Miten impro auttaa selviämään VUCA-maailmassa?

Elämä vaatii jatkuvaa improvisaatiota, eikä tämän taidon merkitys ole tulevaisuudessa ainakaan vähenemään päin. Olet nimittäin ehkä kuullut meidän elävän niin sanotussa VUCA-maailmassa. VUCA-maailmaa kuvaa kasvava epävakaus (volatility), epävarmuus (uncertainity), kompleksisuus (complexity sekä monimerkityksellisyys (ambiguity).

VUCA-maailmassa pärjääminen taas vaatii olennaisia metataitoja, kuten innovointia, joustavuutta, selkeyden luontia ja perspektiivinottokykyjä. Kun palaset, prosessit, paradigmat ja tutut lainalaisuudet vaihtavat jatkuvasti muotoaan, vaaditaan uudenlaista ketteryyttä. On kyettävä sietämään epävarmuutta, toimimaan spontaanisti ja oltava valmis ottamaan uusia rooleja entistä suuremmalla nopeudella.

Edeltävä jargon saattaa olla sinulle varsin tuttua tavaraa, mikäli seuraat mitään aikakausilehtiä, toimit konsulttien kanssa tai satut palaverissa vahingossa vilkaisemaan niitä toimitusjohtajan pyörittämiä dioja. Boldattujen sanojen perusteella voisi todennäköisesti luoda varsin toimivan juomapelin.

Siinä missä määrin VUCA-maailmasta ollaan tietoisia, käytännön keinot edeltävien metataitojen harjoitteluun saavat yleensä turhan vähän huomiota. Monesti voisi jopa kuvitella, että ketteräksi, innovoivaksi ja stoalaisen tyyneyden omaavaksi työelämän hämähäkkimieheksi kehittyminen olisi lähinnä tiedon- ja tahdonalainen päätös.

Hyvin toteutettuna impro-harjoitukset ovat turvallisia ja kokonaisvaltaisesti osallistavia VUCA-harjoitussimulaatioita

Todellisuudessa aiemmin mainitut metataidot vaativat kehittyäkseen harjoitusta. Tätä harjoittelua ei voi tehdä vain järkeilemällä, vaan se vaatii osallistumista ja käytännöstä syntyvää kokemusta. Improteatteri eli lyhyemmin impro on yksi väylä tähän.

Impron aikana toiminta nimensä mukaisesti improvisoidaan suunnittelemattomassa ja sitenjatkuvasti muuttuvassa, vaikeasti ennustettavassa, monimerkityksellisessä ja kompleksisessa vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Impron aikana on oltava valmis tarttumaan kaverilta tulevaan pallon salamannopeasti ja mukauduttava niin roolien kuin mahdollisesti koko kuvitellun draamatodellisuuden äkilliseen muuttumiseen. Se on jatkuvaa toimintaa tunnetun ja tuntemattoman rajalla.

Virtaava impro sekä vaatii että kehittää käytännössä juuri niitä metataitoja ja asenteita, joita VUCA-maailma edellyttää. Impron erityisyys tämän suhteen ilmenee sen kokonaisvaltaisessa osallistamisessa. Vaikka impron draama on kuvitelmaa, on toiminta sen ympärillä kaikkine kognition ja tunnetason haasteinen hyvinkin todellisia. Mutta siinä missä se haastaa, se myös kehittää.

Hyvin toteutettuna impro-harjoitukset ovatkin turvallisia ja kokonaisvaltaisesti osallistavia VUCA-harjoitussimulaatioita. Liputan suuresti tällaisten altistavien lähestymistapojen puolesta, sillä ne harjoittavat tunnetasoa myöten niitä taitoja, joita esimerkiksi innovointi, joustavuus, spontaanius ja epävarmuuden sieto todellisuudessa vaativat.

Mutta hei, ei improa tarvitse harjoittaa vain itsensä kehittämisen näkökulmasta. Sekin riittää, että impro on vain pirun hauskaa.

-Lauri

‍