä tehokkaampaa, mitä vahvempi muistijälki oppimistilanteesta syntyy. Tämä taas on sidoksissa välittäjäaineiden määrään aivoissa sekä asiaan uppoutumisen tasoon, joita molempia flow-tila merkittävästi edistää. Näistä syistä esimerkiksi extreme-urheilijat oppivat valtavasti yksittäisistä suorituksista, vaikka luonnon olosuhteet usein rajoittavat heidän harjoituskertojensa määrää. Toisaalta, radikaaleimmillaan heillä voi olla vaihtoehtona joko flow tai kuolema, joten oppimiselle on erittäin kova motivaatio.

”Flow ei tarjoa ainoastaan mielekästä ja itseohjautuvaa polkua mestariuteen ‒ se kirjaimellisesti lyhentää polkua.” ‒ Steven Kotler, flow-asiantuntija

Yhdysvaltain ilmavoimien tutkimuskeskus tutki flow’n merkitystä oppimisnopeudelle sotalaivasimulaation avulla. Flow'hun pääsyä avustettiin tutkimuksessa rajoittamalla aivojen etulohkon toimintaa keinotekoisesti sähkö- ja magneettistimulaation avulla. Taitojen oppimisnopeus kasvoi tutkimuksessa 95 prosenttia normaaliin tahtiin verrattuna ja 130 prosenttia, kun samalla stimuloitiin motorisista toiminnoista vastaavaa kohtaa aivokuoresta. [13]

Toisessa tutkimuksessa aivotutkijat selvittivät flow’n vaikutusta noviisien kehittymiselle kivääri- ja jousiammunnassa sekä golfin puttauksessa. Tällä kertaa flow-tilaa tuettiin niin, että tutkittavat saivat palautetta oman mielen ja kehon toiminnasta aivosähkökäyrän ja sydänsähkökäyrän avulla. Näin tutkittavat pystyivät opettelemaan rauhoittumista suoritustilanteissa reaaliaikaisen ääni-, näkö- ja tuntopalautteen avulla. Palautteen avulla harjoitellut ryhmä kehittyi ammunnassa ja puttauksessa 134 prosenttia nopeammin kuin ilman palautetta harjoitellut ryhmä. [13] Flow voi siis auttaa tiputtamaan uuden oppimiseen kuluvaa aikaa puoleen normaalista.

Organisaatioiden näkökulmasta kyky oppia nopeammin kuin kilpailijat on ainoa oikeasti kestävä kilpailuetu.

Samankaltaisia tuloksia on havaittu myös Yhdysvaltain puolustusvoimien Navy Seal -koulutuksessa, johon on otettu avuksi eräänlaiset mielen kuntosalit, joissa hyödynnetään muun muassa aivo- ja sydänsähkökäyristä saatavaa palautetta, hengitysharjoituksia, meditaatiota ja kelluntatankkeja. Navy Seal -joukoille on tärkeää, että he kykenevät kommunikoimaan riittävällä tasolla useilla eri kielillä, koska heidän tehtävänsä voivat sijoittua ympäri maailman. Edellä mainittujen mielen ja kehon harjoittelumuotojen käyttöönotolla uuden kielen oppimisaikaa on saatu lyhennettyä kuudesta kuukaudesta kuuteen viikkoon. [14] Tämä ei toki ole pelkästään flow’n ansiota, mutta osoittaa, että ihmisten mentaalisen suorituskyvyn parantamiseen on runsaasti kapasiteettia.

Organisaatioiden näkökulmasta kyky oppia nopeammin kuin kilpailijat on ainoa oikeasti kestävä kilpailuetu. Mitä monimutkaisemmassa ja nopeammin muuttuvassa maailmassa elämme, sitä vaikeampi tulevaisuutta on ennustaa. Paras strategia tulevaisuuden ennustamisen sijaan onkin olla mahdollisimman adaptiivinen, eli kyetä oppimaan ja muuttamaan toimintaansa sopivaksi tilanteessa kuin tilanteessa. Flow on niin yksilöille kuin organisaatioille väylä muutoskykyyn ja nopeaan oppimiseen.

