close flow

Tilaa Flow-kirje

"Oon tosi valikoiva sen suhteen mitä tilaan, mutta tää teidän uutiskirje on oikeesti tosi hyvää kamaa." - Miika K.

Haluamme auttaa sinua pääsemään flow'hun. Emme spämmää mainoksilla, vaan saat sunnuntaisin kirjeessä tietoa, pohdintoja ja vinkkejä flow'sta työssä, urheilussa, taiteessa ja elämässä. Esimerkki kirjeen sisällöstä löytyy tästä.

Alkumaistiaiseksi saat Flow-oppaan, jossa on 10 keinoa päästä flow-tilaan työssä.

Blogit

Flow'n matka mystiikasta tieteeksi, osa 2/2

Pitkästä historiasta huolimatta tietoisuudentilojen ja flow’n tutkimus on vielä lapsenkengissään. Flow on tunnistettu ilmiö, mutta vielä ollaan kaukana siitä, että tiedettäisiin tieteellisen tarkasti, mitä siinä tapahtuu. Tiede ei ole vielä kyennyt perkaamaan aivojen ja tietoisuuden toimintaa täysin, joten myös flow’n mekanismit ovat osittain hämärän peitossa. Flow’ta itsessään tutkitaan varsin vähän, koska se on niin monimutkainen ilmiö ja vahvasti sidoksissa ihmisen subjektiiviseen kokemukseen, jota on vaikea mitata kokonaisuudessaan. Haastetta tuottaa myös se, että mitä enemmän flow’ta tutkitaan, sitä monipuolisemmaksi ja mutkikkaammaksi ilmiöksi se vaikuttaa paljastuvan.

On olennaista, että flow’ta tarkastellaan psykologiaa syvemmältä, neurobiologian tasolla.

Tieteellisen epämääräisyyden vastapainona flow’n vahvuus on yleistajuisuudessa, sillä sen ymmärtämiseen ei tarvita erityistä pohjatietämystä. Tutkimusta ajatellen flow tarvitsee kuitenkin tarkennusta, ja erilaiset flow-tilat tulisikin määritellä tarkemmin, jotta keskustelu ja tutkimus aiheesta voisivat edetä seuraavalle tasolle. Onneksi neurotieteet ovat alkaneet 2000-luvulla tutkia flow’ta, jonka myötä tietoa on alettu vaihtamaan neurobiologian ja psykologian välillä. Luonnontieteellisten ja humanististen tieteenalojen yhteistyö toivottavasti edistää aiheen määrittelyä jatkossa. Flow’n parissa vuosia työskennelleen Steven Kotlerin mukaan on olennaista, että flow’ta tarkastellaan psykologiaa syvemmältä, neurobiologian tasolla. Usein mentaalista huippusuoriutumista tarkastellaan pelkästään psykologisella tasolla, jolloin raapaistaan vain pintaa. Kun psykologian tasolta siirrytään tarkastelemaan ihmisen hermostoa ja biologiaa, ollaan asioiden ytimessä, koska siellä havaittavat asiat ovat perustavanlaatuisia ja vaikuttavat kaikkeen mitä me teemme. Biologiaan pohjautuvat havainnot koskevat käytännössä maailman jokaista ihmistä, kun taas psykologisesti toimivat asiat ovat yksilöllisempiä. Vaikuttamalla neurobiologiaamme vaikutamme lähes aina psyykkeeseemme, mutta toisinpäin vaikutus on pienempi. Parhaassa tapauksessa flow’ta tavoitellessa sekä mieli että keho pelaavat molemmat samassa tiimissä.

Flow on visainen tutkittava.

Flow-tilaa on perinteisesti tutkittu experience sampling -menetelmällä. Siinä tutkittavat henkilöt vastaavat monta kertaa päivässä kyselyyn, jossa kysytään tämän hetkistä aktiviteettia, aikaansaamista ja tunnetiloja. Flow’n subjektiivisen luonteen takia sitä on erittäin vaikea tutkia vasta tilan kokemisen jälkeen, varsinkin jos kokemuksesta on pitkä aika. Flow’ta kokemusten yhteydessä tutkitaan myös tarkemmilla selvityksillä, esimerkiksi urheilun parissa käytettävillä Flow State Scale ja Dispositional Flow Scale -kyselyillä. [1]

Tutkimista ei helpota se, että alan tutkijoiden parissa on ollut erilaisia käsityksiä flow’n määritelmästä ja mittaamisesta. Flow’ta urheilussa tutkineen William Russellin mielestä flow’n systemaattisessa arvioinnissa tulisi aina olla mukana kokemuksen kvantitatiivinen eli määrällinen tarkastelu. Mihaly Csikszentmihalyi taas on varoittanut siitä, että kokemuksen arvioinnissa saatetaan hukata jotain, jos sitä tarkastellaan esimerkiksi pelkkänä pistemääränä. [2] Ylipäätään flow’n määrittely tutkimuksissa on ongelma, sillä tutkimuksissa määritellään käytännössä raja sille, mikä on flow’ta ja mikä ei. Raja on aina jossain määrin keinotekoinen. [3]

