Ymmärrä nollan arvo

Biologiset systeemit ovat nerokkaita siinä, että ne eivät vain selviä työn kuormasta ja akuutista stressistä, vaan kasvavat ja kehittyvät niistä. Ja eivät vain niistä huolimatta, vaan niiden vuoksi. Tällä on kuitenkin yksi tärkeä edellytys: Palautuminen.

Työ kuormittaa ja kuluttaa systeemin rakenteita. Kun kuorma lakkaa, alkaa uudelleenrakennus, jonka aikana systeemi kehittää ja optimoi itseään. Jos tämä prosessi ei kykene pyörimään loppuun asti, ei kehitystä juurikaan tapahdu tai se voi pahimmillaan olla jopa negatiivista.

Mitä suurempi kuorma, sitä suurempi on myös palautumisen tarve. Mitä enemmän simaa on virrannut, sitä enemmän se asettaa vaatimuksia seuraavan päivän levolle.

Jokainen kuorma vaatii omanlaisensa palautumisen, mutta sen suhteen voidaan nostaa yksi universaali käsite yli muiden: Tyhjyys. Nolla. Ei mitään. Tyhjyyden käsite on kuitenkin hieman etäinen erityisesti kulttuureissa, joiden ytimessä on täyttäminen ja maksimointi. Historiaa tarkastellessa koko käsitteen liittämisessä lukujärjestelmiimme meni yllättävän pitkään, kun arvottomalla luvulla ei nähty olevan... niin... juurikaan arvoa.

Palautumisen kannalta se on kuitenkin arvokkainta mitä voi olla. Tyhjyys tarkoittaa ylimääräisen syötteen, tuotoksen ja stimuluksen poissaoloa. Oli kyseessä sitten kuntosalitreeni, ruuansulatus tai uuden oppiminen, kaikki kehityksen prosessit vaativat syötteen hetkellistä loppumista. Näin systeemi pääsee lepäämään, prosessoimaan ja integroimaan hyödyt sekä poistamaan tarpeettoman.

Palautumisen käytäntöön vieminen ei kuitenkaan ole aina itsestään selvää. Monesti työn vastapainona nähdään hupi, mutta huvit eivät aina ole palauttavia, eivätkä siten tasapainottavia.

Mitä enemmän palautuminen on lähinnä stimuluksen vaihtamista esimerkiksi työkoneen ruudusta Netflixiin, sitä enemmän ”palautuminenkin” vaatii palautumista. Jos tätä taas ei tapahdu, ajaudutaan helposti keholliseen ja henkiseen lainatalouteen, mikä pitkään jatkuvana murentaa systeemin kuin systeemin.

Viisas tekijä ymmärtääkin tyhjyyden ja palautumisen yhteyden. Hän suhteuttaa toimintansa suurempaan aikaikkunaan, eikä siten lähde lainataloudella elämisen lyhytkatseiseen hullutteluun. Viisas tekijä ei kalenteroi vain täytettä vaan myös tyhjyyttä.

Kaikki tämä liittyy flow'hun. Siinä missä flow antaa paljon, on sillä myös edellytyksensä. Jos henkiset ja fyysiset kirstut ovat tyhjinä, on yhtä tyhjän kanssa odottaa flow'ta. Jos taas ymmärrämme antaa järjestelmiemme akkujen latautua, riittää virtaa ja siten myös virtausta päivästä toiseen.

Biologisen systeemin sisällämme asuu mitä taitavin mekaanikko. Ja aivan kuten autokorjaamollakin, on onnistuneen huoltoprosessin takana yksi ohje yli muiden: Pysy poissa tieltä ja anna ammattilaiselle tilaa. Näin ollen ei mene aikaakaan, kun akku on taas kunnossa ja kone hyrrää.

Siispä rohkaisen pyhittämään tämän lepopäivän. Anna hermoston palautua viikon kuormituksesta. Anna henkisen ja fyysisen ravinnon integroitua. Anna sisäisen mekaanikon hoitaa itse itsensä.

Aivan kuten ilman nollaa ei ole ykköstä, ei ilman lepoa ole työtä. Pidetäänpä siis huolta ja nautitaan molemmista. Ei muuta kuin erinomaisen palauttavaa sunnuntaita!

‍