Flow edellyttää tasapainoa niin välittömässä tekemisessä kuin isommassakin kuvassa. Tasapainon menettäminen vuorostaan katkaisee flow’n, usein hyvinkin kirjaimellisena romahduksena. Tasapainoa voi olla ilman flow’ta, mutta flow ei ole kestävässä mielessä mahdollista ilman tasapainoa.
Niin moderni tiede kuin vuosituhansia vanhat viisausperinteetkin tiedostavat tasapainon olevan virtauksen, terveyden ja kukoistuksen ytimessä. Tämä pätee niin yksittäisen ihmisen, ihmisyhteisön kuin laajemman ekosysteeminkin kohdalla: Voidakseen virrata ja kukoistaa, on niiden elettävä tasapainossa.
Tasapainon tukemiseksi Flow Akatemia järjestääkin 26.2.2022 päivän mittaisen miniretriitin, jossa irtaudutaan hetkeksi arjen pyörityksestä ja paneudutaan tähän myötävirtaisen elämän kannalta keskeiseen tematiikkaan. Tutustu lisää ja ilmoittaudu mukaan miniretriitin sivuilla.
Yksinkertaisimmillaan tasapainolla tarkoitetaan painon tasaista jakautumista. Se syntyy kokonaisuuteen kuuluvien osasten toisiaan täydentävästä ja harmonisesta yhteispelistä. Tasapainossa kaikkea on sopivassa suhteessa. Laajemmin ajateltuna sanan paino voi korvata kuormalla, haasteella tai abstraktimmin sisällöllä.
Kokonaisuuden ollessa tasapainossa, sen toiminta on vaivatonta ja virtaavaa. Raskasta ruukkua kepeästi päällään kantava henkilö on tästä mainio esimerkki – vaivattomuus ja kepeys syntyvät juuri siitä, että kaikki on eheästi linjassa. Painon jakautuessa tasaisesti, saavutetaan käytettävissä olevien resurssien suhteen optimaalinen hyötysuhde, jolloin vältytään ylimääräiseltä ponnistelulta.
Elävissä systeemeissä tasapaino ilmenee vaivattomuutena, terveytenä, monimuotoisuutena, kestävyytenä, uusiutumis- ja toimintakykynä. Tasapainoisessa systeemissä se mikä kuluu, palautuu ja kehittyy. Tasapainon merkitys on keskeistä myös ihmisen luomissa tuotoksissa: Oli kyseessä sitten taideteos, ruoka-annos tai tekninen laite, tasapainoisesti rakennettu kokonaisuus muodostaa eheän, toimivan ja siten tyydyttävän lopputuloksen.
Avainsanoja tasapainon suhteen ovatkin kokonaisuus, sopivuus ja kohtuus. Voidaksemme ymmärtää millainen sisältö on sopivaa, meidän on nähtävä se kokonaisuus, jota se on osana. Voidaksemme lisätä sisältöä vain kokonaisuuden kantokyvyn mukaisesti, meidän on löydettävä kohtuus eli ymmärrys siitä, mikä riittää. Edellä mainitut ovat yksinkertaisesti välttämättömiä, sillä kokonaiskuvan menettämällä menetetään suhteellisuudentaju ja siten myös ymmärrys kohtuudesta.
Epätasapainoisessa kokonaisuudessa vuorostaan osaset eivät pelaa sopusuhtaisesti yhteen. Liian pitkälle epätasapainoon ajautuva kokonaisuus - oli se sitten ihminen, organisaatio tai yhteiskunta - kuluttaa ajan myötä tarvitsemansa resurssinsa loppuun. Tämän myötä se ei kykene enää kannattelemaan itseään ja lopulta romahtaa. Ihmisten tuotoksissa taas epätasapainoiset kokonaisuudet ”eivät vaan toimi”: Tasapainottomat taideteokset, ruoka-annokset ja lämpöpatterit jättävät kaikki kokijan tai käyttäjän kylmäksi eli eivät tyydytä.
