Oikaise muistutustesi suunta

Mitä olinkaan tekemässä?

Lause, jonka suurin osa meistä mumisee mielessään vähintään muutaman kerran päivässä. Okei, muutama on aika optimistinen. Ollaan realistisia ja puhutaan vähintään kymmenistä tai jopa sadoista.

Ihmismielellä on uskomaton kyky asettaa intentio… ja hukata se parhaimmillaan muutamassa sekunnissa. Meillä voi olla muistiimme säilöttynä mitä jalostuneinta tietoa, hiotuinta viisautta ja korkeimpia intentiota, jotka kuitenkin saattavat helposti jäädä hyödyntämättä yhdestä yksinkertaisesta syystä: Unohdamme olennaisen.

Yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa sitä, että mieli, keho ja tietoinen intentio eivät ole samassa paikassa. Piti tehdä sitä, mutta yhtäkkiä teinkin tätä. Pienessä mittakaavassa tämä on jokaiselle tuttua harhautumista somepalveluun, spontaanin siivousprojektin aloittamista kesken etätyöpäivän, uppoamista unelmointiin tai nostalgiseen muisteluun.

Suuremmassa mittakaavassa se voi olla vuosikausien harharetkeltä heräämistä: Mitä hittoa olenkaan tekemässä, miten minä tähän pisteeseen olen joutunut?

Harhautuminen ei ole mikään uusi juttu - se on vaivannut ihmisiä vuosituhansien ajan. Jo antiikin kreikkalaiset valittelivat sitä, kuinka haastavaa olennaisessa pysyminen on. Kaikessa nerokkuudessamme olemme kuitenkin kehittäneet huomion sivupolkuja vastaan mitä oivallisimman teknologian: muistutukset.

Muistutukset toimivat huomiomme tienviittoina. Läpi historian kirkkojen ja temppelien kellot ovat pitkin päivää ohjanneet huomiotamme takaisin siihen, mikä kyseissä lahkossa on nähty olennaisena. Samoin niin kodeissa, kouluissa kuin työpaikollakin on lukemattomia erilaisia symbolisia tienviittoja olennaisen äärelle: Hiljennä vauhtia, muista pestä kädet, tyhjennä tiskikone.

Tämä teknologia on voimakas, eikä sitä tule yksinkertaisuudestaan huolimatta aliarvioida. Mitä enemmän kiinnitämme johonkin huomiotamme, sitä kiinnostavammaksi se tietoisuudessamme muuttuu. Ajan myötä tästä syntyy korkoa korolle -efekti, jossa taipumus kiinnittää huomiota samaan asiaan kasvaa. Muistutukset ovat tämän luontaisen prosessin vahvistimia.

Kuten mikään teknologia, eivät muistutukset ole itsessään hyviä tai pahoja. Lopputulos riippuu pitkälti käyttäjän intentiosta. Tienviitat voivat ohjata niin olennaiseen kuin epäolennaiseenkin. Kaupalliset, poliittiset ja ideologiset tahot ovat hyödyntäneet tätä iät ja ajat. Nykypäivän ongelma onkin muistutusten määrän sijaan niiden laadussa ja kohteessa.

Älypuhelin muistuttaa Irmelin uudesta kissasta, värikäs iltapäivälehden otsikko toisella puolella maailmaa räjähtävästä pommista ja mainos siitä, että saattaisit tarvita vielä jotain. Näitä tienviittoja seuraamalla huomio kyllä ohjautuu toistuvasti, mutta jonkun toisen olennaiseen.

Viisas tekijä taas valjastaa muistutukset tukemaan tietoisesti valittua intentiotaan ja karsii ylimääräiset pois. Niitä ei käytetä vain siihen, että muistaa ostaa kahvia kaupasta, vaan systemaattisina työkaluina opettamaan tietoisuutta pysymään olennaisessa. Niitä voi asettaa koskemaan yleisempiä elämisen ohjenuoria kuin myös tilanne- ja toimintakohtaisemmin.

Esimerkiksi allekirjoittaneen työpöydällä majaileva Buddha-patsas, erään Jussin kirjoittama Flow-tila -kirja sekä pieneen ajatuskuplaan kirjoitettu Is it so? muistuttavat jatkuvasti palaamaan läsnäoloon, virtaavaan tekemiseen sekä haastamaan omaa ajattelua. Kun intentiona on gradun kirjoittaminen, teippaan näköpiiriini tutkimuskysymykseni, jotta huomioni pysyy vain siihen liittyvissä sisällöissä ja toimissa.

Kaikki tämä siksi, jotta flow pysyy olennaisen ympärillä, eikä pirstaloidu hedelmättömiksi sivupuroiksi. Mitä uteliaampi ja innostuvampi mieli, sitä enemmän tästä hyötyy. Aikaa muistutusten tekemiseen kuluu pienimmillään noin kymmenen sekuntia, mutta saatu hyöty voi olla valtava. Suosittelen kuitenkin panostamaan visuaalisuuteen, sillä esteettisesti miellyttävät ja tunnetasolla aktivoivat asiat ohjaavat huomiotamme voimakkaammin.

Siispä katso ympärillesi. Mistä ympäristösi muistuttaa sinua toistuvasti? Mihin nämä muistuttajat ohjaavat huomiotasi? Vievätkö ne lähemmäs vai kauemmas siitä, minkä koet olennaiseksi?