Fysiologisia keinoja mitata flow-tilaa tarkasti ei käytännössä ole. Flow-kokemus on osaltaan subjektiivinen ja toisaalta niin kokonaisvaltainen, että flow’n määrittäminen yksittäisten fysiologisten mittausten kautta menisi kuitenkin metsään. Aivojen saralla flow’n tutkimuksessa on monia haasteita. Aivojen rakennetta ja toimintaa pystytään parhaiten kuvantamaan funktionaalisella magneettikuvauksella (fMRI), mutta se vaatii ison ja erittäin meluisan laitteen sisällä olemista, joten sillä ei voida kuvantaa ihmisiä normaaleissa olosuhteissa. Aivosähkökäyrä (EEG) tarjoaa suhteellisen hyvää tietoa aivojen toiminnasta, mutta sen tulkinta on luotettavaa käytännössä vain silloin, kun ihminen on paikallaan. Välittäjäaineiden tutkimisessa haasteita taas tuottaa se, että ne syntyvät ja majailevat pääosin syvällä aivoissa. [4] Aivojen toiminnan seuraamisessa on myös lähes aina haasteena tietää, onko kyseessä jonkin asian syy vai seuraus.

Tutkimus ja sen kehittyminen tarjoaa tulevaisuudessa meille toivottavasti uutta tietämystä asian saralla. Onneksi emme ole tyhjin käsin, sillä tieteellisestä epätarkkuudesta huolimatta voimme käytännön toimilla tehdä paljonkin flow-tilan saavuttamiseksi jo tänään.

Tämä teksti oli ote kirjasta Flow-tila -Tietotyön viisain vaihde.

Lähteet

[1] Jackson, Susan & Eklund Robert 2002. ”Assessing flow in physical activity: The flow state scale-2 and dispositional flow scale-2”. Journal of Sport & Exercise Psychology 24(2), 133-150.

[2] Csikszentmihalyi, Mihaly 1975. Beyond Boredom and Anxiety. Jossey-Bass Publishers.

[3] Russell, William 2001. “An examination of flow state occurrence in college athletes”. Journalof Sport Behavior, 24(1), 83-106.

[4] Kotler, Steven 2019. Mapping Cloud Nine: Neuroscience, Flow, and the Upper Possibility Space of Human Experience. Sounds True.

Flow'n matka mystiikasta tieteeksi, osa 1/2

Flow on ajatuksena tunnettu niin pitkään kuin ihmisistä löytyy taltioitua kulttuurista tietoa. Itäisissä kulttuureissa sitä vastaavia kuvauksia löytyy jo vuosituhansien takaa. Esimerkiksi taolaisuuden ydinkäsitteitä on flow-tilaa hyvin läheisesti vastaava wu wei, joka on käännetty englanniksi doing without doing. [1] Taolaiset, buddhalaiset ja hindulaiset puhuivat kaikki tavalla tai toisella siitä, miten tietoisuus vapautetaan ulkoisista sosiaalisista ja biologisista tekijöistä, minkä kautta saavutetaan järjestys tietoisuudessa. Toisin sanoen näiden uskontojen tavoitteen voi yksilön tasolla ajatella olevan elämän flow.

Monien kulttuurien historiassa on viittauksia flow-tilaan, mutta määritelmät ovat sekalaisia. Flow-kokemusten mystinen vivahde ja sattumanvaraisuus ei varmastikaan ole helpottanut asian määrittelyä. Esimerkiksi länsimaissa kirkolla oli yli vuosituhannen ajan yksinoikeus mystisiin kokemuksiin, eikä uskonnon harjoittamisen ulkopuolella tapahtuneista, yliluonnollisilta vaikuttavista kokemuksista kannattanut huudella.

Makroflow-kokemukset luokiteltiin 1950-luvulle asti usein mystisiksi kokemuksiksi.

Kirjallisuuden ja tieteen puolella on vilahdellut viimeisen kahden vuosisadan aikana filosofien ja psykologien teksteissä käsitteitä, jotka ovat samansuuntaisia flow’n kanssa, joskaan eivät aivan vastaavia. Esimerkiksi Freud käytti käsitettä oceanic feeling viitaten tilaan, jossa yksilö kokee sulautuvansa osaksi maailmaa. Nietzsche taasen kirjoitti saksaksi tilasta nimeltä rausch, jossa yksilö on korkeampi versio itsestään. [2]

Tieteellisesti tietoisuudentiloja ja flow’ta on tutkittu vajaat 150 vuotta, 1870-luvulta alkaen. Geologi Albert Heim oli Alpeilla tekemässä tutkimusta, kun tuulenpuuska tarttui hänen hattuunsa. Kurottaessaan sitä kohti hän horjahti alas railoon. Erittäin pitkältä tuntuvan putoamisen aikana Heim ei kokenut lainkaan pelkoa tai kauhua. Hän huusi putoamisen aikana kiipeilykumppaneilleen kehotuksen, että hänen mahdollisesti selvitessään kumppanit eivät vaarantaisi itseään kiirehtiessään alas. Heim ehti matkan aikana harmitella, että viiden päivän päästä oleva luento Harvardin yliopistossa saattaisi jäädä välistä. Lisäksi hän mietti silmälasien laittamista taskuun suojaan sekä laati jopa oman pelastussuunnitelmansa. Kuin ihmeen kaupalla Heim selvisi yli kahdenkymmenen metrin pudotuksesta hengissä ja hänet saatiin pelastettua railosta. Tapaus innosti hänet tutkimaan, miten kuolemanriski voi perustavanlaatuisesti muuttaa tietoisuudentilaa ja parantaa merkittävästi mentaalista suorituskykyä. [2,3]

