Miten edistää virtaavaa vuorovaikutusta?

Flow’ta pohtiessani nousee kertaa toisensa jälkeen yksi keskeinen teema: Vuorovaikutus.

Jo koulussa meille on opetettu vuorovaikutustaitoja: Ole huomaavainen ja huolellinen. Kunnioita, kuuntele ja pyri ymmärtämään muita. Älä vedä Pasia turpaan vain siksi, että tämä ei suostu luopumaan karkkipussistaan. Puhu totta ja ilmaise itseäsi selkeästi.

Usein puhe vuorovaikutuksesta kohdistuu pitkälti suhteessa ulkoisen maailmaan eli siihen, kuinka vuorovaikutamme toisten ihmisten ja maailman ilmiöiden kanssa.

On kuitenkin tärkeää muistaa, että perustavanlaatuisin vuorovaikutussuhteemme on sisäisen maailmamme kanssa. Tapamme ja taitomme vuorovaikuttaa ajatustemme, aistimustemme ja tunteidemme kanssa luo pohjan kaikelle muulle vuorovaikutuksellemme. Sisäinen vuorovaikutus heijastuu maailmaan toimintamme kautta ja peilautuu takaisin ympäristön antaman palautteen myötä.

Tämän tiedostaminen on flow’n kannalta valtavan tärkeää, sillä mitä enemmän kitkaa syntyy sisällä, sitä enemmän sitä yleensä löytää myös ulkopuoleltaan.

Kuinka sitten edistää sisäisen vuorovaikutuksen virtausta?

Sen tukemisessa pätevät aivan samat periaatteet kuin ulkoisessakin vuorovaikutuksessa: läsnäoleva kohtaaminen, kunnioitus, avoimuus, väkivallattomuus ja totuudellisuus. On kuitenkin kaikkea muuta kuin itsestään selvää, että nämä toteutuisivat suhteessa itseen.

"Jos joutuisit viettämään loppuelämäsi henkilön kanssa samassa huoneessa, minkälaisen suhteen pyrkisit muodostamaan hänen kanssaan?"

Siinä on jotain surkuhupaisaa, kuinka sisäiset vuorovaikutustapamme saattavat olla sellaisia, joita emme missään nimessä toteuttaisi muita kohtaan, saati hyväksyisi toteutettavan itseämme kohtaan. Erityisesti tätä voi tarkkailla havainnoimalla sisäisen puheemme laatua ja määrää.

"Noniin, eihän tästät tullut mitään." "Idiootti, mitä hittoa tämäkin nyt oli?" "Nyt menee hyvin, mutta eiköhän tämäkin onni kohta lopu." "Surkeaa jälkeä, miksi edes yrittää enää?"

Kuulostaako tutulta?

Sisäisen vuorovaikutussuhteemme merkitys korostuu haastetason noustessa eli silloin kun ollaan flow’n kynnyksellä. Sillä on suuri vaikutus siihen, päästäänkö kynnyksen yli vai seuraako kohtaamisesta törmäys.

Olen huomannut, että etevämpien virtaajien sisäinen vuorovaikutus on sellaista kuin tosiystävän kanssa: lempeää, selkeää ja raa’an rehellistä. Se on avointa, joustavaa ja ymmärtävää. Se ei kuitenkaan ole pehmoilua, tosiasioiden silottelua tai välttelyä. Siinä on sekä sydäntä että selkärankaa.

Olen myös päässyt todistamaan kuinka valtavasti kitkaa voi luoda suhtautumalla sisäiseen maailmaansa kuin sotatantereeseen ja itseensä kuin viholliseen. Tällainen vuorovaikutus on väistelevää, aggressiivista, joustamatonta, ymmärtämätöntä, kohtuuttoman vaativaa ja pakonomaisten päämäärien sokaisemaa.

Jos joutuisit viettämään loppuelämäsi jonkun kanssa samassa huoneessa, minkälaisen suhteen pyrkisit muodostamaan hänen kanssaan? Luultavasti ennemmin tai myöhemmin kallistuisit siihen, että oli tämä tyyppi millainen tahansa, olisi lopulta viisainta ystävystyä tämän kanssa. Muussa tapauksessa luvassa olisi varmasti piiiiiitkiä ja kitkaisia vuosia.

Aivan samaa ajattelua voi suhteuttaa itseensä. Suhde itseemme ja sisäiseen maailmaamme ovat läsnä elämämme alusta loppuun. Tähän suhteeseen kannattaa panostaa, sillä sen laatu toimii koko elämämme laadullisena pohjana.

Näin ollen jätän kirjeen lopuksi muutamia kysymyksiä pureksittavaksi.

• Millaista on mielestäsi taitava vuorovaikutus?
• Millaisia tapoja ja asenteita siihen kuuluu?
• Miten ne ilmenevät sisäisessä vuorovaikutuksessasi?
• Kuinka puhut itsellesi hienoina hetkinä? Entä huonompina?
• Millaista on sisäinen puheesi, kun haastetaso nousee? Astuuko esiin koutsi vai kyyninen pessimisti?

- Lauri

P.s. Tuoreimmassa podcastissa luvassa lisää pureksintaa vuorovaikutuksesta ja siihen liittyvien kitkojen hiomisesta. Check it out!

‍