Motivaatio huipussaan

Sisäisen motivaation syntymistä ja säilymistä selitetään usein Decin ja Ryanin 1980-luvulla esittelemällä itseohjautuvuusteorialla. Sen mukaan ihmisen sisäinen motivaatio vahvistuu, kun motivaatiotekijät, autonomia, kompetenssi ja yhteenkuuluvuus, ovat läsnä työssä. [15] Autonomia eli omaehtoisuus tarkoittaa tunnetta, että on vapaa päättämään omista tekemisistään ja että motivaatio kumpuaa ulkoisten lähteiden sijaan sisältäpäin. Kompetenssi eli kyvykkyys on kokemusta siitä, että selviää haasteista ja saa asioita aikaan. Yhteenkuuluvuus taas on perustavaa tarvetta olla yhteydessä toisiin ihmisiin. Näistä viimeisin on eri yhteyksissä korvattu sanalla merkitys tai tarkoitus, mutta niilläkin viitataan yhteisöllisyyteen ja itseä suurempaan merkityksellisyyteen motivaation lähteenä. Filosofit Lauri Järvilehto, Frank Martela ja Karoliina Jarenko ovat käyttäneet edellä esitellystä kolmikosta käsitteitä vapaus, virtaus ja vastuu. [16]

Flow on vahvasti sidoksissa kaikkiin kolmeen sisäisen motivaation tekijään, mutta erityisesti kompetenssiin. Päästäkseen flow-tilaan on haastettava itseään ja toimittava omien kykyjen rajoilla. Vaikeiden asioiden tekeminen, varsinkin oppimista tukevassa tilassa, on omiaan kasvattamaan itseluottamusta ja kyvykkyyttä. Harva asia on niin motivoivaa kuin oppimisen havaitseminen ja omien rajojen ylittäminen. Moni on kokenut tämän esimerkiksi video- tai kuvaeditoinnin parissa, kun aluksi taitotaso on nolla ja homma tuntuu utopialta, mutta lopulta asian parissa vierähtääkin helposti useita tunteja.

Flow on yhteydessä myös pitkäkestoiseen motivaatioon, sillä mitä enemmän flow-kokemuksia jokin aktiviteetti tarjoaa, sitä todennäköisemmin sen tekemistä haluaa jatkaa pitkällä tähtäimellä.

Onnellisuuden lähteellä

Fysiologisten tarpeiden täyttämisen jälkeen ihmisten huomio keskittyy henkiseen puoleen. Biologinen elämä ei nykyisessä yhteiskunnassa vaadi kovin paljoa, henkinen paljon enemmän. Onnellisuus onkin ikuisuuskysymys, jota pohti jo Aristoteles 2300 vuotta sitten. Sen jälkeen maailma on kehittynyt paljon yhteiskunnallisesti ja teknologisesti, tehden meistä materialistisesti rikkaampia kuin koskaan. Onnellisuuden saralla olemme kuitenkin edelleen saman kysymyksen äärellä. [17]

”Enemmän kuin mitään muuta, ihmiset etsivät onnellisuutta.” ‒ Aristoteles, filosofi

Lopulta onnellisuuspohdintojen vastaukset palaavat useimmiten täyttymyksen kokemiseen. Flow on merkittävimpiä täyttymyksen tuottajia, sillä se on kaikille saatavilla. Ihmisen ei tarvitse olla rikas tai lahjakas elääkseen täyttymyksellistä elämää flow’n kautta. Czikszentmihalyin tekemiin flow-tutkimuksiin osallistuneista kymmenistätuhansista ihmisistä onnellisimpia olivat eniten flow’ta kokevat ihmiset ‒ riippumatta iästä, sukupuolesta, terveydentilasta, taloudellisesta tilanteesta, asuinpaikasta tai kulttuurista. [17] Tutkimukset kertovat myös, että yksilön taipuvaisuus flow-tilaan on yhteydessä parempaan itsetuntoon, kyvykkyyteen, tyytyväisyyteen, psyykkiseen hyvinvointiin, sisäiseen motivaatioon ja vähäiseen ahdistuneisuuteen.  [18]

Perinteisesti yhteisö tai yhteiskunta ovat tarjonneet meille suojamuurin mielen sisäiseltä kaaokselta. Tänä päivänä emme kuitenkaan elä pienissä ja yhtenäisissä yhteisöissä, joiden sisällä kaikilla olisi samat tavoitteet. Sen sijaan meillä on digitaalisuuden myötä välitön kosketuspinta koko maailmaan, mikä tekee ympäristöstämme vaikeatajuisen ja johtaa helposti yksilön sisäiseen kaaokseen. Yhteiset arvot ja instituutiot eivät enää tarjoa meille turvaverkkoa, joten kunkin yksilön tulee ottaa vastuu elämänlaadustaan omiin käsiinsä. Koemme todellisuuden kukin omassa mielessämme yksilöllisenä ja subjektiivisena kokemuksena. Tästä syystä psykologia ja flow tarjoavat Csikszentmihalyin mukaan työkalut elämänlaadun muuttamiseen. Hänen mukaansa flow on optimaalinen tila, koska onnellisuus riippuu sisäisestä harmoniasta eikä kontrollista, joka meillä on ulkoisen ympäristön ja olosuhteiden suhteen. [17]

Yleisellä tasolla on helppo ymmärtää, miksi flow’ssa oleminen on yhteydessä onnellisuuteen. Jos kokee tekevänsä merkityksellisiä asioita, joissa voi haastaa itseään ja elää vähemmällä stressillä, elämä tuntuu positiiviselta kokemukselta.

