Kuinka ajatukset hiljenevät?

Flow'ssa mieli on tyyni. Sen syvyydestä riippuen ajatuksia on vähän tai ei lainkaan. Mielen ulkopuolella voi tästä huolimatta olla valtavasti kohinaa: huutava yleisö, kymmenmetrinen aalto tai kiireinen lentokenttä.

Arkisempi mieli taas on helposti täynnä kohinaa, vaikka sen ulkopuolella ainoa häiriötekijä olisi vain lintujen viserrys. Ajatukset kimpoilevat kuin kiehuvat vesimolekyylit ja huomio pomppii milloin missäkin. Tämä kohina voi olla vain pientä suhinaa, mutta haastavan tilanteen edessä se voi muuttua suorituskyvyn lamauttavaksi pauhuksi. Mitä vaativampi tilanne, sitä enemmän tyyneys ja flow muuttuvat suorituskyvyn kannalta mukavista asioista välttämättömyyksiksi. Enemmän tyyneyttä tuo vähemmän virheitä, oli kyseessä sitten urheilija, poliisi tai viulisti.

Kohiseva mieli on kaikin puolin epämiellyttävä, kuluttava ja toimimaton ympäristö tietoisuudellemme. Paljon melua, vähän signaalia. Tällaisessa tilassa kaikki ylimääräinen sumentaa niin päätöksentekoa kuin toimintaa yleisesti.

Tyynessä mielessä taas on tilaa, kirkkautta ja tarkkuutta. Se ei mieti itseään saati mitään muutakaan, joka ei ole olennaista juuri tässä ja nyt. Sisäiset ja ulkoiset turbulenssit eivät sitä heilauta.

Uskallan väittää, että kaipuu tyyneyden tilaan koskettaa jokaista ihmistä. Valtaosa toimistamme tähtää siihen pidemmällä tai lyhyemmällä aikavälillä, joskin strategiat voivat olla hyvinkin erilaisia. Osa toimii paremmin, osa heikommin. Mikä siis neuvoksi?

Tähän voisin lausua ylipehmeän samettisella äänellä: ”Hiljennä ajatuksesi”. Yleinen, mutta sitäkin harhaanjohtavampi neuvo. Emme voi vain silkalla tahdonvoimalla hiljentää ajatuksiamme ja tyynnyttää mieltämme. Todennäköisesti saamme vain luotua lisää kohinaa. No miten sitten?

Vahvistamalla kehollista läsnäoloa ja keskittämällä huomiotamme. Niiden seurauksena tietoisuutemme täyttyy niin perusteellisesti käsillä olevasta informaatiosta, ettei kohinalle ole enää sijaa. Tämä tapa on jokaiselle varmasti tavalla tai toisella tuttu, sillä se on yleisin tiemme tyyneyteen. Hakeudumme erilaisten aktiviteettien tai lääkinnällisten toimien pariin, jotka vievät tai jopa pakottavat meidät syvään aistillisuuteen ja keskittymiseen. Pois ajatuksista, pois kohinasta.

Taito keskittyä ja olla kehossa ovat tärkeitä, mutta yksinään ne eivät kuitenkaan riitä. Jos mielen rakenteet ovat kohinaa tuottavia, ilman niiden muuttamista kohina vaimenee vain hetkellisesti taustalle. Näin tyyneys on vain ohikiitävää ja tilannesidonnaista. Jos haluamme tyyneydestä ja flow'sta sekä kestävämpää että tilannevapaampaa, on tiedostettava seuraava:

Keskeisistä mielen tyyneyden suhteen on tapamme suhtautua ajatuksiimme ja niihin liittyviin tuntemuksiin. Syy kohisevaan mieleen löytyy sen ehdollistuneista tavoista reagoida omiin tuotoksiinsa uusilla tuotoksilla. Ajatukset ja tuntemukset synnyttävät uusia ajatuksia ja tuntemuksia, ja tämän kehän pyöriessä kohina jatkaa kasvamistaan.

Esimerkiksi, kun esiintyminen jännittää, jännitys tuntuu epämiellyttävältä, epämiellyttävä tunne herättää henkistä resistanssia, resistanssi kasvattaa jännitystä, kasvanut jännitys aktivoi ikävän tunnemuiston, lisää resistanssia, lisää ajatuksia, mantelitumake stimuloituu, primitiivinen kuolemanpelko laumasta karkoittamisesta aktivoituu, halu päästä tästä tilasta pois kasvaa ja tekee mieli paeta. Tai juoda litra viinaa.

Mitä pitempään tämä reaktioihin reagoiminen jatkuu, sitä turbulenttisemmaksi mieli muuttuu.

Kehä on kuitenkin katkaistavissa ja siihen pätee sama tapa kuin kattilassa kiehuvan veden jäähdyttämiseen. Sammuta levy. Mielemme levyä kuumentaa pyrkimyksemme muuttaa tai kamppailla olemassaolevan kanssa, joten sen sammuttaminen tarkoittaa tästä kamppailusta luopumista.

Se vaatii hyväksyvän ja tarkkailevan suhteen muodostamista mielemme tuotoksiin niin ajatusten, tunteiden kuin kehollisten tuntemusten tasolla. Hyväksyvän siksi, ettemme kamppaile olemassa olevan eli toden kanssa ja tarkkailevan siksi, että se toimii toiminnallisena vastalääkkeenä reagoimiselle. Käytännössä tämä tarkoittaa äärimmäistä valppautta ilman ehdollistunutta reaktiota.

Kaikki edellä mainittu vaatii harjoittelua ja asteittaista altistumista sille mikä haastaa. Muutamia erityistapauksia lukuun ottamatta kaikki ihmiset tuntevat pelkoa, ahdistusta, jännitystä, kiihkoa ja kohinaa. Flow-osaajan ja aloittelijan erottaa harjoituksen kautta muodostunut virtaavampi suhtautuminen näihin samoihin ilmiöhin.

Mitä enemmän kykenemme irtautumaan primitiivisistä ja ehdollistuneista toimintamalleistamme, sitä enemmän meille syntyy tilaa ja toimijuutta. Näin mielestä hioutuu työkalu, jota me käytämme, eikä päinvastoin.

Ajan, intention ja tekemisen myötä mieli oppiikin yhä paremmin olemaan itsensä kanssa tilanteessa kuin tilanteessa. Ajatukset, tunteet ja tuntemukset alkavat virrata vapaasti ilman, että ne aiheuttavat välitöntä reaktiota suuntaan tai toiseen. Olennaisen informaation poimiminen muuttuu helpoksi ja kaikki ylimääräinen haihtuu tietoisuudesta. Tätä on tyyneys.