Stressistä puhutaan lähes ainoastaan negatiivisena asiana, mutta osa sen huonosta maineesta ei kuitenkaan ole täysin ansaittua, koska stressillä on tärkeä merkitys elämässämme esimerkiksi asioiden ja muutosten tekemiseen motivoitumisessa.[1] Sopiva määrä kuormitusta ja stressiä auttaa kehittymään sekä fyysisesti että mentaalisesti. On hyvä muistaa, että esimerkiksi painovoima tuottaa kuormitusta ja ilman sitä kehomme eivät olisi näin vahvoja ja kestäviä. Vain viikko avaruudessa saa NASA:n mukaan astronautit menettämään kaksikymmentä prosenttia lihasmassastaan.[2] Samalla tavoin henkinen stressi kehittää meitä mentaalisesti kestämään todellisuuden tarjoamia haasteita.
Yerkes-Dodsonin laiksi kutsuttu malli jakaa stressin miellyttävältä tuntuvaan positiiviseen stressiin eli eustressiin ja ahdistavalta tuntuvaan negatiiviseen stressiin eli distressiin.[3] Käänteisen U-kirjaimen muotoisen käyrän vasemmassa laidassa stressitaso on matala ja niin on suorituskykykin, koska haaste puuttuu. Käyrän oikeassa laidassa stressitaso on korkea ja suorituskyky matala, johtuen esimerkiksi liian vaikeasta tehtävästä tai ahdistuksesta. Käyrän keskikohdassa tehtävät ovat haastavia, mutta niihin kyetään vastaamaan, jolloin huipussaan oleva positiivinen stressi toimii suorituskykyä parantavasti.[4] Tällä on yhteys flow-tilaan, sillä flow kulkee yhtä matkaa positiivisen stressin kanssa. Haaste on optimaalisessa suhteessa osaamiseen, kun positiivinen stressi on huipussaan.[5] Flow’n tavoittelun ensimmäisen vaiheen eli ponnistelun tavoite onkin maksimoida positiivisen stressin määrä.[6]
Pakene tai taistele -tilassa oleva on ratkaisukeskeinen, mutta putkiaivoinen.
Positiivinen ja negatiivinen stressi kulkevat rinta rinnan, mutta ne aiheutuvat eri syistä. Positiivisen stressin puolella ollaan flow’n ja mielekkään haasteen parissa. Negatiivisen stressin ääripäässä ihminen on pakene tai taistele -tilassa, joka on kehittynyt fyysisiin uhkiin vastaamiseksi ja aktivoituu pelko- ja stressireaktioista. Sen tuottama vireys ei tutkimusten mukaan ole sama asia kuin haasteeseen vastaamisesta syntyvä, sillä pakene tai taistele -tilassa oleva ihminen on kyllä ratkaisukeskeinen, mutta ratkaisumallit ovat erittäin rajatut. Toimintaa tuossa tilassa voi kutsua ”putkiaivoiseksi” ja havainnointia ”putkinäköiseksi”. Tilan tavoite on saada ongelma ratkaistua mahdollisimman nopeasti tilanteesta selviämiseksi. Tämä oli hyvä ominaisuus esi-isillemme viidakossa ja savannilla, mutta tietotyössä siitä on lähinnä vain haittaa.[7]
Aivotutkija Minna Huotilainen on kirjassaan Tunne aivosi jaotellut ihmisen mielentiloja aktiivisuuden ja myönteisyyden akseleille U-kirjaimen muotoiseksi käyräksi. U-kirjaimen pohjalla on nukkuminen neutraalina ja passiivisena tilana. U-kirjaimen vasemman sakaran kärjessä on aktiivisena ja kielteisenä taistele tai pakene -tila, kun taas oikean sakaran kärjessä on aktiivisena ja myönteisenä virtaustila eli flow.[7] Taistele tai pakene -tila optimoi henkiinjäämistä, kun taas virtaustila optimoi taidon, tekemisen, oivaltamisen, oppimisen, aikaansaamisen ja osaamisen käyttöä.[8] Ihminen on joko enemmän negatiivisen stressin eli pakene tai taistele -tilan puolella tai sitten positiivisen stressin ja flow’n puolella. Flow on siis positiivinen stressitila.
Ei ole yksiselitteistä, milloin jokin haaste tuottaa positiivista ja milloin negatiivista stressiä. Siihen vaikuttavat haasteen ohella hetken vireystila, keskittymiskyky ja mieliala. Emme myöskään voi valita kaikkia haasteita elämässämme tai vaikuttaa niihin joka hetki. Molemmat stressin muodot ovat tärkeitä ja tarpeellisia motivaattoreita. On tärkeää oppia tunnistamaan näiden kahden stressin ero omalla kohdalla ja toimimaan sitä kautta tilanteisiin sopivasti: joskus on aika puskea, toisinaan rauhoittua. Mitä enemmän pystyy kohtaamaan stressiä kuormittumatta liikaa, sitä paremman resilienssin eli muutosjoustavuuden saa kehitettyä.[5]
”Suurin aseemme stressiä vastaan on kyky valita ajatuksensa.” ‒William James
Yhtä lailla tärkeää on osata suhtautua stressiin ja kyetä vaihtamaan ajattelun näkökulma negatiivisesta positiiviseksi. Tutkimusten mukaan stressin välttely ei juuri motivoi ihmisiä. Stressin valjastaminen voimavaraksi ja stressaavan tilanteen kokeminen haasteena sen sijaan ovat hyvin motivoivia ajatusmalleja.[9] Nobel-palkittu kemisti Ilya Prigogine on käyttänyt käsitettä dissipatiivinen rakenne järjestelmistä, jotka kykenevät muuttamaan kaaoksen järjestelmälliseen toimintaan suuntautuvaksi energiaksi.[10] Myös ihmisen psyyke on tällainen järjestelmä, sillä minän eheys riippuu kyvystä antaa negatiivisille tapahtumille positiivisia merkityksiä. Tämä tapahtuu mielen dissipatiivisten rakenteiden, kuten rohkeuden, kestävyyden ja sitkeyden avulla. Flow-teorian isän Mihaly Csikszentmihalyin mukaan juuri nämä rakenteet auttavat kääntämään kielteiset tapahtumat flow’n lähteiksi. Parhaimmillaan stressi voi siis toimia voimavarana flow’n saavuttamiseksi, mutta se vaatii kykyä vaihtaa näkökulmaa, uskoa omiin kykyihin ja huomion keskittämistä itsen sijaan ulkoisiin tekijöihin.[11] Käytännön esimerkkinä tästä voi pitää startup-yrityksiä, joiden olemassaolo saattaa olla jatkuvasti vaakalaudalla, mutta paineen alle hautautumisen sijaan tilanne toimii voimavarana startup-yrityksen työntekijöille ja omistajille.