Tämä teksti oli ote kirjasta Flow-tila -Tietotyön viisain vaihde.

Lähteet

[1] Asprey, Dave 2014.Steven Kotler: The Rise of Superman - #109. Bulletproof Executive Radio.

[2] Vouchercloud 2017. “How Many Productive Hours in a Work Day? Just 2 Hours, 23 Minutes...” Vouchercloud.com.

[3] MacKay, Jory 2018. “Productivity in 2017: What we learned from analyzing 225 million hours of work time”. Blog.rescuetime.com.

[4] Deci, Edward & Ryan, Richard 2000. “The “What” and “Why” of Goal Pursuits: Human Needs and the Self-Determination of Behavior”. Psychological Inquiry 11(4), 227–268.

[5] Kotler, Steven 2014. “Create a Work Environment That Fosters Flow”. Harvard Business Review, HBR.org.

[6] Cranston, Susan & Keller Scott. ”Increasing the ‘meaning quotient’ of work”. McKinsey Quarterly Jan 2013.

[7] Davies, Anna ym. 2011. Future Work Skills 2020. Institute for the Future.

[8] SHRM, 2019. 2019 State of The Workplace. The Society for Human Resource Management.

[9] World Economic Forum 2016. “The Future of Jobs”. Global Challenge Insight Report.

[10] Amabile, Teresa & Kramer Steven 2011. The Progress Principle: Using Small Wins to Ignite Joy, Engagement, and Creativity at Work. Harvard Business Review Press.

[11] Kotler, Steven 2019. Mapping Cloud Nine: Neuroscience, Flow, and the Upper Possibility Space of Human Experience. Sounds True.

[12] Chi, Richard & Snyder, Allan 2012. “Brain stimulation enables the solution of an inherently difficult problem”. Neuroscience Letters 515(2), 121-124.

[13] McKinley, Andy ym. 2013. Acceleration of procedural learning with transcranial direct current stimulation (tDCS). Air Force Research Laboratory.

[14] Wheal, Jamie ja Kotler, Steven 2017. Stealing Fire: How Silicon Valley, the Navy SEALs, and Maverick Scientists Are Revolutionizing the Way We Live and Work. Dey Street Books.

[15] Csikszentmihalyi, Mihaly 1992. A Response to the Kimiecik, Stein and Jackson papers. Journal of Applied Psychology 4, 181-183.

[16] Martela, Frank & Jarenko, Karoliina 2015. Draivi. Alma Talent.

[17] Csikszentmihalyi, Mihaly 2008. Flow: Psychology of Optimal Experience. Harper Perennial.

[18] Harmat, Laszlo ym. 2016. Flow experience: Empirical research and applications. Springer International Publishing.

Flow'n matka mystiikasta tieteeksi, osa 2/2

Pitkästä historiasta huolimatta tietoisuudentilojen ja flow’n tutkimus on vielä lapsenkengissään. Flow on tunnistettu ilmiö, mutta vielä ollaan kaukana siitä, että tiedettäisiin tieteellisen tarkasti, mitä siinä tapahtuu. Tiede ei ole vielä kyennyt perkaamaan aivojen ja tietoisuuden toimintaa täysin, joten myös flow’n mekanismit ovat osittain hämärän peitossa. Flow’ta itsessään tutkitaan varsin vähän, koska se on niin monimutkainen ilmiö ja vahvasti sidoksissa ihmisen subjektiiviseen kokemukseen, jota on vaikea mitata kokonaisuudessaan. Haastetta tuottaa myös se, että mitä enemmän flow’ta tutkitaan, sitä monipuolisemmaksi ja mutkikkaammaksi ilmiöksi se vaikuttaa paljastuvan.

On olennaista, että flow’ta tarkastellaan psykologiaa syvemmältä, neurobiologian tasolla.

