Flow on keino saavuttaa ”mahdoton”.
Me ihmiset olemme menestyneet lajina niin pitkälle siksi, että olemme osanneet toimia muita eläimiä etevämmin ja strategisemmin. Ajatteleminen suorituksen aikana ei kuitenkaan ole paras tie yksilöllisiin huippusuorituksiin. Jos muistelet jotain erittäin onnistunutta hetkeä työssä, urheilussa tai jonkin harrastuksen parissa, niin syntyikö se ajattelemalla tehtävää asiaa todella voimakkaasti? Vai olemalla ajattelematta liikaa? Ei ole sattumaa, että jääkiekkoväki käyttää usein fraasia ”puristaa mailaa liikaa”, kun pelaaja stressaa suoritustaan eikä vain pelaa, vaikka sen varmasti koko ikänsä harjoitelleena osaa.
Merkittävä osa olympiavoittoon tai maailmanennätykseen johtaneista suorituksista on tehty flow-tilassa. Flow ei kuitenkaan ole vain urheilijoiden etuoikeus, vaan sitä ovat hyödyntäneet parhaat tekijät taiteen, tieteen, politiikan ja yrityselämän saralla Albert Einsteinista Pablo Picassoon ja Tove Janssonista Vesa-Matti Loiriin. Tuo maaginen aikaansaamisen tila ei ole harvojen ja valittujen yksinoikeus, sillä se löytyy synnynnäisenä lahjana meiltä jokaiselta korviemme välistä.
Vuosituhansien ajan flow on ollut jotain mystistä ja sattumanvaraista, mutta viimeaikainen neurobiologian ja psykologian tutkimus on avannut meille flow’n saloja. Enää flow ei ole vain epämääräinen tai yliluonnollinen ilmiö vaan tieteellisesti todistettu tila, jonka jokainen meistä voi valjastaa käyttöönsä. Flow-tila auttaa sinua suoriutumaan parhaalla tasollasi ja kehittymään nopeamman oppimisen avulla uudelle osaamisen tasolle.Flow’n avulla teet aiemmin mahdottomista suorituksista itsellesi arkipäivää.
Läpi ihmiskunnan historian kaikissa vähänkään suuremmissa yhteisöissä on perinteisesti arvostettu kovaa työntekoa. Meillä Suomessa kansallisidentiteetti on sitoutunut talvi- ja jatkosotiin sekä niiden jälkeiseen jälleenrakentamiseen, joka vaati kovaa työntekoa. Viljapelloilla, metsissä ja tehtaissa tuotanto perustui resurssien maksimaaliseen käyttöön, eli ihmisten osalta ahkeraan ja rivakkaan työntekoon. Tämä ajattelumalli sopi hyvin suorittavaan työhön, jossa tehtiin toistuvia työsuorituksia suhteellisen vakaassa ympäristössä. Kovempi työtahti tai suurempi määrä tehtyjä tunteja tuottivat paremman tuloksen.
”On pakko painaa pitkää päivää, vain siten homma hoituu.”
Sama ajattelu on edelleen voimissaan ja kovaa työntekoa pidetään hyveenä, mutta soveltuuko se enää tämän päivän työympäristöön? Iso osa ihmisistä on siirtynyt tekemään tietotyötä, joka on monelta osin fyysisen ja suorittavan työn vastakohta. Tietotyössä korostuu aivojen ja ajattelun käyttö, minkä vuoksi sitä kutsutaan myös ajatustyöksi tai aivotyöksi, ja sen vaatimukset liittyvät tiedon käsittelyyn ja uuden tiedon tuottamiseen. Tietotyössä tapahtuu paraikaa samankaltainen muutos kuin fyysisessä työssä, jossa rutiininomaiset ja yksinkertaiset tehtävät siirtyvät koko ajan enemmän koneiden ja automatiikan hoidettaviksi. Tämä on luontainen kehitys, sillä ihmiset ja ihmisaivot ovat parhaimmillaan intuitiota, luovuutta ja monimutkaista ajattelua vaativissa tehtävissä. Tietotyössä ei kuitenkaan teollisen työn tapaan ole tavoitteena maksimoida tuotosta eli ajatusten määrää, vaan niiden laatu ja vaikuttavuus. Laadukkaita ajatuksia ei tuoteta olemalla kiireisiä, puskemalla kovempaa tai lisäämällä työtunteja. Niitä saadaan aikaiseksi luomalla puitteet aivojen optimaaliselle toiminnalle ja oikeiden asioiden tekemiselle laadukkaasti. Valitettavasti kaikki eivät vain ole vielä tietotyön saralla omaksuneet tätä uudempaa käsitystä siitä, mikä on tehokasta työtä. He pitävät edelleen rystyset valkoisina kiinni teollisen maailman tavoista työskennellä.