Tietoisuudentilojen vaikutuksien parissa jatkoi 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa amerikkalaisen psykologian isoisäksi kutsuttu William James. Hän tutki, kuinka aivot voivat muuttaa tietoisuudentilaa suorituskyvyn parantamiseksi ja havaitsi, että mentaalisen suorituskyvyn lisäksi myös fysiologinen suoriutuminen paranee tietoisuudentilan muutosten myötä. James itse asiassa tunnisti 2000-luvulla määritellyt flow-tilan vaiheet jo vuonna 1902, mutta ei kyennyt senaikaiseen tietoon pohjautuen luomaan niistä tarkempaa mallia. [4]

Flow on määritettävissä, universaalia ja perustavanlaatuista onnellisuuden kannalta.

Samoihin aikoihin fysiologi Claude Bernard esitteli mallinsa järjestelmien sisäisestä säätelystä, eli esimerkiksi kehon sisällä vallitsevan tasapainon säilyttämisestä. Tälle ilmiölle annettiin myöhemmin nimeksi homeostaasi. Jamesin oppilas fysiologi Walter Bradford Cannon oivalsi Bernardin ajatuksiin pohjautuen, että mystisten kokemusten takana on biologiaa ja julkaisi vuonna 1915 teoriansa pakene tai taistele -tilasta. [5] Kehomme ja mielemme eivät siis vain pyri olemaan rauhallisessa tasapainossa, vaan tila voi muuttua radikaalistikin, kun pitää vastata haasteisiin. Tätä nykypäivänä itsestään selvää tietoa pidettiin viime vuosisadan alussa peräti mullistavana.

Edellä kerrotuista oivalluksista huolimatta makroflow-kokemukset luokiteltiin 1950-luvulle asti usein mystisiksi kokemuksiksi, koska kertomukset niistä olivat ymmärrettävästi epämääräisiä. Suurimmat harppaukset flow’n tieteessä tapahtuivat 1950-, 1960- ja 1970-luvuilla, jolloin psykologi Abraham Maslow innostui huippukokemuksista (peak experiences). Hän tutki, mitkä tekijät ovat parhaiten itsensä toteuttamisen tilaan päässeiden ihmisten kognitiivisten huippusuoritusten taustalla. Hän valitsi tutkimuksensa kohteeksi kahdeksantoista menestynyttä henkilöä. Mukana olivat muun muassa Abraham Lincoln, Albert Einstein, Beethoven ja Eleanor Roosevelt. Maslow havaitsi, että menestyjillä oli kyky muuttaa tietoisuudentilaansa tarpeen mukaan ja päästä huippusuoritukset mahdollistavaan tilaan. Sattumoisin lähes kaikki tutkitut henkilöt olivat ateisteja, mikä puolestaan auttoi tajuamaan, ettei kyse ehkä sittenkään ole mystisestä kokemuksesta. Myöhemmin Maslow oli hyvin lähellä flow’n käsitettä puhuessaan tässä ja nyt -immersiosta sekä itseunohduksesta huippukokemusten yhteydessä. [6]

Hyvin moni haastateltava kuvaili kokemustaan kuin virran mukana olemiseksi, josta muodostui käsite flow.

Maslowin vanavedessä seurasi positiivisuuspsykologi Mihaly Csikszentmihalyi, jota pidetään virallisena flow-teorian isänä. (Tutkijan nimi on aika mutkikas, vinkkinä sen lausumiseen toimii fraasi ”me-high chick-sent-me-high”.) Csikszentmihalyi oli unkarilaisen diplomaatin poika, jonka perhe pakeni toisen maailmansodan aikaan sekä saksalaisilta että venäläisiltä. Hän menetti sota-aikaan molemmat veljensä ja joutui 7-vuotiaana vankileirille, jossa hän opetteli pelaamaan shakkia ja uppoutui sen pariin usein tuntikausiksi, unohtaen kaiken kauheuden ympärillään. Tämä kokemus laittoi vasta lapsen iässä olevan Csikszentmihalyin miettimään, miksi niin monet aikuiset eivät kestäneet tilannetta, vaikka hän itse oli sinut vankileirillä olemisen ja muiden tapahtumien kanssa. Myöhemmin hän vapautui, ja aikuisiällä vankileirikokemuksiin liittyvät pohdinnat johtivat hänet tutkimaan positiivista psykologiaa. Onnellisuutta tutkiessaan Csikszentmihalyi kiinnostui taiteilijoista, jotka uppoutuivat jopa päiväkausiksi luovaan tekemiseen kokien samalla syvää täyttymystä. Hän alkoi tutkia, onko kyseinen uppoutumisen kokemus laajempikin ilmiö ja haastatteli muun muassa shakinpelaajia, tehdastyöläisiä, tanssijoita, paimenia, kiipeilijöitä, säveltäjiä ja kirurgeja. [2] Hyvin moni haastateltava kuvaili kokemustaan kuin virran mukana olemiseksi. Siitä Csikszentmihalyi muodosti käsitteen flow ja julkaisi sen ensimmäistä kertaa kirjassaan Beyond Boredom and Anxiety vuonna 1975. [7] Tutkimustensa perusteella hän totesi, että flow on määritettävissä, universaalia kaikilla ihmisillä ja perustavanlaatuista onnellisuuden ja merkityksellisyyden kokemuksen kannalta. Tämän jälkeen Csikszentmihalyi on omistanut elämänsä flow’n tutkimiselle ja tehnyt sen parissa uraauurtavaa työtä tähän päivään asti.

