Luo mahdollistavia rajoja [editoi lisää]

Suunta ja rajat ovat tärkeitä elementtejä luovassa ongelmanratkaisussa. Luovuus tarvitsee suunnan, jotta tekeminen ei taannu vain kehämäiseksi puuhasteluksi, ja rajat ohjaamaan ideoiden virtausta.

Mitä tuntemattomammassa maastossa kuljetaan, sitä olennaisemmaksi suunta ja rajat muuttuvat. Mitä oivin tapa tukkia luovat kanavat on läväyttää eteen tyhjä paperi ja todeta: "Ole luova, innovoi." Joskus se toimii, mutta usein kun tekemiseltä puuttuu kiintopiste, tekijä hukkuu vaihtoehtojen avaruuteen.

Tämän vuoksi rajoista on valtavasti hyötyä. Suunta asettaa ensimmäiset rajat ja se syntyy minkä tahansa taiteellisen, atleettisen, työ- tai arkielämän ongelman ratkaisemisesta. Rajoitukset itse tekemisessä kohdistuvat resursseihin, kuten aika, työkalut, työtavat, materiaalit, raha ja henkilöt.

Rajattomat (tai ennemminkin siltä vaikuttavat) resurssit johtavat usein tuhlailuun ja usein myös epäluovaan toimintaan. Rajoja asettamalla mieli joutuu väistämättä innovoimaan, etsimään uusia reittejä ja optimoimaan toimintaansa. Rajat kirjaimellisesti rajaavat vaihtoehtoavaruutta, mikä auttaa keskittymään ja säästämään sisäisen prosessorimme tehoja.

"The enemy of art is the absence of limitations."
-Orson Welles

Aikarajan asettaminen kannustaa pysymään suunnan mukaisessa toiminnassa. Tutuissa toimissa tavallista tiukempi aikaraja pakottaa optimoimaan aikaisempia tapoja tai keksimään kokonaan uusia. Keskittyneen toiminnan tuloksena voi olla usein jopa parempaa laatua vähemmällä määrällä.

Yhtä lailla muita resursseja rajoittamalla mielen on astuttava ulos tavanomaisista lokeroistaan. Miten luon kappaleen käyttämällä vain bassorumpua? Kuinka rakentaa kaapisto ilman liimaa ja nauloja? Miltä näyttäisi 100 euron budjetilla toteutettava bisnesidea? Kuinka jalkapallo sujuu yhdellä jalalla? Miten piirrän ihmisen vain suorilla viivoilla? Kuinka animoidaan putkimies 18 pikselillä? Miten ilmaisen kolmen kappaleen asian yhdessä?

Kotona olen voinut nähdä mestarillista luovuutta, kun avopuolisoni loihtii lähes olemattomista raaka-aineista mitä innovatiivisimpia aterioita. Hän painottaa usein varta vasten haluavansa antaa kaappien tyhjentyä lähes täysin, sillä juuri se pakottaa luovuuden esiin. Tässäkin luovuus ei synny resurssien yltäkylläisyydestä vaan nimenomaan niiden rajallisuudesta.

Luovuus on leikkiä rajojen kanssa ja on suuri väärinymmärrys nähdä rajat mustavalkoisesti luovuuden vihollisina. Toki liian tiukat ja liikkumattomat rajat ovat juuri sitä, mutta niin on usein rajojen täydellinen puutekin. Sopivasti asetettuna rajat eivät vain edistä vaan usein jopa mahdollistavat luovuuden heräämisen. Siksi rohkaisen kokeilemaan ja leikkimään rajojen kanssa. Lopputuloksena voi olla vain hauskaa kokeilua, mutta parhaimmillaan aivan uusia tapoja toimia, nähdä ja löytää yhteyksiä.

‍