close flow

Tilaa Flow-kirje

"Oon tosi valikoiva sen suhteen mitä tilaan, mutta tää teidän uutiskirje on oikeesti tosi hyvää kamaa." - Miika K.

Haluamme auttaa sinua pääsemään flow'hun. Emme spämmää mainoksilla, vaan saat sunnuntaisin kirjeessä tietoa, pohdintoja ja vinkkejä flow'sta työssä, urheilussa, taiteessa ja elämässä. Esimerkki kirjeen sisällöstä löytyy tästä.

Alkumaistiaiseksi saat Flow-oppaan, jossa on 10 keinoa päästä flow-tilaan työssä.

Paljonko flow tarvitsee ponnistelua?

Lauri Häggman
9.12.2021

Kirjoitus on alunperin julkaistu Flow Akatemian uutiskirjeessä.

Flow on tila, jossa tietoinen ponnistelu on vähäistä tai jopa olematonta. Hieman paradoksaalisesti tähän tilaan pääseminen kuitenkin myös vaatii tietoista sekä ajoittain voimakastakin ponnistelua.

Voimakkaan ponnistelun taito ei kuitenkaan itsessään riitä, sillä flow’ssa ponnistelusta on osattava myös päästää irti oikealla hetkellä. Ponnistelu on kuin avaruuteen kiitävän aluksen kantoraketti, joka auttaa pääsemään painottomuuteen, mutta josta päästetään välittömästi irti, kun sen työntövoimaa ei enää tarvita. Kysymys kuuluukin, paljonko flow sitten tarvitsee ponnistelua?

Pidän minimum effective dosen (MED) käsitettä parhaana ohjenuorana ponnistelun määrän suhteen. Se on ennen kaikkea puhdasta resurssiviisautta. Ponnistelun (dose) tarvitsee olla riittävän voimakasta, jotta toivomamme tuloksen vaatima kynnys ylitetään (effective). Kaikki tämän kynnyksen ylittävä on kuitenkin hukkaan heitettyä puhkumista, mitä tulisi lähtökohtaisesti välttää (minimum).

Flow-osaaminen vaatiikin neljän keskeisen taidon harjoittamista:
1) Taitoa ponnistella voimakkaasti pitkällä ja lyhyellä aikavälillä
2) Taitoa päästää oikealla hetkellä ponnistelusta täysin irti
3) Taitoa säätää ponnistelun tasoa lennossa MED:n kynnysarvoa hipoen.

4) Taitoa palautua ponnistelusta varsinaisen tekemisen jälkeen.

Ilman riittävää ponnistelua emme voita painovoiman vastusta, ilman irtipäästämisen taitoa palamme loppuun ja ilman säätelyn taitoja päädymme todennäköisesti jompaankumpaan edellä mainituista ääripäistä. Ja luonnollisesti ilman riittävää palautumista kehomielemme ei kykene korjaamaan ponnistelusta syntyneen kuormituksen vahinkoja.

Nykypäivänä suurimpia haasteita on se, että aistiympäristöissämme on tarjolla loppumattomien ärsykkeiden tulva, mikä ajaa meitä jatkuvasti hermostollisen yliponnistelun tilaan. Keskustelimme tästä mm. Nina Sajaniemen kanssa nauhoitetussa jaksossa. Tämän lisäksi monet meistä ovat omaksuneet erilaisia kulttuurisia arvoja ja normeja, jotka ovat omiaan ylläpitämään jatkuvaa kuormaa ja siten ponnistelun tarvetta. Tästä keskustelimme mm. Juha Hakalan kanssa nauhoitetussa jaksossa.

Näistä on taustatekijöistä on hyvä tulla tietoiseksi, sillä kuten aikaisemmin mainitsin, yliponnistelu johtaa lopulta siihen, että resurssit palavat loppuun. Näin ollen kyky ponnisteluunkiin lopulta hiipuu kunnes katoaa. Samalla katoavat mahdollisuutemme päästä flow'hun.

Muistetaanpa siis ponnistella, ei maksimaalisesti tai minimaalisesti, vaan riittävästi. Mitään absoluuttista arvoa tälle ei tietenkään voi antaa, vaan se on täysin tilannekohtaista. Siksi on tärkeää pysyä hereillä tilanteesta, sen vaatimuksista ja ennen kaikkea siitä mikä riittää. Flow’ssa on kaikki riittävä, mutta ei mitään ylimääräistä.


P.s. Lisää pohdintaa ponnistelun ja flow'n suhteesta tarjolla aihetta koskevassa podcastissa, check it out!

Jaa tämä kirjoitus muidenkin
iloksi ja hyödyksi.