Seuraavassa osassa puimme läpi flow'n tutkimusta ja sen nykyasemaa tieteessä.

Tämä teksti oli ote kirjasta Flow-tila -Tietotyön viisain vaihde.

Lähteet

[1] Glessner, Creel 1982. What is Taoism?: and other studies in Chinese cultural history.University of Chicago Press.

[2] Kotler, Steven 2019. Mapping Cloud Nine:Neuroscience, Flow, and the Upper Possibility Space of Human Experience. Sounds True.

[3] Beer,Robert 2017. “The Experience of Dying from Falls”. Tibetantart.com.

[4] Fryer, Bronwyn 2005. “Are you Working Too Hard?” Harvard Business Review, HBR.org.

[5] Cannon, WalterBradford 1925. Bodily changes in pain, hunger, fear, and rage: An account ofrecent researches into the function of emotional excitement. Martino FinesBooks.

[6] Maslow, Abraham 1963. “Creative Attitude”. The Structurist 3, 4-10.

[7] Csikszentmihalyi, Mihaly 1975. Beyond Boredom and Anxiety. Jossey-Bass Publishers.

Ryhmäflow kumpuaa yhteistyöstä, ei yksilöistä käsin

Yksilön flow’n lisäksi on olemassa ryhmäflow, jossa flow-tilaa koetaan sekä yksilöinä että yhdessä. Paras esimerkki siitä ovat vapaasti improvisoiden musiikkiaan soittavat jazz-orkesterit. Kukaan muusikoista ei tiedä tarkalleen, mihin soitettava kappale on menossa, mutta silti orkesteri onnistuu jammailemaan yhdessä hyvältä kuulostavaa musiikkia ja tukemaan toistensa sooloja täydellisesti. Tätä ei pysty selittämään vain yksilöiden flow-tilalla, koska siinä tapauksessa jokainen soittaisi kyllä taitavasti, mutta ei yhteistyössä. On kyse jostain enemmästä kuin yksilöiden flow’n summasta.

Ryhmäflow kumpuaa yhteistyöstä ja yhteisestä tekemisestä, eiyksilöistä käsin. [1] Se on hyvin tavoiteltava tila kaikessa tiimityössä, oli kyseessä sitten tietotyö, pakohuonepeli tai asunnon siivoaminen. Selityksiä ryhmäflow'lle on haettu yhteenkuuluvuuden tarpeesta, tunteiden tarttumisesta ja aivojen peilautumisjärjestelmästä, joka auttaa ennakoimaan ja ymmärtämään toisten ihmisten sanatonta käyttäytymistä. [2] Flow-tilassa, etenkin ryhmätasolla, ihmisen ego on vähemmän läsnä ja huomio ei ole niin itseen sidottua. Tämä auttaa aivoja peilaamaan toisia paremmin ja ihminen kykenee olemaan empaattisempi ja herkempi muiden käyttäytymiselle. Jazz-muusikot puhuvatkin ryhmäflow’n yhteydessä egojen sekoittumisesta viitaten saumattomaan yhteistyöhön, jossa itse unohtuu täysin. Ryhmäflow’n on havaittu olevan myös kokemuksena väkevämpää kuin yksilön flow’n, sillä se vastaa kahden muun sisäisen motivaation perustarpeen, omaehtoisuuden ja kyvykkyyden, lisäksi myös yhteisöllisyyden tarpeeseen. [3] Flow-teorian isä, psykologi Mihaly Csikszentmihalyi on selittänyt ihmisten keskellä flow-tilaan pääsemisen helppoutta sillä, että huomio suuntautuu tällöin helpommin ulospäin, oli kyse sitten yksilön tai ryhmän flow’sta.

Parhaat tiimit luottavat siihen, että nerous kumpuaa ryhmästä eikä yksilöistä.

