Flow’n vaiheet, joita käsittelimme edellisessä blogissa, tuntuvat sisäisenä kokemuksena, mutta konkreettisesti ne näkyvät aivoissa neurobiologisina muutoksina. Flow’n vaikutuksia aivoissa on tärkeää tarkastella kolmesta näkökulmasta: neuroanatomian, neuroelektrisiteetin ja neurokemian eli käytännöllisemmin ilmaistuna aivojen rakenteen, aivoaaltojen ja välittäjäaineiden kannalta.[1] Käsitellään nyt niistä ensimmäistä:
Oivan esimerkin flow-tilan neuroanatomiasta tarjoavat räppärit. Aivotutkija Siyuan Liu kollegoineen tutki räppäreiden aivoalueiden aktiivisuutta. Tutkimuksessa verrattiin ennalta harjoiteltujen lyriikoiden laulamista ja improvisointiin nojaavaa freestyle-räppiä. Jälkimmäinen on näistä kahdesta räpin lajista ehdottomasti vaikeampi, koska nopean laulamisen lisäksi sanoitukset täytyy kyetä keksimään ja sovittamaan nopeaan tahtiin lennossa. Tutkimuksissa valmiiksi harjoitellussa räpissä aivojen dorsolateraalinen etuaivolohko, joka ohjaa korkeampia aivotoimintoja, oli hyvin aktiivinen. Freestyle-räpissä dorsolateraalinen lohko taas kytkeytyi lähes kokonaan pois päältä, ja aktiivisena oli pääosin mediaalinen etuaivolohko, joka vastaa sosiaalisesta tietoisuudesta ja improvisaatiosta. Tämä sama ilmiö on havaittu myös tutkittaessa jazz-muusikkojen improvisaatiota.[2] Mutta miksi ihmeessä korkeammat aivotoiminnot kytkeytyivät pois päältä haastavamman tehtävän edessä?
Yksi tapa hahmottaa mielen toimintaa on jakaa se tiedostamattomaan ja tietoiseen ajatteluun. Tiedostamaton ajattelu on intuitiivista, todella nopeaa ja alitajunnasta kumpuavaa, eikä se ole omassa ohjauksessamme. Tietoinen ajattelu taas on rationaalista, loogista ja ohjattavissamme, mutta sen kyky käsitellä informaatiota on vain murto-osa tiedostamattoman ajattelun kapasiteetista.[3]
Teorioistaan Nobel-palkittu Daniel Kahneman jakoi tiedostamattoman ja tietoisen ajattelun kirjassaan Thinking Fast and Slow systeemin I ja II tuottamiksi.[4] Maanläheisemmin näitä systeemejä on kuvattu myös intuitiivisena ja analyyttisena mielenä tai tuntevana ja ajattelevana mielenä. Aivojen aktiivisuus erilaisten ajattelujen yhteydessä painottuu toki tiettyihin osiin aivoissa, mutta kyseessä ei ole kaksi toisistaan täysin erillistä järjestelmää. Niinpä viime vuosina on alettu puhumaan kahdesta erilaisesta ajattelusta, unohtaen jako kahteen erilaiseen mieleen.