Perinteiset työnteon asenteet vaikuttavat edelleen ja lisämausteen tuovat työelämän tuoreet muutokset, kuten työnkuvien sirpaloituminen sekä avokonttoreiden ja älylaitteiden yleistyminen. Näiden ristitulessa tietotyötä tehdään kiireisessä ja kaoottisessa ympäristössä, jossa monet ihmiset toimivat oman jaksamisen ja stressinsietokykynsä rajoilla. Moni kokee hukkuvansa tietotulvan ja tekemisen määrän alle. Jalustalle nostetun itseohjautuvuuden tarjoama vapaus paljastuu monille siunauksen sijaan kiroukseksi, kun omat itsensä johtamisen taidot eivät riitäkään työn järkevään organisointiin. Työelämässä on jatkuva tarve saada aikaiseksi enemmän vähemmillä resursseilla. Loppuunpalamisia tapahtuu runsaissa määrin, eivätkä alle 30-vuotiaiden burnoutit ole enää poikkeuksia. Tietotyön tekijöiden kannalta tilanne on kestämätön.
”2010-luku oli sähläyksen vuosikymmen.”
Suoraviivainen ratkaisu tähän olisi työn keventäminen, mutta se toimii vain yksilötasolla. Osa yhteiskunnista ja yrityksistä ei kestä taloudellisesti työn määrän vähentämistä nykyisestä, ja nekin jotka kestäisivät, pelkäävät kilpailuedun menettämistä. Niinpä meidän täytyy miettiä ratkaisuja, jotka ovat hyödyksi sekä työntekijöille että organisaatioille. On löydettävä keinoja, jotka mahdollistavat nykyisen tuottavuuden tason, mutta eivät polta ihmisiä loppuun, ja mieluiten kasvattavat työntekijöiden motivaatiota, luovuutta ja kokemusta työn merkityksellisyydestä.
Nykyistä työelämää voisi kuvata siten, että moni ajaa kovaa, mutta liian pienellä vaihteella. Tämä johtaa siihen, että ajatustyön moottorina toimivat aivot käyvät korkeilla kierroksilla. Samalla syntyy paljon turhia päästöjä ylimääräisen stressin muodossa. Yksittäisen kauppareissun voi helposti ajaa pienellä vaihteella, moottoria huudattaen, mutta päivästä toiseen vääränlainenajotapa ei ole kestävää. Työelämässä ei ole koetta, jossa inssiajon tapaan tarkistettaisiin kyky taloudelliseen tekemiseen. Jokainen hyötyisi viisaista työtavoista, mutta kasvatuksessa meille on opetettu vain kovaa työskentely. Siksi meidän onkin itse opeteltava paremmille tavoille.
Haluamme auttaa sinua pääsemään flow'hun. Saat kirjeessä viikottain vinkkejä, työkaluja ja näkökulmia miten työskentelet viisaasti, virtaavasti ja valmentavasti.
Maistiaisena ja introna sisältöihimme saat samalla 16-sivuisen Viisaan työn oppaan.