Käsittelimme Aivot ja flow-sarjassa aiemmin aivojen rakennetta ja aivoaaltoja. Nyt olisi vuorossa saagan viimeinen osa eli flow'n välittäjäaineet. Tätä lukiessa on hyvä pitää mielessä, että aivojen toiminta ja tutkiminen on erittäin monimutkaista ja seuraavissa sisällöissä on jonkin verran yksinkertaistuksia. Tämä siksi, että jo näin yksinkertaistettunakin termejä vilisevä teksti ei muuttuisi liian raskaaksi tai liikaa neurotieteen syövereihin sukeltavaksi.
Välittäjäaineet ovat molekyylejä, jotka vahvistavat tai rajoittavat signaaleja aivojen hermosolujen välillä. Ne vaikuttavat merkittävästi mielialaan ja kognitiiviseen suorituskykyyn. Päihdyttävien aineiden vaikutukset perustuvat pitkälti vaikutuksiin juuri välittäjäaineissa. Päihteet eivät itsessään luo hyvän olon tunnetta vaan yleensä niiden vaikutuksesta syntyvä välittäjäaineiden cocktail.
Flow on siitä harvinainen tila, että sen yhteydessä erittyy viittä merkittävää välittäjäainetta: noradrenaliinia, dopamiinia, anandamidia, endorfiinia ja serotoniinia.[1] Ryhmäflow’ssa joukkoon voi liittyä kuudenneksi mukaan myös oksitosiini. Useimmat päihdeaineet vaikuttavat merkittävästi vain yhteen tai kahteen välittäjäaineeseen. Flow’n vaikutus on siis väkevä.
Välittäjäaineiden jaottelu ei ole yksioikoista, sillä lähes kaikkia niitä on kierrossa jatkuvasti. Niiden määrä kuitenkin vaihtelee, ja niiden tasojen nousu voidaan yhdistää flow’n eri vaiheisiin.
Ponnisteluvaiheessa ennen flow’ta erittyy kortisolia ja noradrenaliinia, joiden takia ponnistelu tuntuu kuormittavalta. Kortisoli on hormoni, joka nostaa vireystilaa ja parantaa keskittymistä. Sen määrä kehossa kasvaa stressin yhteydessä, joten sitä kutsutaan stressihormoniksi. Pitkäkestoisesti kohonnut kortisolitaso onkin haitallista, mutta pääosin kortisoli on hyödyllistä, sillä se auttaa esimerkiksi nousemaan ylös aamulla ja vastaamaan elämän haasteisiin. Noradrenaliini taas on stimuloiva välittäjäaine, joka valmistaa kehoa ja mieltä haasteisiin parantamalla keskittymistä ja huomiokykyä. Sen vaikutus tuntuu käytännössä joko ahdistuksena tai innostuksena. Suorituskyvyn kannalta noradrenaliini mahdollistaa sen, että aivot kykenevät vastaanottamaan enemmän informaatiota.[1,2]
Rentoutusvaiheessa palaamme välittäjäaineiden osalta aiemmin artikkelissa Flow’n vaiheet esiteltyyn pointtiin, että rentoutuksen metodi ei olisi tärkeä, vaan sen viesti aivoille. Molekyylitutkimus osoittaa, että rentoutuksen myötä aivot vapauttavat typpioksidia, joka "huuhtoo" kortisolia ja noradrenaliinia pois kierrosta sekä edistää dopamiinin ja endorfiinien tuotantoa.[1,3] Typpioksidi on kaasumuotoinen viestimolekyyli, joka laajentaa verisuonia sekä parantaa hapen- ja verenkiertoa. Verisuonitaudeista ja erektiohäiriöistä kärsiville suunnatut nitrot ja Viagra pohjautuvat juuri typpioksidin vapauttamiseen. Ulkoisesti otettujen lääkeaineiden teho on kuitenkin rutkasti luonnollista typpioksidin eritystä suurempi, joten flow’ta tietotyössä tavoittelevan ei tarvitse pelätä spontaaneja erektioita työpaikalla.[4]
Flow-tila nostaa suorituskykyä ja tuottaa hyvää oloa.