Evoluution saatossa kaikki organismit ovat pyrkineet taloudellisuuteen, koska pienempi energiankulutus edistää selviytymistä. Ihmisaivot ovat runsaasti energiaa kuluttava elin, ja etenkin etuaivolohkon ja tietoisen ajattelun käyttö vie paljon energiaa suhteessa tehtyihin päätöksiin. Aikuiset ihmiset tekevät keskimäärin 35 000 päätöstä päivässä. Niiden jokaisen käsittely tietoisesti olisi tuskaisen hidasta ja energiatehotonta. Tästä syystä suurin osa tekemistämme asioista tapahtuu tiedostamattomien prosessien kautta, autopilotilla. [3,5]
”Monestihan sitä kävi silloin kangaspuitten kanssa niin, jotta ajatus oli vaan tiellä, kun kädet kävi niin kovaa tahtia." - Anna-Maija Venäläinen, 92v
Flow-tilan aikana aivoissa tapahtuu väliaikainen hypofrontaalisuus, joka tarkoittaa etuaivolohkon osittaista sulkeutumista. Aivojen etulohko vastaa muun muassa tietoisesta ajattelusta ja itsekritiikistä. Mitä vähemmän aktiivinen etuaivolohko on, sitä enemmän tiedostamattoman ajattelun sisältö pääsee niin sanotusti ”virtaamaan lävitse” eli vaikuttamaan sekä tietoisuuteemme että toimintaamme. Koko käsite flow on saanut nimensä tästä virtauksen tunteesta. [1,6] Aivot eivät siis flow’ssa pyri rajaamaan sisään saapuvaa informaatiota, vaikka se olisi monimutkaista. Ne vähentävät sellaisten rakenteiden toimintaa, jotka luovat ylimääräistä monimutkaisuutta, kuten tietoinen ajattelu. Flow’ssa aivot vähentävät korkeampia kognitiivisia toimintoja tarkemman huomiokyvyn mahdollistamiseksi.[1]
Tietoinen ajattelu ei kuitenkaan flow’ssa poistu täysin käytöstä. Optimaalisessa tilanteessa sitä käytetään ajoittain toiminnan säätelemiseen ja arvioimiseen, mutta niin vähän kuin on tarve. Esimerkiksi kamppailulajeissa on fiksua otteluun uppoutumisen lomassa vilkaista kelloa, sillä se voi vaikuttaa valintaan olla aggressiivisempi tai puolustavampi erän tai ottelun loppuajan.
Palataan räppäreihin. Freestyle-räp on niin nopeaa, että tietoinen ajattelu ei ehdi millään prosessoida kaikkea informaatiota ja tuottaa järkeviä lauseita. Niinpä räppärin täytyy laulaa niitä riimejä, joita ”sylki suuhun tuo”. Lopputulos ei kuitenkaan hyvillä freestyle-räppäreillä ole kasa kaoottisesti muodostettuja lauseita, vaan parhaimmillaan se on jopa kirjoitettujen lyriikoiden tasoista räppiä. Monilla heistä, kuten freestylen parissa aloittaneella Eminemillä, on takanaan lukematon määrä tunteja sanojen artikuloinnin, riimien kirjoittamisen ja sanakirjojen lukemisen parissa. Freestyle-hetken koittaessa he vain päästävät itsensä ja osaamisensa irti.
Flow’ssa aivojen anatomiset muutokset mahdollistavat siis sen, että ihminen voi poistua oman huippusuorituksensa tieltä ja käyttää kaikkia osaamiansa taitoja ilman turhaa miettimistä.
Tämä teksti oli ote kirjasta Flow-tila -Tietotyön viisain vaihde.
Lähteet
[1] Kotler, Steven 2014. The Rise of Superman: Decoding the Science of Ultimate Human Performance. New Harvest.
[2] Limb, Charles & Braun, Allen 2008. “Neural Substrates of Spontaneous Musical Performance: An fMRI Study of Jazz Improvisation”. Journals PLOS One 3(2).
[3] Rang, Humphrey ym. 2014. Rang & Dale's Pharmacology Eighth Edition. Churchill Livingstone.
[4] Kahneman, Daniel 2011. Thinking Fast and Slow. Farrar, Straus and Giroux.
[5] Williamson, Mark & Salecl, Renata 2018. Autopilot Britain. Marks and Spencer.
[6] Csikszentmihalyi, Mihaly 2008. Flow: Psychology of Optimal Experience. Harper Perennial.
Haluamme auttaa sinua pääsemään flow'hun. Saat kirjeessä viikottain vinkkejä, työkaluja ja näkökulmia miten työskentelet viisaasti, virtaavasti ja valmentavasti.
Maistiaisena ja introna sisältöihimme saat samalla 16-sivuisen Viisaan työn oppaan.