Joukkueurheilussa näkee runsaasti ryhmäflow’ta. Kun pelaajat tuntevat toisensa ja luottavat toisiinsa, pystyvät he toteuttamaan tekemisen tiimellyksessä uskomattomia suorituksia, joita ei ole välttämättä harjoiteltu lainkaan. Kiekko napsahtaa pelikaverin lapaan jokaisella syötöllä ja lentopallo päätyy aina ihanteellisesti pääiskijän käden tulilinjalle. Tietoinen ajattelu ei ehdi nopeatempoisen pelin keskellä analysoimaan tilannetta, vaan pelaajan on usein intuitiivisesti tiedettävä, missä oma tiimikaveri on menossa ja minne peliväline kannattaa syöttää. Ryhmäflow on avain tällaisten suoritusten tekemiseen. Sen tietoisen kehittämisen mentaalivalmentajan kanssa on arveltu olleen yksi tekijöistä amerikkalaista jalkapalloa pelaavan Seattle Seahawks-joukkueen Superbowl-voiton takana vuonna 2014.

Ryhmäflow’n merkityksen on tiedostanut myös Yhdysvaltain armeija, joka on ottanut sen tiiviiksi osaksi Navy Seal -koulutusta. Navy Seal-tiimit nimittäin toimivat taistelutilanteessa siten, että se, joka tietää mitä tehdä seuraavaksi ottaa ryhmän johtajuuden lennossa. Tällainen yhteispeli vaatii saumatonta toimintaa ja välitöntä kykyä päästä ryhmäflow’hun. [4]

Normaali työntekokin voi tuottaa ryhmäflow’ta, vaikka sen edellytyksiä olisikin vähemmän läsnä. Vastassa ei tarvitse ole joukkueellista tyyppejä taklaamassa irti pelivälineestä tai yleisöä hurraamassa. Jokainen on joskus ollut mukana hyvässä keskustelussa, jossa ideat lentävät ja kaikki muu keskustelun ulkopuolella unohtuu. Työporukka voi iloita yhdessä siitä, että kauan tavoiteltu asia saavutettiin yhteisen työn tuloksena, tai työtiimi voi yhdessä painaa viimeisille minuuteille asti ehdotustaan tarjouskilpailuun. Miksipä eivät kullekin vuorollaan tehtävät käytännön pilat voisi myös parhaillaan olla yksi ryhmäflow’n virittäjä. Ainakin ne edistävät yhteisöllisyyttä ja parantavat siten ryhmäflow’n edellytyksiä.

Ryhmäflow’n kannalta merkittävää on, että flow’n on havaittu olevan tarttuvaa. Esimerkiksi musiikin opetusta tutkittaessa havaittiin, että mitä useammin opettajat kokivat flow'ta, sitä useammin heidän oppilaansakin olivat flow-tilassa. [5] Sama havainto on helppo tehdä itse hyvän kaveriporukan illanvietossa ja myös urheilua tai musiikkikonserttia seuraavien hurmoksellisten fanien keskuudessa. Esimerkiksi syksyllä 2019 Suomen jalkapallomaajoukkueen EM-kisapaikan ratkaisseen Suomi-Liechtenstein -ottelun jälkeen moni katsomossa ollut totesi, ettei muista ottelusta mitään, vaikka olutta ei ollut kertoman mukaan nautittu kuin pari tuoppia ottelun aikana. Arvailtavaksi jää, oliko kyseessä tuoppien koko vaiko makroflow.

Tämä teksti oli ote kirjasta Flow-tila -Tietotyön viisain vaihde.

Lähteet

[1] Van den Hout, Jef ym.2017. “The conceptualisation of team flow”. The Journal of Psychology 152(6), 388-423.

[2] Matikka, Leena 2015. Yhteinen flow. Intimare.

[3] Magyarodi, Timea 2018. “Flow synchronization: the dynamics of flow in a challenging interactive activity”. Stress and Health 29, 263-265.

[4] Wheal, Jamie ja Kotler, Steven 2017. Stealing Fire: How Silicon Valley, the Navy SEALs, and Maverick Scientists Are Revolutionizing the Way We Live and Work. Dey Street Books.

[5] Bakker, Arnold 2005.“Flow among Music Teacher and Their Students: The Crossover of Peak Experiences”. Journal of Vocational Behaviour 66(1), 26-44.

Miten rakentaa virtaava (eristys)arki?

Moni normaalisti hyvin tuottelias tuttavani on manaillut viime viikkoina sitä, että nyt eristysaikana on ollut paljon päiviä, jolloin he eivät saa mitään aikaan. Tämä siitä huolimatta, että vapautta ja aikaa tekemiselle on reippaasti. Sinänsä toimettomissa päivissä ei lähtökohtaisesti ole mitään vikaa, mutta jos toimeliaaksi tarkoitettu päivä on toimeton, niin se tuottaa stressiä ja syyllisyyttä. Olen itsekin joutunut aika paljon pähkäilemään näinä aikoina rutiinien kanssa, vaikka olen teeman asiantuntija. Puhuja- ja valmennustyöläisellä kevään kalenteri tyhjeni varsin tehokkaasti, joten tyhjää aikaa on, mutta usein kaivattu vapaus on myös haaste. Kun ei ole ulkoista painetta tehdä, vaaditaan sisäistä motivaatiota. Uusi tilanne ja epävarmuus taas ovat omiaan syömään sisäistä motivaatiota tai vähintäänkin luomaan uusia harhauttajia, jotka vievät huomion pois olennaisesta.