Etenkään elävissä systeemeissä tasapainoa ei tule kuitenkaan missään nimessä mieltää staattiseksi, monotoniseksi tai jähmettyneeksi asiantilaksi. Staattinen ajattelu on jopa vaarallista, sillä sen seurauksena syntyy usein totalitaristisia ideologioita yms. mielen viruksia, mutta ei nyt mennä sinne. Elävissä systeemeissä tasapaino on nimenomaan elävä, dynaaminen ja vuorovaikutuksellinen prosessi. Tasapainoa ei tule myöskään tarkastella liian kapean aikaikkunan läpi, sillä elävät systeemit kehittyvät hetkellisten epätasapainotilojen myötä.
Hetkelliset epätasapainotilat kun pakottavat systeemin adaptoitumaan eli kehittämään uusia toimintatapoja ja ominaisuuksia. Mikäli systeemi kykenee uudelleenintegroitumaan eli palautumaan tasapainoon, se kehittyy. Kehitystä voidaankin yksinkertaisesti määritellä uusina kyvykkyyksinä, joita systeemi kykenee toteuttamaan menettämättä tasapainoaan.
Muista siis välttää tarpeettoman staattista ajattelua tasapainon suhteen. Tasapaino elää!
Sinäkin hyvä lukija, olet omanlaisesi kokonaisuus sekä osa itseäsi suurempia kokonaisuuksia: perhettä, lähipiiriä, kulttuuria, yhteiskuntaa, maapalloa ja maailmankaikkeutta. Se miten elämäsi tasapaino ilmenee, syntyy sisäisten rakennusosiesi välisistä suhteista sekä siitä, miten olet suhteessa ympäröivään maailmaan.
Kuten alussa mainitsin, virtaavan, täyttymyksellisen, terveen ja ylimääräisestä kärsimyksestä vapaan elämän kannalta on ensiarvoisen tärkeää edistää ja ylläpitää tasapainoa niin sisä- kuin ulkopuolellamme. Tämä tarkoittaa osasten välistä sopusointuisuutta, joka ulottuu kehomielen tasolta kaikkialle itsen ulkopuolisiin vuorovaikutussuhteisiin.
Voidaksemme tarkastella tätä hieman konkreettisemmasta näkökulmasta, palataan tasapainon yksinkertaiseen määritelmään painon tasaisesta jakautumisesta. Kun olemme tasapainossa, elämisen kuorma jakautuu sopivasti suhteessa kanto- ja käsittelykykyymme. Kun olemme tasapainossa, elämämme osa-alueet kehomielestä arkisiin aktiviteetteihin muodostavat eheän, toisiaan tukevan ja siten itseään kannattelevan kokonaisuuden.
Läsnäolo onkin tärkein tasapainoaistimme, sillä ilman sitä me emme yksinkertaisesti osaa suhteuttaa toimintaamme.
Tästä pääsemme flow’hun. Haaste- ja taitotason optimaalinen suhde on flow’n kultainen sääntö. Kun tämä käännetään puheeksi kuormasta ja kantokyvystä, yhteys tasapainoon näyttäytyy ilmeisenä. Haaste tai kuorma syntyvät elämän vaatimuksista ja taito tai kantokykymme taas kyvystämme vastata näihin vaatimuksiin.
Mikäli haaste ylittää taitomme, ajaudumme ylikuormittavan ahdistuksen puolelle. Pitkittyessään tämä johtaa henkisten ja fyysisten resurssien loppumiseen ja siten romahdukseen. Jos taas haaste ei vastaa taitoamme, ajaudumme apaattiseen tylsyyteen, joka pitkittyessään johtaa masennukseen ja yhtälailla romahdukseen.
Haastetta ei toki tule ajatella vain määrällisesti, vaan myös laadullisesti. Yli- tai alikuormituksen taustalla ei aina ole sopimaton määrä haastetta, vaan pikemminkin vääränlainen haaste.