Tieteellisen epämääräisyyden vastapainona flow’n vahvuus on yleistajuisuudessa, sillä sen ymmärtämiseen ei tarvita erityistä pohjatietämystä. Tutkimusta ajatellen flow tarvitsee kuitenkin tarkennusta, ja erilaiset flow-tilat tulisikin määritellä tarkemmin, jotta keskustelu ja tutkimus aiheesta voisivat edetä seuraavalle tasolle. Onneksi neurotieteet ovat alkaneet 2000-luvulla tutkia flow’ta, jonka myötä tietoa on alettu vaihtamaan neurobiologian ja psykologian välillä. Luonnontieteellisten ja humanististen tieteenalojen yhteistyö toivottavasti edistää aiheen määrittelyä jatkossa. Flow’n parissa vuosia työskennelleen Steven Kotlerin mukaan on olennaista, että flow’ta tarkastellaan psykologiaa syvemmältä, neurobiologian tasolla. Usein mentaalista huippusuoriutumista tarkastellaan pelkästään psykologisella tasolla, jolloin raapaistaan vain pintaa. Kun psykologian tasolta siirrytään tarkastelemaan ihmisen hermostoa ja biologiaa, ollaan asioiden ytimessä, koska siellä havaittavat asiat ovat perustavanlaatuisia ja vaikuttavat kaikkeen mitä me teemme. Biologiaan pohjautuvat havainnot koskevat käytännössä maailman jokaista ihmistä, kun taas psykologisesti toimivat asiat ovat yksilöllisempiä. Vaikuttamalla neurobiologiaamme vaikutamme lähes aina psyykkeeseemme, mutta toisinpäin vaikutus on pienempi. Parhaassa tapauksessa flow’ta tavoitellessa sekä mieli että keho pelaavat molemmat samassa tiimissä.

Flow on visainen tutkittava.

Flow-tilaa on perinteisesti tutkittu experience sampling -menetelmällä. Siinä tutkittavat henkilöt vastaavat monta kertaa päivässä kyselyyn, jossa kysytään tämän hetkistä aktiviteettia, aikaansaamista ja tunnetiloja. Flow’n subjektiivisen luonteen takia sitä on erittäin vaikea tutkia vasta tilan kokemisen jälkeen, varsinkin jos kokemuksesta on pitkä aika. Flow’ta kokemusten yhteydessä tutkitaan myös tarkemmilla selvityksillä, esimerkiksi urheilun parissa käytettävillä Flow State Scale ja Dispositional Flow Scale -kyselyillä. [1]

Tutkimista ei helpota se, että alan tutkijoiden parissa on ollut erilaisia käsityksiä flow’n määritelmästä ja mittaamisesta. Flow’ta urheilussa tutkineen William Russellin mielestä flow’n systemaattisessa arvioinnissa tulisi aina olla mukana kokemuksen kvantitatiivinen eli määrällinen tarkastelu. Mihaly Csikszentmihalyi taas on varoittanut siitä, että kokemuksen arvioinnissa saatetaan hukata jotain, jos sitä tarkastellaan esimerkiksi pelkkänä pistemääränä. [2] Ylipäätään flow’n määrittely tutkimuksissa on ongelma, sillä tutkimuksissa määritellään käytännössä raja sille, mikä on flow’ta ja mikä ei. Raja on aina jossain määrin keinotekoinen. [3]

Fysiologisia keinoja mitata flow-tilaa tarkasti ei käytännössä ole. Flow-kokemus on osaltaan subjektiivinen ja toisaalta niin kokonaisvaltainen, että flow’n määrittäminen yksittäisten fysiologisten mittausten kautta menisi kuitenkin metsään. Aivojen saralla flow’n tutkimuksessa on monia haasteita. Aivojen rakennetta ja toimintaa pystytään parhaiten kuvantamaan funktionaalisella magneettikuvauksella (fMRI), mutta se vaatii ison ja erittäin meluisan laitteen sisällä olemista, joten sillä ei voida kuvantaa ihmisiä normaaleissa olosuhteissa. Aivosähkökäyrä (EEG) tarjoaa suhteellisen hyvää tietoa aivojen toiminnasta, mutta sen tulkinta on luotettavaa käytännössä vain silloin, kun ihminen on paikallaan. Välittäjäaineiden tutkimisessa haasteita taas tuottaa se, että ne syntyvät ja majailevat pääosin syvällä aivoissa. [4] Aivojen toiminnan seuraamisessa on myös lähes aina haasteena tietää, onko kyseessä jonkin asian syy vai seuraus.