Juuri nyt rutiinit ovat harvinaisen tärkeitä, jos haluat arkesi olevan toimivaa ja virtaavaa.

Siihenkään ei kannata tuudittautua, että kohta tilanne on ohi ja elämä palaa pian normaaliin uomiinsa. Entäpä jos ei olekaan ja tilanne jatkuu pidempään? Tai jos eristyneisyyttä vähennetään, mutta etätyöstä tulee uusi normi? Riippumatta siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, on hyvä laittaa oma arki kuntoon. Mitä aikaisemmin, sen parempi. Hyvistä rutiineista nimittäin ei ole koskaan haittaa, eikä niihin panostaminen mene hukkaan.

Rutiinit, tuo monien mörkö, on nyt mainittu. Useilla rutiineihin liittyy negatiivisia mielleyhtymiä siitä, kuinka ne ovat tylsiä, rajoittavia ja luovuuden karistajia. Todellisuudessa asia on kuitenkin päinvastoin: rutiinit mahdollistavat kaiken kivan. Meressä vesi virtaa sinne, mihin tuuli ja virtaukset sitä milloinkin vievät, kun taas uomassa vesi virtaa uoman myötäisesti. Rutiinit ovat tuo uoma, jonka sisällä sinä voit virrata siihen suuntaan, mihin haluat. Mihin ikinä haluatkaan keskittyä, rutiinit toimivat sen mahdollistajana. Rutiinit eivät tee elämästä suorittamista, vaan luovat vapautta spontaaniudelle, koska niiden avulla päiväsi pysyvät kasassa, etkä kuluta aikaasi turhiin asioihin. Rutiinit ovat puolellasi, eivät sinua vastaan. Ja juuri nyt ne ovat harvinaisen tärkeitä, jos haluat arkesi olevan toimivaa ja virtaavaa.

Jos mietimme nykytilanteen positiivisia puolia, niin nyt osalla ihmisistä on aikaa ja mahdollisuus tehdä montaa asiaa, mitä ei normaalissa arjessa tule tehtyä, kuten toteuttaa luovaa harrastusta tai saada kiinni hyvästä unirytmistä. Rutiinit ovat työkalu, joka mahdollistaa tämän ajan hyödyntämisen. Voitkin miettiä, että mitä sinun tulisi tehdä, että voisit muistella tätä aikaa myöhemmin ja ajatella, että "olipa hienoa ja arvokasta, kun käytin tuon ajanjakson noin".

"YK:n ihmisoikeuksissa pitäisi olla kohta, että ihmisen kuuluu kokea töissä virtausta kerran päivässä.” - Kirsti Lonka

Toinen eristyksen haaste on se, että pääsy aktiviteetteihin, joissa on tottunut kokemaan flow'ta, saattaa olla rajoittunut. Jos flow’ta kokee vain harrastuksissaan ja mahdollisuus niihin on poissa, tulee etsiä korvaavia flow’n kanavia. Tietenkään esimerkiksi kamppailu-urheilua tai ratsastusta ei varsinaisesti voi korvata, mutta aina on kuitenkin löydettävissä keinoja, missä voit päästä flow’hun. Minimitavoite voi olla saada edes yksi flow-kokemus jokaiseen päivään. Sen ei tarvitse olla syvä tai tajuntaa räjäyttävä, vaan että jokaisessa päivässä olisi hetki, jolloin tekeminen tuntuu hyvältä ja vaivattomalta.

Edellä mainittujen ohessa eristyksen haasteita ovat myös sosiaalisuuden puute ja eräänlainen luova tyhjiö. Elämänympäristö ja erilaisten kokemusten skaala on rajoittunut, jolloin luovuudella on vähemmän mistä ammentaa. Tämä voi helposti tuottaa arkeen turtumista ja saada elämän tuntumaan tyhjältä, erityisesti yhdistettynä vähäiseen sosiaalisuuteen.

Miten sitten rakentaa toimiva ja virtaava (eristys)arki?

1) Mieti arkirytmi

Kirjoita auki runko, jonka mukaan voisit elää arkeasi. Tärkeää on nimenomaan kirjoittaa päivärytmi auki, jotta se ei ole vain mielesi perukoilla oleva, jatkuvasti muokkautuva ameeba. Sen ei tarvitse olla kiveenhakattu prokotolla, jota täytyy askeettisesti noudattaa, vaan yleinen ohjenuora, johon pyrit arjessasi. Tärkeää on luoda rytmistä sellainen, jota voit helposti ylläpitää, koska muuten rutiini ei todennäköisesti toteudu ja tuottaa vain turhaa syyllisyyttä. Mieti rytmiä siis sen kannalta, että sitä voi toteuttaa muutoinkin kuin täysin optimaalisina päivinä, koska usein elämä yllättää. Päivärytmi tuskin on kerralla valmis ja sitä kannattaakin hienosäätää sen mukaan kuin itsellesi tuntuu toimivimmalta. Muutoksia miettiessä kannattaa olla rehellinen itselleen siitä, mistä mahdollinen toimimattomuus johtuu, jotta muokkaat rutiinia oikeaan suuntaan. Joustavuus rutiinin suhteen ei myöskään tarkoita sitä, että sitä voi muuttaa päivittäin lennossa oman mielialan mukaan.