Tarkastele siis hetken elämääsi kokonaisuutena:
Aivan kuten jokaisessa taideteoksessa, ilmenee tasapaino jokaisen ihmisen elämässä eri tavoin. Tämän vuoksi liian täsmällisten ohjeiden antaminen ja sellaisten seuraaminen voi olla jopa haitallista. Onneksi voimme kuitenkin tunnistaa muutamia keskeisiä tietoja, taitoja, arvoja ja asenteita, joiden harjoittaminen on hyödyllistä pitkälti elämäntilanteesta riippumatta.
Keho muodostaa maailmassa olemisen pohjamme ja aivan kuten jokainen rakennus on yhtä vakaa kuin sen perusta, pätee tämä myös elämässämme. Elämän tasapaino ja siihen liittyvä kantokykymme rakentuu psyykkis-fysiologisen perustamme päälle, minkä vuoksi siitä tulisi pitää erityisen hyvää huolta.
Pskofyysisen perustamme kolmeksi peruspilariksi on jo pitkään tunnistettu ravinto, liike ja lepo. Se millaista fyysistä ja mentaalista materiaalia kulutamme, luo kirjaimellisesti perustamme rakenneaineet. Tapamme käyttää kehomieltä sekä erityisesti hermoston säätelyn taitomme taas vaikuttavat siihen miten näitä rakenneaineita käytetään ja millasia rakenteita niistä muovataan. Käyttämisen kuormittaessa ja haastaessa rakennetta, tarvitsemme lepoa, jotta voimme palautua, integroitua ja siten kehittyä tästä kuormasta.
Jokainen edeltävistä pilareista on välttämätön tasapainon kannalta ja tasapainon on elettävä myös niiden sisällä riittävän laadun, määrän ja monimuotoisuuden suhteen. Tietoa, kuten myös epätietoa, niiden optimoinnin suhteen on yllin kyllin tarjolla, mutta suurin haaste onkin viedä varsin yleisesti tiedostetut prinsiipit käytäntöön.
Perustaan panostaminen on kuitenkin tasapainon kannalta välttämätöntä ja tätä panostamista kannattaa tehdä ennaltaehkäisevästi. Mitä huojuvammaksi torni käy, sitä haastavampaa sen vakauttaminen jälkikäteen on. Mutta mikäli huojumista esiintyy jo, kannattaa vakauden luominen siltikin aloittaa perustasta.
Kokonaiskuvan näkeminen sekä siihen harmonisessa yhteydessä oleminen on tasapainon ytimessä. Ilman yhteyttä laajempaan kokonaiskuvaan, asioiden väliset mittasuhteet katoavat, emmekä siten enää ymmärrä mikä on sopivaa ja missä määrin. Näin katoaa myös harmonia.
Sisäisen kokonaisuuden kanssa parempaan kosketukseen pääsee kehomieli-yhteyttä ja intuitiivisempaa tietämisen tapaa vahvistavien harjoitteiden kautta. Tällaisia ovat esimerkiksi erilaiset meditaatiopraktiikat, jooga, tai chi, qi gong sekä lukemattomat erilaiset taiteelliset ilmaisutavat.
Ulkoisen kokonaisuuden hahmottamisen kannalta keskeistä on harjoittaa moninäkökulmaisuutta, sosioemotionaalisia taitoja sekä esimerkiksi systeemiajattelun kaltaisia lähestymistapoja.
Yksi keskeisimpiä epätasapainoon johtavia tekijöitä on ajautuminen yksikanavaiseen ajatteluun. Usein tämä tarkoittaa maailmaa ja itseä objektivoivan, analyyttisesti pilkkovan, käsitteellistävän ja viitekehyksistään irroittavan tietämisen tavan ylivaltaa omassa ajattelussa. Tämä tietämisen tapa on luonnollisesti valtavan hyödyllinen, mutta kokonaiskuvan näkemisen kannalta tarvitsee se tuekseen myös toisenlaisia tietoisuuden tapoja tai tietoisuuden tiloja.