Yksi tapa ajatella työhön liittyvää stressiä on jakaa työn vaatimukset esteisiin ja haasteisiin. Esteet, kuten työntekoa estävät häiriöt, tuottavat rasitusta ja voivat johtaa ylikuormittumiseen, kun taas haasteet voivat toimia positiivisella tapaa flow’n virittäjinä. Korkean työkuorman on havaittu edistävän flow-tilaa ja toimivan jopa loppuunpalamisia ehkäisevästi, kun työnteon resurssit ovat kunnossa. Kun työ on omaehtoista, kykyjä vastaavaa ja yhteisöllistä, ei kovakaan vaatimustaso johda ylikuormitukseen. Päinvastoin: matala vaatimustaso on edellä kuvatussa tilanteessa jopa korkeaa vaatimustasoa kovempi riskitekijä kuormittumisen kannalta, sillä nykyään työelämässä tunnetaan myös tylsistymisestä johtuva loppuun palaminen eli boreout.[5,10,12]
Stressiin kytkeytyvänä haasteena työn flow’n kannalta on se, että eniten flow’n tarpeessa olevat kokevat sitä vähiten. Pitkittynyt ja jatkuva stressi voi johtaa uupumiseen, joka heikentää unta, vireystilaa ja keskittymistä sekä muuttaa ajattelua negatiivisemmaksi. Juuri uupuneille flow’n kokeminen voisi olla voimaannuttavinta ja kannustavinta, mutta heillä on siihen huonoimmat edellytykset. Organisaatioiden ja työntekijöiden itsensä kannattaa kiinnittää huomiota uupumuksen tunnusmerkkeihin, kuten jatkuvaan väsymykseen, kyynisyyteen ja itsetunnon laskuun, jotta uupumiset voitaisiin välttää mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.
Stressi on siis kaksiteräinen miekka. Se voi yhtä lailla olla ystävämme ja ajaa meitä eteenpäin tai sitten ylikuormittaa meidät kauas flow-tilasta. Onneksi stressi ei kuitenkaan ole mikään satunnainen luonnonvoima, vaan voimme vaikuttaa siihen merkittävästi itse. Siksi on hyvä pohtia omaa suhdettaan stressiin, oppia tunnistamaan sopiva määrä stressiä omalla kohdalla ja pyrkiä valjastamaan stressi vihollisen sijaan liittolaiseksi.
Tämä teksti oli ote kirjasta Flow-tila -Tietotyön viisain vaihde.
Lähteet
[1] Souders, Beata 2019. “Flow at Work: The Science of Engagement and Optimal Performance. Positivepsychology.com.
[2] NASA Information 2018. “Muscle Atrophy”. Nasa.gov.
[3] Yerkes, Robert & Dodson, John 1908. “The Relation of Strength of Stimulus to Rapidity of Habit Formation”. Journal of Comparative Neurology and Psychology 18, 459-482.
[4] Saksvik, Per 2017. Constructive Stress. In the Positive Side of Occupational Health Psychology. Springer.
[5] Dahlke, Jeffrey 2015. “Fitting Flow: An Analysis of the Role of Flow Within a Model of Occupational Stress”. All Theses, Dissertations, and Other Capstone Projects 386.
[6] Davies, Anna ym. 2011. Future Work Skills 2020. Institute for the Future.
[7] Huotilainen, Minna & Peltonen, Leeni 2015. Tunne Aivosi. Otava.
[8] Huotilainen, Minna & Moisala, Mona 2018. Keskittymiskyvyn elvytysopas. Tuuma.
[9] McGonigal, Kelly 2015. The Upside of Stress: Why stress is good for you (and how to get good at it). Ebury Digital.
[10] Prigogine, Ilya 1980. From Being to Becoming: Time and Complexity in the Physical Sciences. W.H. Freeman.
[11] Csikszentmihalyi, Mihaly 2008. Flow: Psychology of Optimal Experience. Harper Perennial.
[12] Udemy for Business 2016. Udemy Workplace Boredom Study. Research.udemy.com.
Haluamme auttaa sinua pääsemään flow'hun. Saat kirjeessä viikottain vinkkejä, työkaluja ja näkökulmia miten työskentelet viisaasti, virtaavasti ja valmentavasti.
Maistiaisena ja introna sisältöihimme saat samalla 16-sivuisen Viisaan työn oppaan.