Jos arkesi on vaihtelevaa ja yksi rutiini tuntuu vaikealta toteuttaa, niin rutiinin voi pilkkoa minimi- ja optimitasoon. Tätä varten tulee listata ydinrutiinit, joista et halua tinkiä kuin pakon edessä. Nämä ydinrutiinit muodostavat rutiinien minimitason, johon vähintään pyrit päivittäin. Optimitaso taas on se, johon pyrit silloin, kun se on arjessa mahdollista.

Oma päivärytmini on tällä hetkellä seuraavanlainen. Tämä ei ole mikään yleinen ohjenuora, vaan itselleni parhaaksi havaitsemani rytmi, jota voin helposti ylläpitää. Esimerkiksi heräämisen suhteen olen todennut, että voisin kyllä herätä aikaisemmin, mutta jos haluan pitää huolta hyvistä yöunista jatkuvasti, niin normaalissa sosiaalisessa elämässä aikaisempi herätys alkaa rokottamaan unia. Siksi olen päätynyt kasiin, koska pystyn ylläpitämään sitä viikosta toiseen ja arjesta viikonloppuihin unien kärsimättä.

    08:00 Aamutoimet ja meditaatio

     08:45 Treeni tai lihashuolto pihalla

     09:30 Kylmä suihku + aamupala

     10:00 Työ - vaikeat ja luovat tehtävät. Tauotus 45min välein 5min, jolloin minijumppa ja makuullaoloa.

     13:30 Lounas

     14:00 Työ - kevyet ja rutiininomaiset tehtävät. Tauot 45min / 5min.

     17:00 Tunnin kävely puhelimessa jutellen

     18:00 Rentoilua, lauta- ja videopelejä, arkiaskareita, kokkailua, yhdessäoloa

     22:00 Iltatoimet ja petiin lukemaan

     23:xx Unille

Eivät minun arkipäiväni aina läheskään tismalleen tällaisina toteudu, mutta yleisellä tasolla noudattavat varsin pitkälti tätä palettia. Jos päivä menisikin aivan harakoille ja epärytmisesti, niin sitten mietin illalla päiväkirjailun yhteydessä ehkä hetken miksi, ja otan huomenna uusiksi.

2) Pyri flow'hun päivittäin

Ota rytmin miettimisessä huomioon myös, että minkä parissa voisit kokea flow'ta. On aina hyvä, jos flow on mukana normaalissa arjessa eikä vain yksittäinen huippukohta esimerkiksi viikonloppuisin. Flow on myös oiva lääke turtumiseen ja luovuudelliseen tyhjiöön. Jos koet jälkimmäistä, niin valitse tällöin arkeesi mukaan sellaisia flow-aktiviteetteja, jotka kutkuttelevat luovuudellisia hermonystyröitäsi. Itse pyrin ottamaan flow'ta tuottavia aktiviteetteja päivään useita, kuten meditaatio, treenaus, tietotyö, kävely keskustellen, pelaaminen ja lukeminen.

3) Tunnista harhauttajat ja taklaa ne ennalta

Päivärytmiä suunnitellessa on hyvä varautua siihen, että miksi rutiini voisi rikkoutua. Kun tunnistat omat harhauttajasi, voit jo lähtökohtaisesti muokata ympäristösi vähemmän harhauttavaksi. Tai vähintäänkin voit suunnitella harhauttajille vastalääkkeet, jotta sinun ei tarvitse tilanteen tullen arpoa, miten toimisit. Esimerkiksi seuraavasti:

A) Et saa päiviä käyntiin

--> Et ole ainut. Moni on saattanut viime aikoina huomata, kuinka paljon oikeasti nojaakin sosiaaliseen paineeseen työskentelyssään. Sovi (työ/opiskelu)kaverisi kanssa vastuullisuuskaveriudesta ja siitä, että soitatte toisillenne joka aamu samaan aikaan ja kerrotte, mitä aiotte tehdä. Seuraavana aamuna voitte käydä läpi, tuliko eilen tehtyä puhutut asiat.

B) "Möröt" eli vaikeat asiat siirtyvät jatkuvasti eteenpäin ja teet kaiken mahdollisen ennen niitä

--> Lukota edellispäivänä seuraavan päivän aloitus vaikealla tehtävällä, jota tiedät haluavasi vältellä tai jonka tekeminen todennäköisesti venyy ja vanuu.

C) Päädyt jatkuvasti reaktiiviseen tilaan ja päivät hukkuvat viestinnän, somen ja uutisten parissa

--> Pidä päiväsi mahdollisimman pitkälle proaktiivisesti omissa käsissäsi ja lue viestejä tai uutisia niin myöhään kuin mahdollista. Lue viestit suunnitellulla rytmillä, esimerkiksi mailit 1-2x ja viestit 3-4x päivässä. Samaa ajatusta voi toteuttaa somen ja uutisten parissa varaamalla niille omat hetkensä, jotta ne eivät vaivihkaa aukea aina tylsän hetken tullen. Jos pelkkä ajatuksen muodossa tehty viestintä-, some- tai uutisrutiini ei pure, niin ota käyttöön ohjelma tai selainlisäosa, kuten ColdTurkey, jolla voit rajoittaa eri sivustojen käyttöä tiettyinä kellonaikoina. Itsensä rajoittaminen ohjelmalla voi kuulostaa hassulta, mutta se toimii.