Voidaksemme elää tasapainossa, on arvo- ja asennepohjamme oltava sitä tukevia. Tämä tarkoittaa esimerkiksi totuuden, terveyden, vastavuoroisuuden, monimuotoisuuden ja niin... tasapainon arvostamista. Klassisin termein voidaan puhua panostamisesta siihen, mikä on hyvää, totta ja kaunista. Käytännössä se ilmenee valintoina, joissa edeltäviin panostaminen nähdään arvokkaampana kuin esimerkiksi (liiallinen) mukavuudenhalu, ulkoinen menestys, kapeakatseinen oman edun tavoittelu tai tietynlaisen minäkuvan ylläpitäminen.
Arvot - se minkä koemme merkitykselliseksi - ovat kaiken toimintamme ytimessä. Toistuva ajautuminen epätasapainoon on usein selvä viesti siitä, että olisi syytä tarkastella tarkemmin omaa arvopohjaa eli sitä minkä kokee aidosti olennaiseksi.
Se, mikä kulloinkin on sopivaa, riippuu kontekstista. Tämä luonnollisesti vaatii tietoisuutta vallitsevasta kontekstista. Konteksti voidaan nähdä vain olemalla sille läsnä. Mikäli emme ole läsnä, emme ole tässä, emmekä siten voi olla tietoisia siitä "missä mennään".
Läsnäolo onkin tärkein tasapainoaistimme, sillä ilman sitä me emme yksinkertaisesti osaa suhteuttaa toimintaamme. Ilman tilansa aistimista nuorallakävelijä ei voi tietää mihin suuntaan kallistaa vai kallistaako lainkaan.
Läsnäolo on hetken kuuntelua, avautumista sille mitä on. Opettelemalla kuuntelemaan itseämme, muita ihmisiä ja ympäristöämme tässä hetkessä, voimme ymmärtää mitä kulloinkin tarvitaan. Yksi varmimpia tapoja ajautua epätasapainoon syntyy kuuroudesta niin sisä- kuin ulkopuolella eläville tarpeille. Tasapaino vaatii täsmällistä vastaamista tarpeeseen, mikä vaatii ensin tarpeen tunnistamista. Sensemaking before decision making.
Tarpeiden tunnistamisen myötä ne on kyettävä täyttämään sopivalla määrällä ja laadulla. Kuten eri muotoisia aukkoja sisältävässä lasten laatikossa, vaativat eri tarpeet erilaista täytettä.
Epätasapaino syntyy pyrkiessämme täyttämään tarpeitamme asioilla, jotka ovat sopimattomia eli eivät ole "kohdallisia" määrältään tai laadultaan. Kun tarve kohdataan riittävällä laadulla ja määrällä, tulemme kylläisiksi ja tarve katoaa. Kovin usein niin fyysisen, mentaalisen kuin henkisenkin ravinnon suhteen laatu on kuitenkin korvattu määrällä, ravinteikkuus nopealla stimulaatiolla ja erityisesti henkisen ravinnon suhteen täysin väärän kategorian täytteellä.
Tyytymättömyyden, epäkylläisyyden ja riittämättömyyden kokemukset viestivät kaikki epätasapainosta. Kulttuurinen tragediamme on se, että vaikka meillä olisi piilevä ymmärrys täyttämättömästä tarpeesta, meiltä puuttuvat usein keinot ja tuki sen täyttämiseen.
Erityisesti tämä korostuu henkisten tarpeiden - tarpeen olla syvemmässä yhteydessä sekä itseen että sen ylittävään - täyttämisellä materiaalisin keinoin. Henkisten tarpeiden täyttymättömyys ilmenee jatkuvana "janona", joka ei yrityksestä huolimatta sammu materiaalin, statuksen tai ulkoisten saavutusten avulla.
Henkisempi puolemme tarvitsee panostamista ns. primääriravintoon eli siihen, joka syntyy syvässä vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Niin meditaatio, luonto, syvempi yhdessäolo kuin flow-tilaa tuottavat aktiviteetit ovat mitä oivallisimpia primääriravinnon lähteitä.
Täydellinen taideteos on tasapainossa, eikä siihen voi lisätä, eikä siitä poistaa mitään rikkomatta sen eheyttä.