Tutkimus ja sen kehittyminen tarjoaa tulevaisuudessa meille toivottavasti uutta tietämystä asian saralla. Onneksi emme ole tyhjin käsin, sillä tieteellisestä epätarkkuudesta huolimatta voimme käytännön toimilla tehdä paljonkin flow-tilan saavuttamiseksi jo tänään.

Tämä teksti oli ote kirjasta Flow-tila -Tietotyön viisain vaihde.

Lähteet

[1] Jackson, Susan & Eklund Robert 2002. ”Assessing flow in physical activity: The flow state scale-2 and dispositional flow scale-2”. Journal of Sport & Exercise Psychology 24(2), 133-150.

[2] Csikszentmihalyi, Mihaly 1975. Beyond Boredom and Anxiety. Jossey-Bass Publishers.

[3] Russell, William 2001. “An examination of flow state occurrence in college athletes”. Journalof Sport Behavior, 24(1), 83-106.

[4] Kotler, Steven 2019. Mapping Cloud Nine: Neuroscience, Flow, and the Upper Possibility Space of Human Experience. Sounds True.

Flow'n matka mystiikasta tieteeksi, osa 1/2

Flow on ajatuksena tunnettu niin pitkään kuin ihmisistä löytyy taltioitua kulttuurista tietoa. Itäisissä kulttuureissa sitä vastaavia kuvauksia löytyy jo vuosituhansien takaa. Esimerkiksi taolaisuuden ydinkäsitteitä on flow-tilaa hyvin läheisesti vastaava wu wei, joka on käännetty englanniksi doing without doing. [1] Taolaiset, buddhalaiset ja hindulaiset puhuivat kaikki tavalla tai toisella siitä, miten tietoisuus vapautetaan ulkoisista sosiaalisista ja biologisista tekijöistä, minkä kautta saavutetaan järjestys tietoisuudessa. Toisin sanoen näiden uskontojen tavoitteen voi yksilön tasolla ajatella olevan elämän flow.

Monien kulttuurien historiassa on viittauksia flow-tilaan, mutta määritelmät ovat sekalaisia. Flow-kokemusten mystinen vivahde ja sattumanvaraisuus ei varmastikaan ole helpottanut asian määrittelyä. Esimerkiksi länsimaissa kirkolla oli yli vuosituhannen ajan yksinoikeus mystisiin kokemuksiin, eikä uskonnon harjoittamisen ulkopuolella tapahtuneista, yliluonnollisilta vaikuttavista kokemuksista kannattanut huudella.

Makroflow-kokemukset luokiteltiin 1950-luvulle asti usein mystisiksi kokemuksiksi.

Kirjallisuuden ja tieteen puolella on vilahdellut viimeisen kahden vuosisadan aikana filosofien ja psykologien teksteissä käsitteitä, jotka ovat samansuuntaisia flow’n kanssa, joskaan eivät aivan vastaavia. Esimerkiksi Freud käytti käsitettä oceanic feeling viitaten tilaan, jossa yksilö kokee sulautuvansa osaksi maailmaa. Nietzsche taasen kirjoitti saksaksi tilasta nimeltä rausch, jossa yksilö on korkeampi versio itsestään. [2]

Tieteellisesti tietoisuudentiloja ja flow’ta on tutkittu vajaat 150 vuotta, 1870-luvulta alkaen. Geologi Albert Heim oli Alpeilla tekemässä tutkimusta, kun tuulenpuuska tarttui hänen hattuunsa. Kurottaessaan sitä kohti hän horjahti alas railoon. Erittäin pitkältä tuntuvan putoamisen aikana Heim ei kokenut lainkaan pelkoa tai kauhua. Hän huusi putoamisen aikana kiipeilykumppaneilleen kehotuksen, että hänen mahdollisesti selvitessään kumppanit eivät vaarantaisi itseään kiirehtiessään alas. Heim ehti matkan aikana harmitella, että viiden päivän päästä oleva luento Harvardin yliopistossa saattaisi jäädä välistä. Lisäksi hän mietti silmälasien laittamista taskuun suojaan sekä laati jopa oman pelastussuunnitelmansa. Kuin ihmeen kaupalla Heim selvisi yli kahdenkymmenen metrin pudotuksesta hengissä ja hänet saatiin pelastettua railosta. Tapaus innosti hänet tutkimaan, miten kuolemanriski voi perustavanlaatuisesti muuttaa tietoisuudentilaa ja parantaa merkittävästi mentaalista suorituskykyä. [2,3]

