Viisas ei luovu lopettakseen vaan jatkaakseen

Mitä tehdä kun flow katoaa? Miten toimia kun projekti ahkerasta työskentelystä huolimatta tyssää ja eteen nousee ylitsepääsemätön muuri?

Tällaisissa tapauksissa yksi yleisimmistä ongelmanratkaisutavoista on yrittää lisää. Tehdä, päätellä tai puskea hieman enemmän. Vääntää samalla työkalulla vaikka väkisin kunnes rautainen ongelma taipuu ja muuri ylitetään. Enemmän keskittymistä. Lisää kahvia. Lisää verta. Lisää hikeä.

Yksinkertaisten, määrällisten ja mekaanisten ongelmien kanssa tämä lähestymistapa on ymmärrettävä, mutta luovuutta ja flow'ta vaativissa tilanteissa tämä malli on hyödytön.

Yliyrittäminen ja keskittymisen pakottaminen kaventavat tietoisuutta. Kun tämä jatkuu riittävän pitkälle, jäljellä ei ole kuin sumea putki, jonka päässä ratkaisu häämöttää kuin kangastus aavikolla. Moottori huutaa ylikierroksilla, savua nousee, mutta mikään ei etene.

Tämän seurauksena syntyy usein haitallinen kierre. Kun ratkaisu ei ole syntyäkseen, mieli muuttuu epätoivoiseksi. Mitä epätoivoisemmaksi mieli muuttuu, sitä enemmän se yrittää hallinnan kautta saada haluamansa. Sitä enemmän se takertuu ja puristaa. Näin putki kapenee entisestään, luovuus katoaa, ratkaisu loittonee ja epätoivo jatkaa kasvamistaan. Kierre pyörii ja virta hiipuu kunnes se tyrehtyy.

Monesti lopullinen ratkaisu vaatiikin tämän putken ulkopuolista uutta lähestymistapaa, eri työkaluja ja viisaampaa vaihdetta. Jos näin ei olisi, olisimme ratkaisseet jo ongelman ja ajaneet maaliin.

Putken ulkopuolelle taas pääsee kirjaimellisesti astumalla siitä ulos eli kokeilemalla jotain aivan muuta. Historia on täynnä lukemattomia esimerkkejä siitä, kuinka ongelmasta irtautuminen on tuonut siihen ratkaisun. Hetkellinen poistuminen esimerkiksi metsäkävelylle, kalastusreissulle tai päiväunille on tuonut juuri sen tilan ja ajan, jota oivalluksen saapuminen edellyttää.

Keskeistä tässä on kontrollista luopuminen ja keskittymisen vapauttaminen. Niiden myötä mieli pääsee toimimaan intuitiivisemmin ja hyödyntämään huomattavasti laajempaa idea-avaruutta ja prosessointikykyä. Keskittyminen ja kontrolli ovat välttämöttämiä esivaiheita, mutta tietyn pisteen jälkeen niistä on uskallettava päästää irti.

Irtipäästäminen vaatiikin viisautta ja uskallusta. Viisautta ymmärtää sen välttämättömyys ja uskallusta toimia vastoin mielen primitiivistä halua pitää jatkuvasti ratista kiinni.

Kun ote lopulta hellittää, putki avartuu ja aikaisemmin kaukaisuudessa häämöttänyt ratkaisu saattaa löytyä lähempää kuin uskoisikaan. Saatamme huomata, että suurin este ei ollutkaan ongelman koossa vaan putkemme kapeudessa.

Yksi tapa avata putki on äärimmäisen epätoivon myötä syntyneen romahduksen kautta. Joskus elämä tekee sen kuin puolestamme. Viisaampi selviää kuitenkin vähemmällä ja pyrkii itse jatkuvasti avartamaan, purkamaan ja päivittämään mielen putkimaisia rakenteita.

Tässä auttaa valppaus havaita varoittavat merkit jo ajoissa. Kun rystyset alkavat vaalentua, kulmat kurtistua ja keskittyminen kaventua liiaksi, voi ne ottaa varteenotettavina signaaleina kevennyksen tarpeelle. Uusi vaihde silmään ja huomio muualle. Viisas ei luovu lopettaakseen vaan jatkaakseen.

Harmaan kiven läpi kannattaa puskea vain silloin, kun on oikeasti pakko. Näitä tilanteita kyllä tulee, mutta ne ovat harvinaisia erityistapauksia. Pakko voi olla joskus välttämätön kipinä toiminnan aloittamiselle, mutta kannattelevana polttoaineena se on kehno.

Virtauksessa taas kannattelukykyä riittää. Sille on vain annettava riittävästi vapaata tilaa ja aikaa. Muistetaanpa siis poistua itsemme tieltä ja antaa asioiden tapahtua omalla painollaan!

‍