Panosta syvään työhön

Mitä on syvä työ? Se on häiriötöntä, syvästi keskittynyttä ja laatuun panostavaa työskentelyä, jossa koko kognitiivinen kapasiteetti on valjastettu käsillä olevan tehtävän ratkaisuun. Se on luonteeltaan usein haastavaa ja siihen vaadittava asiantuntijuus on vaikeasti korvattavissa. Vastakohtana sille on pintatyö: vähän keskittymistä ja kognitiivista kapasiteettia vaativa ”sälän” työstäminen, joka ei juuri haasta ja on helposti korvattavissa.

Olemme Jussin kanssa molemmat syvän työn vannoutuneita kannattajia. Syitä tähän on useita, joista helpoimmin ymmärrettävä on puhtaan instrumentaalinen: Panostamalla syvään työhön, työn tulos on laadullisesti ja määrällisesti merkittävästi parempaa.

Syvä keskittyminen paljastaa merkityksiä, joita pinnalta ei löydy.

Tuottavuuskulma on tärkeä, mutta vähintään yhtä olennaista on syvän työn inhimillisempi ulottuvuus. Syvä työ tuntuu merkityksellisemmältä, sillä sen aikana osallistumme tekemiseen kokonaisvaltaisesti ja aktivoimme sitä potentiaalia, joka pintatyössä jää usein täysin hyödyntämättä. Robotit kykenevät pintatyöhön, syvään työhön vaaditaan ihminen.

Koen erityisen tärkeäksi korostaa tässä keskittymisen roolia. Siinä missä se mitä teemme vaikuttaa merkityksellisyyden kokemiseen, vähintään yhtä olennaista on se, miten teemme. Syvän keskittyneisyyden tilassa arkisempienkin asioiden tekeminen tuntuu täyttävältä, kun taas huomion ollessa pirstaleina mikään ei oikein kosketa.

Lukemattomat tieteen ja taiteen läpimurrot ovat syntyneet juuri sen seurauksena, että pulman ratkaisulle on pyhitetty jakamatonta aikaa, tilaa ja huomiota. Näissä tapauksissa voidaan puhua oivalluksesta, ajattelun ja tekemisen laadullisesta muutoksesta. Tällainen muutos on siirtymää tasolta toiselle.

Aivan kuten poranterä, puhkaistakseen pintatason mielen on pysyttävä samassa kohteessa riittävän vakaasti, voimakkaasti ja aktiivisesti.

Nykyinen maailmanaika asettaa kuitenkin suuria haasteita syvälle työlle. Nämä haasteet voidaan jakaa karkeasti ulkoisiin ja sisäisiin. Ulkoisia haasteita ovat esimerkiksi työn organisointiin liittyvät tekijät, joissa lukemattomat palaverit, sähköpostirumbat, avotoimistoratkaisut sekä koirakuviaan esittelevät kollegat pirstaloivat päivää. Sisäiset haasteet taas liittyvät mielemme kasvavaan orientaatioon helppoa ja nopeaa kohti sekä siitä seuraaviin keskittymisen haasteisiin.

Jatkuvan pirstaleisen pintatyön parissa tekeminen on pitkällä aikavälillä kuluttavaa ja henkisten resurssien vähentyessä myös kapasiteetti syvälle työlle vähenee. Tämä nostaa kynnystä hitaalle ja haastavalle sekä madaltaa kykyä vastustaa sitä mikä on nopeaa, helppoa, mutta lopulta myös kovin epätyydyttävää.

Laadun, merkityksellisyyden, terveyden ja inhimillisyyden vuoksi rohkaisenkin panostamaan syvään työhön. Se lähtee arvoista, laadun priorisoinnista. Sille luodaan edellytykset varaamalla etukäteen aikaa, tilaa ja huomiota olennaisen parissa työskentelylle. Sitä ylläpidetään systemaattisilla työtavoilla, joissa häiriötekijät ennaltaehkäistään, ympäristö rakennetaan työskentelyä tukevaksi ja kollegat pidetään kartalla siitä, milloin on tavoitettavissa ja milloin ei. Tuloksena syntyy helmiä, joita löytyy vain sukeltamalla pintaa syvemmälle.

Jatkuvasti ei kuitenkaan tarvitse tai edes kannata uida syvyyksissä. Tosielämän työskentely tapahtuu monessa tasossa, syvemmällä ja lähempänä pintaa. Kaikki projektit sisältävät niin pinnallisempia kuin syvällisempiäkin elementtejä. Liian pitkään syvyyksissä oleskelu tukehduttaa, minkä vuoksi pinnalle on tultava haukkaamaan happea. Ja pinnallahan ne helmetkin jaetaan.

Kuinka paljon työajastasi kuluu syvän työn parissa? Jos luku on pieni tai lähes olematon, annan vahvan suosituksen pyrkiä kasvattamaan sitä edes piirun verran. Tässäkään tapauksessa suurin haaste ei ole muutokseen vaadittava tieto, vaan rohkeus ja intentio toteuttaa se käytännössä.

- Lauri

P.S. Lisää pohdiskelua ja käytännön oppeja syvästä työstä tuoreimmassa podcastissa, check it out!

‍