Tietoisuudentilojen vaikutuksien parissa jatkoi 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa amerikkalaisen psykologian isoisäksi kutsuttu William James. Hän tutki, kuinka aivot voivat muuttaa tietoisuudentilaa suorituskyvyn parantamiseksi ja havaitsi, että mentaalisen suorituskyvyn lisäksi myös fysiologinen suoriutuminen paranee tietoisuudentilan muutosten myötä. James itse asiassa tunnisti 2000-luvulla määritellyt flow-tilan vaiheet jo vuonna 1902, mutta ei kyennyt senaikaiseen tietoon pohjautuen luomaan niistä tarkempaa mallia. [4]

Flow on määritettävissä, universaalia ja perustavanlaatuista onnellisuuden kannalta.

Samoihin aikoihin fysiologi Claude Bernard esitteli mallinsa järjestelmien sisäisestä säätelystä, eli esimerkiksi kehon sisällä vallitsevan tasapainon säilyttämisestä. Tälle ilmiölle annettiin myöhemmin nimeksi homeostaasi. Jamesin oppilas fysiologi Walter Bradford Cannon oivalsi Bernardin ajatuksiin pohjautuen, että mystisten kokemusten takana on biologiaa ja julkaisi vuonna 1915 teoriansa pakene tai taistele -tilasta. [5] Kehomme ja mielemme eivät siis vain pyri olemaan rauhallisessa tasapainossa, vaan tila voi muuttua radikaalistikin, kun pitää vastata haasteisiin. Tätä nykypäivänä itsestään selvää tietoa pidettiin viime vuosisadan alussa peräti mullistavana.

Edellä kerrotuista oivalluksista huolimatta makroflow-kokemukset luokiteltiin 1950-luvulle asti usein mystisiksi kokemuksiksi, koska kertomukset niistä olivat ymmärrettävästi epämääräisiä. Suurimmat harppaukset flow’n tieteessä tapahtuivat 1950-, 1960- ja 1970-luvuilla, jolloin psykologi Abraham Maslow innostui huippukokemuksista (peak experiences). Hän tutki, mitkä tekijät ovat parhaiten itsensä toteuttamisen tilaan päässeiden ihmisten kognitiivisten huippusuoritusten taustalla. Hän valitsi tutkimuksensa kohteeksi kahdeksantoista menestynyttä henkilöä. Mukana olivat muun muassa Abraham Lincoln, Albert Einstein, Beethoven ja Eleanor Roosevelt. Maslow havaitsi, että menestyjillä oli kyky muuttaa tietoisuudentilaansa tarpeen mukaan ja päästä huippusuoritukset mahdollistavaan tilaan. Sattumoisin lähes kaikki tutkitut henkilöt olivat ateisteja, mikä puolestaan auttoi tajuamaan, ettei kyse ehkä sittenkään ole mystisestä kokemuksesta. Myöhemmin Maslow oli hyvin lähellä flow’n käsitettä puhuessaan tässä ja nyt -immersiosta sekä itseunohduksesta huippukokemusten yhteydessä. [6]

Hyvin moni haastateltava kuvaili kokemustaan kuin virran mukana olemiseksi, josta muodostui käsite flow.

Maslowin vanavedessä seurasi positiivisuuspsykologi Mihaly Csikszentmihalyi, jota pidetään virallisena flow-teorian isänä. (Tutkijan nimi on aika mutkikas, vinkkinä sen lausumiseen toimii fraasi ”me-high chick-sent-me-high”.) Csikszentmihalyi oli unkarilaisen diplomaatin poika, jonka perhe pakeni toisen maailmansodan aikaan sekä saksalaisilta että venäläisiltä. Hän menetti sota-aikaan molemmat veljensä ja joutui 7-vuotiaana vankileirille, jossa hän opetteli pelaamaan shakkia ja uppoutui sen pariin usein tuntikausiksi, unohtaen kaiken kauheuden ympärillään. Tämä kokemus laittoi vasta lapsen iässä olevan Csikszentmihalyin miettimään, miksi niin monet aikuiset eivät kestäneet tilannetta, vaikka hän itse oli sinut vankileirillä olemisen ja muiden tapahtumien kanssa. Myöhemmin hän vapautui, ja aikuisiällä vankileirikokemuksiin liittyvät pohdinnat johtivat hänet tutkimaan positiivista psykologiaa. Onnellisuutta tutkiessaan Csikszentmihalyi kiinnostui taiteilijoista, jotka uppoutuivat jopa päiväkausiksi luovaan tekemiseen kokien samalla syvää täyttymystä. Hän alkoi tutkia, onko kyseinen uppoutumisen kokemus laajempikin ilmiö ja haastatteli muun muassa shakinpelaajia, tehdastyöläisiä, tanssijoita, paimenia, kiipeilijöitä, säveltäjiä ja kirurgeja. [2] Hyvin moni haastateltava kuvaili kokemustaan kuin virran mukana olemiseksi. Siitä Csikszentmihalyi muodosti käsitteen flow ja julkaisi sen ensimmäistä kertaa kirjassaan Beyond Boredom and Anxiety vuonna 1975. [7] Tutkimustensa perusteella hän totesi, että flow on määritettävissä, universaalia kaikilla ihmisillä ja perustavanlaatuista onnellisuuden ja merkityksellisyyden kokemuksen kannalta. Tämän jälkeen Csikszentmihalyi on omistanut elämänsä flow’n tutkimiselle ja tehnyt sen parissa uraauurtavaa työtä tähän päivään asti.