Flow-tilaan pääsemisen myötä erittyy dopamiinia, anandamidia ja endorfiineja. Dopamiini on innostukseen, uteliaisuuteen ja palkitsevuuteen liittyvä välittäjäaine, joka parantaa huomiokykyä ja nostaa sykettä ja verenpainetta. Se parantaa hahmontunnistusta eli kykyä yhdistää saatu tieto aiempaan tietämykseen ja sitä kautta kykyä käsitellä informaatiota.[1] Ihminen saa pienen purskauksen dopamiinia esimerkiksi saatuaan jotain aikaan tai saadessaan tykkäyksen kuvalleen sosiaalisessa mediassa. Dopamiini liitetään julkisessa keskustelussa usein suoraviivaisesti nautintoon kuten seksiin ja päihteisiin, mutta se ei ole yksin vastuussa nautinnon tunteesta, vaan se ennemminkin saa aivot kiinnittämään huomiota tilanteeseen ja mahdolliseen nautintoon. Dopamiini kuitenkin liittyy riippuvuuksiin siten, että se parantaa oppimista ja palkitsevan käytöksen toistamista, oli käyttäytyminen sitten pitkällä tähtäimellä hyödyllistä tai haitallista.[5]
Anandamidi on sisäsyntyinen kannabinoidi, joka nostaa mielialaa, laajentaa verisuonia sekä vähentää kipua ja pelkoa. Se liittyy myös luovuuteen ja lateraaliseen ajatteluun. Jälkimmäinen tarkoittaa niin sanottua laatikon ulkopuolelta ajattelua, jossa asioita tarkastellaan eri näkökulmista suoraviivaisen järkeilyn sijaan.[6] Anandamidi siis laajentaa aivojen tietokantaa, josta tietoa haetaan ja yhdistellään.[7]
Endorfiinit taas ovat sisäsyntyisiä opiaatteja, jotka lievittävät kipua ja tuottavat nautintoa. Niitä vapautuu esimerkiksi liikunnan, seksin, nauramisen ja itselle mieluisan musiikin kuuntelun yhteydessä. Monesti endorfiinit liitetään urheiluun ja endorfiinihumalaan, joka tunnetaan nimellä runner’s high. Nykytiedon valossa keveän olon ja kivun vähenemisen tuottaa pikemminkin anandamidi.[8] Anandamidi on merkittävä tekijä myös kepeyden ja rentouden tunteessa, jota kannabiksen käyttäjät usein tavoittelevat. Kestävyysurheilun ja pössyttelyn harrastajilla on siis enemmän yhteistä kuin he äkkiseltään ajattelisivat ‒ heidän käyttämät mekanisminsa vain ovat erilaiset.
Palautumisvaiheessa erittyy serotoniinia, joka on hyvän olon välittäjäaine. Serotoniini on eräänlainen onnellisuuskemikaali, jonka alhainen taso on yhteydessä masentuneisuuteen ja alakuloisuuteen. Monet masennuslääkkeet vaikuttavat juurikin serotoniinitasoihin.[9] Palautumisvaiheessa voi ryhmäflow’n tapauksessa erittyä myös luottamuskemikaaliksi kutsuttua oksitosiinia, joka on ihmissuhteisiin, läheisyyteen ja seksuaalisuuteen liittyvä välittäjäaine. Sen tuottamiseen ei kuitenkaan välttämättä tarvita fyysistä kosketusta, vaan pelkkä asioiden tekeminen yhdessä voi tuottaa oksitosiinia.[10]
Flow-tilassa suorituskyky siis paranee, koska aivot voivat vastaanottaa enemmän informaatiota (kortisoli, noradrenaliini) ja käsitellä sitä nopeammin (dopamiini). Aivojen käytössä on myös laajempi tietokanta (anandamidi). Lisäksi olo tuntuu hyvältä sekä flow’n aikana (dopamiini, anandamidi, endorfiinit) että sen jälkeen (serotoniini, oksitosiini).[1]
Tämä teksti oli ote kirjasta Flow-tila -Tietotyön viisain vaihde.
Lähteet
[1] Kotler, Steven 2014. The Rise of Superman: Decoding the Science of Ultimate Human Performance. New Harvest.
[2] Rang, Humphrey ym. 2014. Rang & Dale's Pharmacology Eighth Edition. Churchill Livingstone.
[3] Cannon, Walter Bradford 1925. Bodily changes in pain, hunger, fear, and rage: An account of recent researches into the function of emotional excitement. Martino Fines Books.
[4] Röszer, Tamas 2012. The Biology of Subcellular Nitric Oxide. Springer.
[5] Robinson Terry. & Berridge Kent 1993. “The neural basis of drug craving: an incentive-sensitization theory of addiction". Brain Research Reviews 18(3), 247–291.
[6] De Bono, Edward 1971. The Use of Lateral Thinking. Intl Center for Creative Thinking.
[7] Kotler, Steven 2019. Mapping Cloud Nine: Neuroscience, Flow, and the Upper Possibility Space of Human Experience. Sounds True.
[8] Dietrich, Andre & McDaniel, William 2004. “Endocannabinoids and exercise”. British Journal of Sports Medicine 38(5), 536-541.
[9] Cowen, Philip & Browning, Michael 2015. “What has serotonin to do with depression?” World Psychiatry 14(2), 158-160.
[10] Keeler, Jason ym. 2015. “The neurochemistry and social flow of singing: bonding and oxytocin”. Frontiers in Human Neuroscience 9, 518.
Haluamme auttaa sinua pääsemään flow'hun. Saat kirjeessä viikottain vinkkejä, työkaluja ja näkökulmia miten työskentelet viisaasti, virtaavasti ja valmentavasti.
Maistiaisena ja introna sisältöihimme saat samalla 16-sivuisen Viisaan työn oppaan.