Rakkaus on kykyä ymmärtää ja huolehtia siitä mikä on arvokasta, olla myötätuntoinen ja asettaa rajoja.
Jos edellisessä blogitekstissä käsiteltyyn rentouteen liittyy paljon mielleyhtymiä, niin rakkauteen niitä vasta liittyykin. Nyt emme kuitenkaan puhu romanttisesta rakkaudesta, vaan rakkaudesta laajemmassa merkityksessä. Rakkaus on kykyä ymmärtää ja huolehtia siitä mikä on arvokasta, olla myötätuntoinen ja asettaa rajoja.
Rakkaus voi äkkiseltään tuntua kaukaiselta työntekoon nähden, mutta vaikuttaa keskeisesti siihen, miten suhtaudut työhön ja miten viisaasti sitä teet. Mikäli et ymmärrä mikä on arvokasta, et osaa priorisoida ja päädyt epäolennaisen pariin. Mikäli et kykene myötätuntoisuuteen ja kuunteluun, laiminlyöt tarpeitasi ja päädyt helposti syyttämään ja sättimään itseäsi ja toisiasi. Mikäli et osaa asettaa rajoja, päädyt kohtuuttomuuteen.
Rakkaus on perustavanlaatuista sille, että voit työskennellä viisaasti ja johtaa itseäsi tehokkaasti, inhimillisesti ja kestävästi.
Arvo määrittää olennaisuuden ja rajallinen fokus kannattaa kohdistaa olennaiseen.
Myötätunto on kykyä olla tietoinen kärsimyksestä ja toimia sen helpottamiseksi.
Rajat työssä pitävät meidät toimintakykyisinä ja olennaisten asioiden parissa.
On tärkeää hahmottaa kokonaiskuvassa mitkä työtehtäväsi ovat elintärkeitä ja luovat suurimman lisäarvon. Pareton periaatteen mukaan 20% tehtävistä luo 80% työsi lisäarvosta. Esimerkiksi valmennusyrityksellä ne voisivat olla valmentaminen ja myynti. Ilman niihin panostamista toiminta loppuu lyhyeen, ja lopulta kaikki muut ovat vain niiden tukitoimintoja.
Määritä tiiviisti, mitkä asiat ja tehtävät ovat työssäsi tärkeimpiä. Pidä tätä listaa näkyvillä esimerkiksi viikkosuunnittelua tehdessä ja priorisoi näille tehtäville ahnaasti tilaa kaiken muun edeltä. Ydintehtävät ovat kuin lapsiasi, joiden hyvinvoinnista ja kasvatuksesta pidät huolta työssäsi - älä laiminlyö niitä.
Monien työ ei kokonaisuudessaan tule koskaan valmiiksi - tehtäviä tulee loputtomasti lisää ja työssä on useita erilaisia vastuita ja projekteja. Niinpä on tärkeää, että kohdistat resurssisi järkevästi ja ymmärrät, että mikä on kulloinkin riittävän hyvä taso, jonka kohdalla pystyt lopettamaan ja siirtymään seuraavaan tehtävään. Ilman ymmärrystä riittävästä päädyt kohtuuttomaan käyttäytymiseen ja yli-investoit rajallisia resurssejasi - etenkin jos sinulla on taipumusta perfektionismiin.
Riittävän hyvän tason määrittely ei ole yksinkertaista, sitä kun voi lähestyä ajallisesti, määrällisesti tai laadullisesti. Siihen on myös monia taustavaikuttumia: erilaiset standardit, omat ja toisten odotukset sekä muihin työtehtäviin panostamatta jättämisen vaihtoehtoiskustannukset. Kulloinkin sopiva määrittelyn taso ja tapa vaihtelee, mutta joka tapauksessa sitä kannattaa tehdä.
Työtehtävien lisäksi riittävän hyvää kannattaa määritellä myös työlle kokonaisuutena. Tässä tulee erityisen tärkeäksi myötätuntoinen suhtautuminen, sillä ilman myötätuntoa päädymme toistuvasti piiskaamaan ja syyllistämään itseämme siitä, ettemme ole tehneet määrällisesti tai laadullisesti tarpeeksi. Tässä korostuu erityisesti riittävän hyvän määrittely ennalta, esimerkiksi työpäivän keston ja tavoitteiden suhteen, sillä väsyneenä ja tekemisen keskellä meillä on taipumus olla vaativia ja pessimistisiä.
Reflektoi: Miten myötätunto näyttäytyy itsesi johtamisessa?
Erään määritelmän mukaan strategia on kieltäytymistä mielenkiintoisista asioista. Usein keskitytään määrittelemään, mitä ollaan tekemässä. Hektisessä tietotyöympäristössä on kuitenkin yhtä tärkeää määritellä mihin ei keskitytä, koska muuten päädymme työarjen keskellä sanomaan Kyllä epäolennaisille asioille. Parhaimmillaan priorisointi onkin sitä, että kykenet proaktiivisesti sanomaan Ei niille asioille, jotka eivät ole tärkeitä, jotta et joutuisi sanomaan reaktiivisesti Ei niille asioille, jotka ovat tärkeitä.
Täsmätyökaluna tähän toimii not-todo-listan tekeminen, joka tarjoaa helpon raamin sille, mille asioille päätät sanoa systemaattisesti Ei. Näin et joudu joka kerta pohtimaan ja perustelemaan päätöksiäsi. Listallasi voi olla heuristiikkoja eli periaatteita, kuten “Mikäli tapaamiseen osallistuminen epäilyttää, en osallistu.” Siellä voi olla myös yksityiskohtaisempia sääntöjä, kuten “Sovin tapaamiset aina kello 13 jälkeiselle ajalle, jos mahdollista.”
Reflektoi: Miten asetat rajoja itsellesi ja toisille?
Mikäli oivalluttava syväupotus näihin teemoihin kiinnostaa sinua yksilönä, niin kurkkaa Viisaan työn päivä -valmennus. Tai jos nämä teemat olisivat tarpeellisia työyhteisöllesi, niin kurkkaa tarjoamamme puheet ja valmennukset työyhteisöille.