Seuraavassa osassa puimme läpi flow'n tutkimusta ja sen nykyasemaa tieteessä.

Tämä teksti oli ote kirjasta Flow-tila -Tietotyön viisain vaihde.

Lähteet

[1] Glessner, Creel 1982. What is Taoism?: and other studies in Chinese cultural history.University of Chicago Press.

[2] Kotler, Steven 2019. Mapping Cloud Nine:Neuroscience, Flow, and the Upper Possibility Space of Human Experience. Sounds True.

[3] Beer,Robert 2017. “The Experience of Dying from Falls”. Tibetantart.com.

[4] Fryer, Bronwyn 2005. “Are you Working Too Hard?” Harvard Business Review, HBR.org.

[5] Cannon, WalterBradford 1925. Bodily changes in pain, hunger, fear, and rage: An account ofrecent researches into the function of emotional excitement. Martino FinesBooks.

[6] Maslow, Abraham 1963. “Creative Attitude”. The Structurist 3, 4-10.

[7] Csikszentmihalyi, Mihaly 1975. Beyond Boredom and Anxiety. Jossey-Bass Publishers.

Ryhmäflow kumpuaa yhteistyöstä, ei yksilöistä käsin

Yksilön flow’n lisäksi on olemassa ryhmäflow, jossa flow-tilaa koetaan sekä yksilöinä että yhdessä. Paras esimerkki siitä ovat vapaasti improvisoiden musiikkiaan soittavat jazz-orkesterit. Kukaan muusikoista ei tiedä tarkalleen, mihin soitettava kappale on menossa, mutta silti orkesteri onnistuu jammailemaan yhdessä hyvältä kuulostavaa musiikkia ja tukemaan toistensa sooloja täydellisesti. Tätä ei pysty selittämään vain yksilöiden flow-tilalla, koska siinä tapauksessa jokainen soittaisi kyllä taitavasti, mutta ei yhteistyössä. On kyse jostain enemmästä kuin yksilöiden flow’n summasta.

Ryhmäflow kumpuaa yhteistyöstä ja yhteisestä tekemisestä, eiyksilöistä käsin. [1] Se on hyvin tavoiteltava tila kaikessa tiimityössä, oli kyseessä sitten tietotyö, pakohuonepeli tai asunnon siivoaminen. Selityksiä ryhmäflow'lle on haettu yhteenkuuluvuuden tarpeesta, tunteiden tarttumisesta ja aivojen peilautumisjärjestelmästä, joka auttaa ennakoimaan ja ymmärtämään toisten ihmisten sanatonta käyttäytymistä. [2] Flow-tilassa, etenkin ryhmätasolla, ihmisen ego on vähemmän läsnä ja huomio ei ole niin itseen sidottua. Tämä auttaa aivoja peilaamaan toisia paremmin ja ihminen kykenee olemaan empaattisempi ja herkempi muiden käyttäytymiselle. Jazz-muusikot puhuvatkin ryhmäflow’n yhteydessä egojen sekoittumisesta viitaten saumattomaan yhteistyöhön, jossa itse unohtuu täysin. Ryhmäflow’n on havaittu olevan myös kokemuksena väkevämpää kuin yksilön flow’n, sillä se vastaa kahden muun sisäisen motivaation perustarpeen, omaehtoisuuden ja kyvykkyyden, lisäksi myös yhteisöllisyyden tarpeeseen. [3] Flow-teorian isä, psykologi Mihaly Csikszentmihalyi on selittänyt ihmisten keskellä flow-tilaan pääsemisen helppoutta sillä, että huomio suuntautuu tällöin helpommin ulospäin, oli kyse sitten yksilön tai ryhmän flow’sta.