D) Työ- tai opiskelupäivä venyy usein iltaan asti

--> Ota käyttöön selkeä työaika, jonka saa ylittää vain pyytämällä luvan (lisää ajatuksia videolla). Tällöin pyrit niputtamaan työt työajalle ja voit rauhassa viettää vapaa-aikaa.

Ulkoiset harhauttajat on usein helppo bongata, mutta mielensisäiset toimintamallit on mutkikkaampi havaita. Erittäin toimiva työkalu mielen toiminnan havainnointiin ja siten myös harhauttajien huomaamiseen arjessa on meditaatio. Jos et jo sitä tee, nyt on hyvä aika aloittaa, esimerkiksi ohjatuilla meditaatioilla Headspace tai Calm-sovellusten avulla. Näinä aikoina meditaatiossa on sekin toimiva puoli, että se opettaa olemaan itsen ja omien ajatusten kanssa ilman, että tarvitsee jatkuvasti ulkoisia virikkeitä. Lisäksi se toimii flow-kokemusten ohessa stressinhallintakeinona, jos normaalit stressinhallinnan "venttiilit" puuttuvat nykyisestä arjesta.

4) Ole ulkona ja kävele

Nyt eristysaikoina luontaiset syyt liikkua, kuten työmatkat, tapaamiset ja harrastukset, ovat useilla vähentyneet, jonka myötä myös arkiaktiivisuus ja ulkoilmassa käyminen tippuvat merkittävästi. Siksipä ulkolilmaan täytyy tietoisesti lähteä, jotta saa kehon liikkeelle ja tuuletettua ajatuksia. Vaikka sinulla ei ole joka aamu perinteistä työmatkaa, voit toteuttaa sellaisen itse pienellä kävelyllä. Voit myös pitää etäkävelypalavereita (lisää videolla). Itse olen siirtänyt lähes kaikki treenini pihalle ja puistoon, jotta ulos tulisi lähdettyä useammin.

5) Vuorovaikuta tavalla tai toisella

Sosiaalisuuden puute on yksi eristyksen haittapuolista, eikä sitä pysty täysin etäyhteyksillä korvaamaan. Se ei kuitenkaan silti tarkoita, etteikö yhteydenpidolla muodossa tai toisessa olisi silti merkitystä. Ihmiset ovat näinä aikoina olleet varsin luovia sen suhteen, mitä he ovat tehneet etäyhteyksien välityksellä, kuten elokuvien katselu, lautapelien pelailu ja lounastaminen etänä. Jos ei muuten tule soiteltua ihmisille tai pidettyä yhteyttä, niin nyt sille on hyvä sauma. Lähes kaikkien ihmisten sosiaalisuuden määrä on viime aikoina tippunut, joten moni ilahtuu yhteydenpidosta. Itse olen yhdistänyt iltakävelyt ja puhelimessa juttelun, jotta olisin joka päivä yhteydessä muihinkin ihmisiin kuin puolisoon.

6) Riko rutiineja tietoisesti

Jos et riko rutiineja tietoisesti, se tapahtuu todennäköisesti silti. Kun elää tarpeeksi pitkään rutiinia, niin siihen turtuu. Tällöin tulee ennen pitkää sorruttua hedonismiin ja pikaisiin nautintoihin esimerkiksi somen, herkkujen, viihteen tai yleisen prokrastinoinnin muodossa. Tämän voi kuitenkin välttää sillä, että tekee rutiinin rikkomista suunnitelmallisesti. Luontainen keino tähän ovat viikonloppupäivät, jolloin voi poiketa arjen tekemisestä. Jos viiden päivän rutiinin toteutus tuntuu pitkältä, niin ota rutiinin rikkomista mukaan myös arkeen. Aktiviteettien itsessään ei tarvitse välttämättä olla ennalta suunniteltuja -kunhan varaat itsellesi aikaa, jolloin teet jotain "aivan muuta". Tähän ei ole olemassa parhaita käytäntöjä, koska kyseessä on niin yksilöllinen mieltymys - tarve uuden kokemiselle vaihtelee paljon. Riko rutiineja sen verran kuin sinusta hyvältä tuntuu.

Tässäpä nippu keinoja virtaavan eristysarjen rakentamiseen. Jos nämä ovat kaikki kunnossa, niin olet jo erittäin pitkällä. Mikäli koit artikkelista hyötyä, laita se ihmeessä jakoon julkisesti tai vinkkaa kaverillesi, joka voisi artikkelista jotain arkeensa ammentaa.

Lisää vinkkejä etenkin virtaavaan työntekoon voi poimia kirjasta Flow-tila -Tietotyön viisain vaihde.