Toisin kuin usein ajatellaan, kohtuus ei ole niukkuutta. Sen on kykyä ja halua sanoa: Tämä riittää. Kohtuuden kultainen sääntö on minimum effective dose: Pyrkimys pienimpään riittävään annokseen - ei siis ali tai yli - vaan juuri sen verran mikä tuottaa toivotun tuloksen. Minimum effective dosen löytäminen vaatii kylläisyyspisteen - eli pisteen jossa lisätty syöte ei enää optimaalisesti kasvata tulosta - taitavaa tunnistamista ja siinä pitäytymistä.
Näin voimme minimoida resurssien hukkumisen ylimääräiseen, tarpeettomaan turhuuteen. Mitä kohtuullisemmin elämme, sitä enemmän meille vapautuu käytettäväksi niin aikaa, tilaa, energiaa, huomiota kuin rahaakin. Kohtuus on tie niin henkiseen kuin fyysiseen rikkauteen.
Tarkastele siis mikä riittää. Kaikilla elämäsi osa-alueilla. Missä on ylimääräistä, mistä voi leikata, mistä voit luopua?
Ja toki harvoina valittuina hetkinä voi olla kohtuuton ja upottaa itsensä täysin yltäkylläisyyteen. Pääsääntöisesti kohtuuden kautta eläessä nämä hetket maistuvat vain tuplasti paremmalta... ja ylensyönnin jälkeen on vuorostaan varsin nautinnollista palata kohtuuteen.
Luonnollisestikaan yksittäinen blogikirjoitus ei voi kuin raapaista pintaa tämän vuosituhansia tutkimuskohteena olleen teeman osalta. Toivottavasti se on kuitenkin vähintään herättänyt ajatuksia tasapainon merkityksellisyydestä sekä tarjonnut yleistason reflektiopintoja oman elämän tarkasteluun.
Tiivistetään vielä aikaisempi sanoma: Huolehdi psykofyysisestä perustastasi ravinnon, levon, liikkeen ja taitavan hermoston säätelyn avulla. Ylläpidä yhteyttä kokonaiskuvaan, tunnista mitä se tarvitsee, vastaa näihin tarpeisiin sopivalla laadulla ja määrällä muistaen, että mitä enemmän vaaka kallistuu yhteen suuntaan, sitä suuremmat vaatimukset se luo yhtäläiselle vastapainolle. Ja kun riittävä saavutetaan, muista kohtuus ja anna sen olla.
Elämä on jatkuvaa tasapainoilua, eivätkä horjuttavat tekijät sisä- ja ulkopuolellamme ole heti loppumaan päin. Panostamalla tasapainon kannalta olennaisiin arvoihin, asenteisiin, tietoihin ja taitoihin voimme kuitenkin merkittävästi kasvattaa kykyämme löytää, pysyä ja palautua virtaukseen. Ja vaikka edeltävässä tasapainoa on tarkasteltu ensisijaisesti yksilön näkökulmasta, on erittäin tärkeää muistaa, että vaikka tasapainoinen elämä alkaa oman tontin hoitamisesta, ei se pääty siihen.
Erinomaisen tasapainoista jatkoa sinulle, missä ikinä tätä luetkaan.
Heräsikö kiinnostus syvemmälle upotukselle tasapainon teemaan? Haluaisitko oppia viemään tasapainon kannalta olennaisia asioita käytäntöön? Kaipaatko yhteisoppimisen tukea? Mikäli teema resonoi, lähde mukaan 11.12. järjestettävälle Flow Elämässä -miniretriitille. Tutustu lisää ja ilmoittaudu mukaan miniretriitin sivuilla.
Haluamme auttaa sinua pääsemään flow'hun. Saat kirjeessä viikottain vinkkejä, työkaluja ja näkökulmia miten työskentelet viisaasti, virtaavasti ja valmentavasti.
Maistiaisena ja introna sisältöihimme saat samalla 16-sivuisen Viisaan työn oppaan.