Uteliaisuus voittaa pelon

Aikaisemmassa keskustelussamme henkisen valmentajan Ilkka Rajalan kanssa mieleeni on jäänyt kytemään erityisesti yksi lause: Rohkeus ei voita pelkoa, uteliaisuus voittaa pelon.

Nyt tuon lauseen sisältämä viisaus on alkanut avautumaan yhä selvemmin.

Pelottavilla tai yleisesti ottaen haastavilla tilanteilla on taipumusta ajaa mieltä kaventavaan tai pahimmassa tapauksessa lukkiuttavaan tilaan. Tietoisuus kapenee ja prosessointitehoa ohjaa pelosta syntyvä selviytymisvietti. Tämä ei toki vaadi edes aitoa tilannetta, mielikuvitus riittää.

Selviytymistilassa mielen rakenteet ovat energiansäästösyistä jäykkiä ja kontrolliin orientoituneita. Tietoisuus toimii mielessä olevien malliensa ja aikaisemman tietonsa perusteella. Se on kiinni kartassaan, näkemättä maastoa edessään.

Uteliaisuus on kuitenkin asenne ja intentio, jolla mieli voidaan avata.

Utelias mieli siirtää kartan syrjään ja tutkii maastoa kysyen: Miten asiat ovat? Mitä tapahtuu? Se on tutkivaa, kysyvää ja avointa havainnointia. Siinä missä selviytymistilassa huomio keskittyy pääosin sisäänpäin, itseen ja valmiisiin vastauksiin, uteliaisuus kohdistaa sen ulos itsestä. Se painottuu vastaamisen sijaan kysymyksiin. Se ei taistele tai pakene vaan kohtaa.

Tämän vuoksi uteliaisuus voittaa pelon. Kun huomio on poissa itsestä ja sen selviytymisestä, ei tietoisuudessa ole pelolle sijaa. Sen sijaan, että tietoisuus ostaa suoraan mielen ennustuksen tulevien asioiden laidasta (iik, kaikki hajoaa!), uteliaisuus tuo lähemmäs meneillään olevaa hetkeä. Pelko on aina jossain muualla paitsi tässä ja nyt. Tämä ei tarkoita etteikö vaaraa olisi olemassa, mutta siinä missä vaara on maastossa, pelko on mielessä.

Tässä syntyy myös linkki flow'hun. Flow'ssa meidän on nähtävä maasto siten miten se on, ei siten miten luulemme sen olevan. Nähdäksemme maaston meidän on oltava uteliaita sille, muuten tuijotamme vain mielemme luomaa karttaa, mikä suunnistaessa johtaa usein kompurointiin ja turvalleen lentämiseen.

Syvimmissä flow-tiloissa karttaa luetaan vain minimaalisen vähän. Haastavimmassa mahdollisessa tilanteessa mieli avautuu, kaikki pelko katoaa ja jäljellä on vain toiminta. Ei tietoa, sanoja, ajatuksia... vain tekemisen ja tapahtumisen virta.

Uteliaisuuden ylläpitäminen voi kuitenkin olla monesti haastavaa ja vaatii siten tietoista harjoittamista. Harjoittamisen hyödyt ovat kuitenkin suurenmoiset. Kun haastavien tilanteiden edessä kykenee säilyttämään avoimen havainnointikykynsä, tekee myös poikkeuksetta parempia päätöksiä. Eivätkä hyödyt rajoitu vain ääritilanteisiin. Uteliaisuuden myötä maailma avautuu joka päivä uutena, rikkaana ja avarana. Siellä missä kapea mieli näkee mörköjä, utelias mieli näkee mahdollisuuksia.

Kysyit sitten henkiseltä opettajalta tai huippufyysikolta todellisuuden perimmäisestä luonteesta, tunnustavat molemmat kaiken virtaavan ja olevan jatkuvassa muutoksessa. Staattisuus ja pysyvyys ovat vain mielemme rakenteita ja mitä jäykempiä, mustavalkoisemia ja ehdottomampia ne ovat, sitä todennäköisemmin ne ovat irti todellisuudesta.

En kuitenkaan tarkoita että mielen kartat olisivat turhia. Parhaimmillaan tietoisuus osaa tasapainoilla niin kartan kuin maastonkin välillä. Taitavaa suunnistaja tekeekin tämän lennossa lähes huomaamatta, pysyen kartalla kompastumatta maastoon.

Olkaamme siis uteliaita ja avoimia itseämme, muita ja todellisuutta kohtaan. Muistetaan laskea kartta voidaksemme nähdä maasto kaikessa sen rikkaudessa.

‍