Parhaat tiimit luottavat siihen, että nerous kumpuaa ryhmästä eikä yksilöistä.

Joukkueurheilussa näkee runsaasti ryhmäflow’ta. Kun pelaajat tuntevat toisensa ja luottavat toisiinsa, pystyvät he toteuttamaan tekemisen tiimellyksessä uskomattomia suorituksia, joita ei ole välttämättä harjoiteltu lainkaan. Kiekko napsahtaa pelikaverin lapaan jokaisella syötöllä ja lentopallo päätyy aina ihanteellisesti pääiskijän käden tulilinjalle. Tietoinen ajattelu ei ehdi nopeatempoisen pelin keskellä analysoimaan tilannetta, vaan pelaajan on usein intuitiivisesti tiedettävä, missä oma tiimikaveri on menossa ja minne peliväline kannattaa syöttää. Ryhmäflow on avain tällaisten suoritusten tekemiseen. Sen tietoisen kehittämisen mentaalivalmentajan kanssa on arveltu olleen yksi tekijöistä amerikkalaista jalkapalloa pelaavan Seattle Seahawks-joukkueen Superbowl-voiton takana vuonna 2014.

Ryhmäflow’n merkityksen on tiedostanut myös Yhdysvaltain armeija, joka on ottanut sen tiiviiksi osaksi Navy Seal -koulutusta. Navy Seal-tiimit nimittäin toimivat taistelutilanteessa siten, että se, joka tietää mitä tehdä seuraavaksi ottaa ryhmän johtajuuden lennossa. Tällainen yhteispeli vaatii saumatonta toimintaa ja välitöntä kykyä päästä ryhmäflow’hun. [4]

Normaali työntekokin voi tuottaa ryhmäflow’ta, vaikka sen edellytyksiä olisikin vähemmän läsnä. Vastassa ei tarvitse ole joukkueellista tyyppejä taklaamassa irti pelivälineestä tai yleisöä hurraamassa. Jokainen on joskus ollut mukana hyvässä keskustelussa, jossa ideat lentävät ja kaikki muu keskustelun ulkopuolella unohtuu. Työporukka voi iloita yhdessä siitä, että kauan tavoiteltu asia saavutettiin yhteisen työn tuloksena, tai työtiimi voi yhdessä painaa viimeisille minuuteille asti ehdotustaan tarjouskilpailuun. Miksipä eivät kullekin vuorollaan tehtävät käytännön pilat voisi myös parhaillaan olla yksi ryhmäflow’n virittäjä. Ainakin ne edistävät yhteisöllisyyttä ja parantavat siten ryhmäflow’n edellytyksiä.

Ryhmäflow’n kannalta merkittävää on, että flow’n on havaittu olevan tarttuvaa. Esimerkiksi musiikin opetusta tutkittaessa havaittiin, että mitä useammin opettajat kokivat flow'ta, sitä useammin heidän oppilaansakin olivat flow-tilassa. [5] Sama havainto on helppo tehdä itse hyvän kaveriporukan illanvietossa ja myös urheilua tai musiikkikonserttia seuraavien hurmoksellisten fanien keskuudessa. Esimerkiksi syksyllä 2019 Suomen jalkapallomaajoukkueen EM-kisapaikan ratkaisseen Suomi-Liechtenstein -ottelun jälkeen moni katsomossa ollut totesi, ettei muista ottelusta mitään, vaikka olutta ei ollut kertoman mukaan nautittu kuin pari tuoppia ottelun aikana. Arvailtavaksi jää, oliko kyseessä tuoppien koko vaiko makroflow.

Tämä teksti oli ote kirjasta Flow-tila -Tietotyön viisain vaihde.

Lähteet

[1] Van den Hout, Jef ym.2017. “The conceptualisation of team flow”. The Journal of Psychology 152(6), 388-423.

[2] Matikka, Leena 2015. Yhteinen flow. Intimare.

[3] Magyarodi, Timea 2018. “Flow synchronization: the dynamics of flow in a challenging interactive activity”. Stress and Health 29, 263-265.

[4] Wheal, Jamie ja Kotler, Steven 2017. Stealing Fire: How Silicon Valley, the Navy SEALs, and Maverick Scientists Are Revolutionizing the Way We Live and Work. Dey Street Books.

[5] Bakker, Arnold 2005.“Flow among Music Teacher and Their Students: The Crossover of Peak Experiences”. Journal of Vocational Behaviour 66(1), 26-44.